Yle uutisoi tänään maahanmuuttajanuorten syrjäytymisriskistä. Koko uutinen oli sisällöltään huolestuttava, mutta minua jäi erityisesti vaivaamaan tutkimuksen tapa määritellä syrjäytymisvaarassa oleva nuori. Alle 29-vuotias äiti, jolla on alle 7-vuotiaita lapsia ei näemmä voi syrjäytyä. Mikä mahtava keino siivota tilastoja.
Vaikka meillä pidetään hyvää huolta odottavista ja pienten lasten äideistä, ei pieni lapsi ole mikään tae yhteiskuntaan mukaan pääsemiselle tai siinä kiinni pysymiselle. Suomalaiselle tai uussuomalaiselle.
Ketään ei kielletä jäämästä kotiin lasten kanssa. Maahanmuuttajaäitien kohdalla kotiin linnoittautuminen kuitenkin hidastaa kotoutumista. Jos ainoaksi kontaktiksi Suomeen ja suomalaisiin jäävät neuvola ja lähikauppa ei kielitaito pääse kehittymään. Myöskään suomalainen puoliso ei takaa mitään, ei kenenkään ikuinen tehtävä voi olla toisen tulkkina toimiminen. Aikuisella ihmisellä on oikeus hoitaa omat asiansa itse.
Jos palveluista ei tiedoteta riittävästi ja suomea opettaa pieni kansalaisopisto pari kertaa vuodessa, ei ole ihme, että maahanmuuttajaäidit jäävät kotiin, jos työtä ei löydy.
Kun kielitaitoa ja/tai aiempaa kotimaassa hankittua koulutusta ei ole, tai se ei vastaa suomalaisia standardeja, on kotiin jääminen aika ikävä vaihtoehto. Tunnen korkeasti koulutettuja kotiäitejä, joiden ainoa ongelma on, ettei suomalainen järjestelmä tunnista heidän ammattitutkintojaan, vaan vaatii heiltä lisäkouluttautumista, jota tarjoavat vain isoimmat kaupungit. Lähde siinä sitten yksin toiselle puolelle maata ja jätä mies ja lapset kotiin.
Tässä vaiheessa alkaa sitten se perinteinen "laiskoja on nämä meidänkin maahanmuuttajat" lätinä. Ihan sama mitä teet, niin väärin teet kuitenkin.
Maahanmuuttajanaisten euro on 20 centtiä. Se on naurettavan vähän. Karkkirahaa, eikä karkkirahalla pärjää kukaan.
Perhekerhojen ja kansainvälisten iltojen ohella kuntien on tehtävä hartiavoimin työtä nuorten äitien eteen. Jos meidän tahdotaan synnyttävän paljon lapsia nuoresta lähtien, on edellytyksenä se, että me kaikki pääsemme myös kiinni yhteiskuntaan, emmekä jää lasten kanssa yksin kotiin vastoin omaa tahtoamme. Emme tahdo tempputyöllistämistä tai päivärahalla kitkuttamista, vaan ihmisarvoista työtä ja toimeentuloa.
Kirjoittaja ei ole raskaana, eikä aio lisääntyä vähään aikaan, mutta on huomannut lähipiirissään pienimuotoisen lisääntymis- ja perheenperustamistrendin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti