Pari sanaa pimpistä

Minulla ja Raisa Cacciatorella taitaa olla hyvin erilaiset käsitykset siitä, millaisella kielellä lasten positiivista kehonkuvaa edistetään. Tähän tulokseen tulin viikonlopun Savon Sanomien "Kun pippeli on kovana, se asetetaan vauvareikään"-artikkelin pohjalta. Artikkelin lähteenä toimii Cacciatoren vuonna 2007 julkaistu kirja "Huomenna pannaan pussauskoppiin".

Artikkelin sössötys "vauvareiästä", "vauvan kodista" ja "vauvansiemenistä" ei todellakaan muistuta koulutetun ammattikasvattajan tekstiä, vaan enemmänkin samanlaiselta mukasiveellistä höpöhöpöä kuin "etupeppu".

Mielestäni tämä on todella pahasti ristiriidassa sen kanssa, että sama artikkeli kehottaa puhumaan kasvavasta ja muuttuvasta kehosta positiiviseen sävyyn.

Puhe naisen sukupuolielimistä vauvojen kautta syrjäyttää naisen oman seksuaalisuutensa keskiöstä ja laittaa tilalle vauvan. Seksin ainoaksi tehtäväksi jää jälkeläisten, eli vauvojen tuottaminen.Nautinnosta viis. Muutenkin keskiössä tuntuu olevan opettaa, että naisella on "vauvareikä", koska kaikista naisista tulee äitejä.

Puhumattakaan siitä, että sukupuolielimet eivät automaattisesti tarkoita sukupuolta. Sukupuolielimiä on erilaisia, aivan kuten ihmisiäkin.

Alentava "lapsenkielistäminen" ei todellakaan palvele lapsia, etenkään pieniä tyttöjä. Peniksestä tunnutaan voitavan puhua pippelinä tai kikkelinä, mutta vaginasta tuntuu olevan kohtuuttoman vaikeaa puhua edes pimppinä. 

Kuten ystäväni totesi Facebookissa "Pimpistään pitää saada olla ylpeä! Ja vaikea olla ylpeä, jos sille ei ole edes kunnollista nimeä."

Vauvareikä typistää naisen sukupuolielimet ainoastaan lisääntymiseen tarvittaviksi välineiksi. Vauvareikä ei kuulosta paikalta, jonka luvallinen koskettaminen tuo mielihyvää. Vauvareikä on vain aukko, jonka tehtävänä on olla ovi "vauvan kotiin", eli kohtuun.

Mistä päästäänkin vielä tärkeämpään syyhyn siihen, miksi lasten ja aikuisten on osattava puhua sukupuolielimistään ihan oikeilla nimillä. Sukupuolielimillä tehdään muutakin kuin niitä vauvoja. Toivottavasti tämä ei tule kenellekään yllätyksenä.

Sukupuolielimiä kosketellaan monin tavoin, itse tai jonkun muun tai muiden kanssa. Kosketuksen on toki aina perustuttava suostumukseen. Myös sen, että ei tahdo tulla kosketetuksi, on voitava olla mahdollista.

Avaimet tähän kaikkeen voi antaa antamalla lapselle termejä, joilla oman kehon rajoja voi asettaa.

Vauvareikä ei ole sellainen termi. Pimppi on ihanan pehmeä ja pyöreä, suuhunsopiva sana. Vauvareikä kuulostaa kolkolta ja ikävältä paikalta.

Nyt kun rakastat itseäsi, älä vihaa muita

Netti on puolillaan "Ainakaan en ole pakkasen raiskaama pulkannaru"-tyyppisiä kuvatauluja (vai millä nimellä niitä nyt kuuluisi kutsua?) ja muuta sosiaalisessa mediassa jaettavaksi tarkoitettua sisältöä, jossa hoikkia ja tukevia naisia asemoidaan toisiaan vastaan kaikin keinoin.

Äkkiä onkin olemassa SE YKSI AINOA OIKEA tapa olla nainen.

Rakkaat ihmiset, lopettakaa!

Tiedän kyllä itse reitevänä ja muutenkin muotteihin sopimattomana, millaista on katsella kuvastoja ja näyteikkunoita, joiden vaatteet eivät mahdu tai istu, mutta se ei oikeuta keskinäiseen vihanpitoon.

Lihavuudelle ja laihuudelle on muitakin selityksiä, kuin holtiton ruokailu tai himokuntoilu. Kaikilla alipainoiselta vaikuttavilla ei ole anoreksiaa, eivätkä kaikki pyöreät naiset lohduta itseään iltaisin sipsipusseilla ja suklaakakulla. Tämän tietävät kaikki, mutta näemmä sitä pitää silti edelleen hokea!

Ihmiskehoja on yhtä erilaisia, kuin on erilaisia ihmisiä.

Häpäisykulttuuri, jossa nostamme itseämme tai mielestämme hyväksyttäviä vartaloita toisten yläpuolelle, on pahinta sisäistä sodankäyntiä, jota erityisesti naiset (mutta myös muut ryhmät) voivat keskenään käydä. Sen sijaan, että muuttaisimme rakenteita, jotka aiheuttavat meissä pahoinvointia ja alemmuudentunnetta, vahvistamme niitä rakentamalla uusia ympärillemme.

Erityisesti tämä arvostelu nousee esille kesällä. Meitä mm. kehotetaan pukeutumaan kehotyyppimme mukaan, ei sen kehon mukaan, jonka toivomme omaavamme.
Kehotan kaikkia haistattamaan pitkät moiselle. Parhaan rantakropan saa viemällä kroppansa rannalle ja nauttimalla olostaan, oltiin sitten pikku-pikku bikineissä, kokouimapuvussa tai vaikka toppahaalarissa.

Tietysti on tärkeää olla terve, mutta fyysinen terveys vaatii myös psyykkistä terveyttä. Terveys on tasapainoa, tyytyväisyyttä siihen mitä on.


Olkaa tyytyväisiä olemukseenne, sillä olette ihania!