Nuori, opi arvo(ttomuute)si!

Rakas pääministeri Jyrki Käteinen. Tai et sinä oikeastaan ole minulle rakas. Enemmänkin päinvastoin.
No, kuitenkin. Asiaan!

Sain lausunnostasi vaikutelman, että et ole oikein perillä oppisopimuskoulutuksesta, tai siitä, miten oppisopimuskoulutuksessa olevan nuoren tulot muodostuvat.

Tässä tuleekin ensimmäinen kohta johon tahdon sinun kiinnittävän huomiota!

Oppisopimuksella oleva nuori ei saa opintotukea. Hänelle ei siis makseta opintorahaa, ateriakorvauksia, eikä myöskään opintotuen asumislisää. Palkkaus on myös pienempi kuin "ammattimiehen".

Nuori saa siis tukea asumiseensa vain, jos hänen tulonsa ovat riittävän matalat. Hänen on haettava yleistä asumistukea, joka kattaa enintään 80% asumismenoista.

Pieni palkka ja olemattomat tuet lisäävät toimeentulotuen tarvetta.

Ammatillisen osaamisen arvostus ei tunnu olevan kovin korkea. Edelleen puhutaan bensalenkkareista ja kosmetologipissiksistä. Et puheillasi varsinaisesti edistä tämän arvostuksen kasvua.

Meissä on erilaisia oppijoita, joilla on erilaisia elämäntilanteita. Joillekin meistä sopii opiskelu, jossa vietetään paljon aikaa oppilaitoksessa, toiset taas tahtovat heti hommiin kiinni.

Millaisen käsityksen nuori saa työelämästä ja työnteosta, jos hänet ikänsä perusteella viskataan palkkaluokkaan Ö?

Ja tässä ei ole nyt kyse mistään "Ei saa tulla paha mieli" tyyppisestä ajattelusta, vaan ihan siitä kylmästä faktasta, että nuori on työpaikallaan töissä, alallaan töissä toivottavasti vielä ammattiin valmistuttuaan. Vaikka hän on jatkuvasti koulutuksessa, on hän samalla myös työntekijä.

Sanovat, ettei kukaan ole seppä syntyessään. Tämä pätee juurikin oppisopimuskoulutettaviin. He ovat työelämässä oppimassa työtään ja työelämää. Eikä oppisopimuskoulutus ole mitään leikkiä.

Ei voida lähteä liikkeelle siitä, että nuorten on tyydyttävä siihen mitä saavat. Vaikka sehän sinulle ja sinun jengillesi sopisi. Nöyriä, tottelevaisia nuoria. Massat hallinnassa.

Nuorilla on oikeus vaatia toimeentuloa, sillä nuorilla on oikeus elää työllään ja tulla sillä toimeen. Vaihtoehtona kun on kuntien toimeentulotukijonojen kasvattaminen.

Jos meidän pitää pyörittää tätä maata sinun sukupolvesi jälkeen, on kaikki ammattitaito, oli se sitten hankittu koulussa tai työpaikalla, yhtä tärkeää. 

Puhukaa siitä ja puhukaa lujaa

Suomessa on varmasti ahdisteltu työpaikalla useampaakin naista kuin Hilkka Ahdetta. Onhan Ahteen oma mieskin kiusannut aikanaan alaisiaan.

Omasta mielestäni häirinnän raja meneekin juuri siinä, että kohde tuntee itsensä loukatuksi, ei siinä, mitä häiritsijä mielestään teki joko ihan leikillään, vahingossa, tai häntä ymmärretään ihan väärin nyt tässä hei.

Ongelma onkin, että harva uskaltaa olla "hankala". Jos asioihin puuttuu ja avoimesti osoittaa, ettei hyväksy, on hankala nainen, huumorintajuton lehmä, tosikko, jne. Uskon, että myös häirintää kohdanneilla miehillä on hankalaa, eikä meillä muillakaan helppoa ole. Päinvastoin, ihan saatanan vaikeaa.

Itse olen ainakin todella huumorintajuton, kun puolituntematon setä laittaa käden vyötäisille ja likistää. Minulle kävi näin, nostin kamalan metakan ja sain kyllä anteeksipyyntöni. Tosin vasta monta tuntia jälkikäteen, humalaisella soperruksella höystettynä.

Olin hankala myös kun eräs opiskelukaveri aikanaan "leikillään" kouri minua takaapäin rappusissa. Järkytyin naispuolisten opiskelijatoveritteni reaktiosta oikeastaan enemmän kuin itse häirinnästä. "Miten sä et tommosta leikkiä ymmärrä? Otatpa sä nyt taas asiat tosissas."

Häirintä pilaa päivän, joskus viikonkin. Häirinnästä jää paha olo. Itselleni usein myös fyysinen kuvotus. Lisäksi tulee tunne, että olenko minä toisen silmissä niin arvoton, että minua saa vailla lupaani kosketella oman mielensä mukaan, eikä tarvitse edes pyytää anteeksi.

Mutta vaikka kuinka pelotellaan ja uhkaillaan, lahjotaan ja kiristetään, puhukaa. Älkää jääkö hiljaisina miettimään, teittekö jotain väärin, yllytittekö. Sillä tuskin yllytitte. Ja tämä neuvo koskee kaikkia häirintää kokeneita, sukupuolen kokemuksesta riippumatta.

Oikeus ei kuitenkaan tule aina helpolla. Joskus tosiaan saa otsaansa sen hankalan ihmisen leiman. Valitettavasti tätä käy varsinkin naisille miesvaltaisissa porukoissa. Ja jos porukasta ei löydy riittävästi tukijoita, voi helposti käydä juuri kuten Ahteelle, poikaporukka heittää ulos.

Siksi työpaikalla tapahtuvasta ahdistelusta onkin tärkeää puhua. Kukapa ei tahtoisi työpaikallaan tuntea olevansa turvallisessa ympäristössä.Eikä kukaan halua, että hänet nähdään sukupuolensa takia vain potentiaalisena ahdistelijana.

Solidaarisuus on tärkeää. Madeleine Albright sanoi, että helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan. Se on varmaan sen paikan vieressä, minne toisensa pulaan jättävät ihmiset, sukupuolesta riippumatta, joutuvat.

Kiusaaja saa valtaa omassa pienessä päässään syntyneestä harhasta, että hänen tekojaan ei kukaan vastusta, joten hän voi jatkaa. Vaikka käytännön tasa-arvoasioiden ajaminen vaikuttaa joskus David vs. Goljat-mittakaavan vääntämiseltä, on muistettava, että David kuitenkin voitti Goljatin.

Pysykää lujina. Ja puhukaa lujaa. Puhukaa paljon. Puhukaa kaikille. Tehkää näkymättömissä tapahtuvasta julkista. Te ansaitsette sen ja niin ansaitsee ahdistelijakin.

Mä sulle kuule työelämän käytännöt näytän

Perussuomalaisten talousarvioaloite nuorten työllistymisen tutkimiseen ja kokeiluun ei herätä minussa lainkaan hilpeyttä. "Työttömälle esimerkiksi osoitetaan yritys, jossa hänen on käytävä työssä 1-2 viikkoa kuukaudessa. Mainittujen tukien lisäksi ei makseta muita korvauksia. Työnantaja voi halutessaan ja havaitessaan työntekijän hyväksi maksaa palkkaa tai korvausta, joka tiettyyn tasoon noustessaan vähentää em. tukia" ja "Tavoitteena on pitää nuori kiinni työelämän käytännöissä. "

Eli suomeksi, nuorelle osoitetaan työpaikka, jossa on käytävä töissä nimellistä korvausta vastaan oppimassa kyykyttämisen kohteena olemista. Mahtava idea. Ja tätä kannattaa 30 perussuomalaisten kansanedustajaa. Kokeilulle pyydetään 100 000€ osuutta tulevaan budjettiin. Aloitteen on aluepainotuksista päätellen kynäillyt Teuvo "kohuedustaja" Hakkarainen.

Jo nyt nuoret kokevat työelämässä epäoikeudenmukaisuutta ja heidän tietämättömyyttään työelämän todellisista pelisäännöistä ja heidän omista oikeuksistaan työntekijöinä käytetään täysin sumelematta hyväksi. Tähän työelämään myös perussuomalaiset tahtovat selvästi nuoria valmistaa. Työelämään, jossa palkka on mitä on, ja/tai jossa työsuhde koostuu ketjutetuista harjoitteluista ja määräaikaisuuksista.

Ei nykyään valmistuta parikymppisenä, mennä suoraan duuniin ja olla samalla työnantajalla kunnes jäädään eläkkeelle. Hakkaraisen, joka on itsekin käynyt vain kahdeksan luokkaa peruskoulua, pitäisi tietää, ettei työelämässä ole helppoa ilman edes jonkinlaista koulutusta. Pärjätä voi, mutta koulutus tuo tietynlaista turvaa ja varmuutta, vaikka nykyinen työelämä onkin eräänlainen vuoristorata ilman turvakaaria tai jarruja.

Lisäksi ehdotus on kaikessa "kuntouttavuudessaan" täysin epäkelpo, sillä se ei sisällä minkäänlaisia vaatimuksia varsinaisesta kuntouttavasta työstä. Pelkkä työ itsessään ei kuntouta ketään ja erityisesti nuorten työttömien kohdalla on erityisen tärkeää tarjota muutakin toimintaa, kuin pelkkää työtä itseisarvoisena kuntouttajana. Mitä kauemmin ihminen on työttömänä, sitä enemmän tukea hän tarvitsee päästäkseen takaisin työelämään, siinä ei pelkkä pari näppylähanskoja auta. Jos on joutunut jäämään työelämän ulkopuolelle esimerkiksi mielenterveysongelmien tai tukielinsairauden takia, ei määrätty työpaikka, jonka vastaanottamattajättäminen pahimmillaan leikkaa tuet minimiin, varmaan pahemmin nappaa.

Kenties Teuvolla onkin vain oma lehmä ojassa? Haka-Woodin saha tarvitsee varmaan halpaa nuorta työvoimaa pyöriäkseen...