Kesä se vaan menee ohi..

Paahdoin kuun puoliväliin asti harjoittelussa, jossain välissä rakkauskin loppui, mutta kävin silti toisten oikeuksia rakkauteen puolustamassa, ja nyt ajattelin tuottaa jonkin väsyneen tekstin yön selkään.

En tosin aio puhua mitään kovin suuria ja järkeviä. Lähinnä ajattelin kertoa parvekepuutarhan kuulumisia. Ensimmäiset paprikat jo punoittavat kovasti ja tomaatitikin pykäävät kovasti hedelmää (vai marjaa vai mikä se tomaatti nyt sitten on) ja nauttivat olostaan. Keksin vihdoin korvata Arabian mehukannun, tai no, en korvannut, vaan tuunasin siihen lisälaitteen. Tein vanhasta säilykepurkista kastelukannun, eli tein reikiä sen pohjaan ja kastelen nykyään kasvit sen läpi. Ihmeellistä on tämä minun elämä.

Tosiaan, rakkaus loppui ja olin vähän aikaa aika hukassa olemiseni kanssa. Kävin töissä, ja kiitänkin nuorisotointa, sillä pää ei levinnyt ihan täysin, kun piti aamulla nousta sängystä ja mennä töihin. Suuntasin kaiken tarmoni uudelleen ja olen nyt ainakin hetken aikaa ihan vaan vapaa ja yksin, ei sillä että yrittää ei kuitenkaan saisi...
Liityin vihdoin Vegaaniliittoon ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi tulevalle löytöeläinsuojalle, eli kyllä tää tästä.

Ja täytin 21! Woohaa! Olen myös näin kypsemmällä iällä löytänyt sisäisen Star Wars pöhköni uudestaan, ja tätä oikeastaan arvostan.

Ehkä tämä riittää tältä erää, huomenna voisin kertoa jotain vähän vakavampaa.

Puutarhaunelmia osa 1

Olen koko kevään kasvatellut ikkunallani paprikan ja tomaatin taimia. Nyt vaivannäköni alkaa tuottaa tulosta. Tänään huomasin ensimmäistä kertaa paprikan kukkivan. Tomaatit kaipaavat hieman lannoitusta, mutta kovasti sieltäkin suunnalta kuuluu, että "Täältä tullaan elämä!"

Innostuin parvekepuutarhuroinnista viime keväänä kun KSVN (Keski-Suomen Vasemmistonuoret) järjesti itsenäisen ruuantuotannon kurssin. Puhuimme dyykkaamisesta ja opettelimme pienviljelyn perustaitoja. Istutusta, koulimista jne. Viime kesän harjoittelin kurkulla ja tomaatilla, jotka eivät kumpikaan suostuneet tuottamaan mitään syömäkelpoista. Iloa niistä kylläkin oli.

Nyt aloitin hyvissä ajoin. Kylvin maaliskuun alussa siemenet ja pidin niistä hyvää huolta. Lannoitin taimia, koulin ne ajoissa ja kastelin huolella. Aina välillä puistelin yksiöni asuinhuoneen mattoa parvekkeella, koska puutarhahommien multa jäi ikävästi mattoon.

Ja nyt kaikki työni palkitaan. Vaikka en ehkä olekaan yhtä rakastunut kasveihin kuin eilisen puutarhadokkarin nainen, voin silti kyllä myöntää nauttivani koko hommasta täysin sydämin.

P.s Mitä lajiketta tämmöinen truuvassari kasvattaa? Tietysti redskiniä ;)