Flipper eristyssellissä

Lähipiirini ei aina ymmärrä miksi suhtaudun niin intohimoisesti Särkänniemen delfinaarioon.

Mielestäni koko paikan saisi sulkea ja delfiinit lähettää Tampereen kaupungin laskuun takaisin mereen. On olemassa vankeudessa eläneiden delfiinien kuntoutukseen erikoistuneita paikkoja, valaiden kuntoutuskeskuksia (cetacean rehabilitation center). Delfiinien maahantuonti on kielletty jo vuonna 1998, eli delfinaario sulkee ovensa vielä joku päivä.

Miksikö delfinaario on niin paha, siellähän on ihmislapsen hyvä olla. Niin, ihmislapsen.

Kuvitellaan, että sinut otetaan kiinni kadulta ja suljetaan pieneen huoneeseen, jossa mahdut lähinnä kävelemään ympyrää. Kuulet jatkuvasti kaikenlaista lämmityslaitteista, ilmastoinnista ja muusta vankeuttasi ylläpitävästä laitteista lähtevää taustamelua, kun sanot jotain kaikuu kaikki takaisin seinien kautta. Välillä sinut päästetään toiseen huoneeseen, jossa sinun on tehtävä kaikenlaisia temppuja.

Luonnossa delfiinit uivat useiden kilometrien matkoja, Särkänniemessä kaikkien altaiden yhteenlaskettu pinta-ala on 700 neliömetriä. Syvyyttä altailla on 4-6 metriä. Tämä kaikuva kaakeloitu vankila on delfiinien koko todellisuus.

Tällä hetkellä delfinaariossa on viisi delfiiniä, joista kolme vanhinta ovat syntyneet 70-80-lukujen taitteessa. Näitä kolmea on yritetty saada lisääntymään useaan otteeseen, mutta vain kaksi poikasta on selvinnyt delfinaariossa hengissä.

Ahtaassa, stressaavassa ympäristössä ei ole kenenkään hyvä olla. Miksi siis toisten altistaminen sille viihteen nimissä on niin tärkeää? Voimme oppia merinisäkkäistä ja valaista myös orjuuttamatta niitä. Maailman pohjoisin delfinaario on maailman pohjoisin delfiinien eristysselli.

Kuukausi kortitta

Ja heti alkuun kerron teille rakkaat lukijat, että en ole onnistunut saamaan ajokorttiani kuivumaan. Ajan auto noin kerran kuukaudessa, ja streittarinahan en koskaan juo alkoholia. Törttöiltyä tulee joskus ;)

Mutta asiaan. Tammikuun 2.na armon vuonna 2012 Sini sai idean vietettyään mukavat juhlapyhät äidin ruokapatojen äärellä ja tutustuttuaan siellä Anna-lehden artikkeliin (huomasin, että en ole kovin taitava googlaaja, tai sitten artikkelia ei ole arkistoitu nettiin), jossa eteläsuomalainen perhe (vanhemmat + 1 pieni lapsi) elivät kuukauden ilman S-ryhmän ja Keskon kauppoja. Ideani oli, että hei MIE KANS!

Teinpä sitten statuksen Facebookiin, joka kuului näin:

Jos 50 tykkää tästä statuksesta, laittaa Sini ensi kuussa pystyyn kokeilun, jossa välttelee kaikkia S- ja K-ryhmien kauppoja kuukauden ajan, sekä raportoi kokeilun etenemisestä blogiinsa. Kiinnostaako?

57.ää kaveriani kiinnosti, eli pakkohan tähän oli lähteä.

Siinä minä sitten kuukauden päivät mietin, että mihin tuli taas ryhdyttyä, kannattiko jne.

Samalla mietin myös, millaisia sääntöja asetan itselleni helmikuun ajaksi. Syntyi seuraavanlainen listaus.

1. Kaikki S- ja K-ryhmien liikkeet ovat helmikuun ajan pannassa, koskee myös huoltoasemia ja ravintoloita.
2. Kielto ei koske SOK:n omistamassa kiinteistössä sijaitsevia ketjuun kuulumattomia liikkeitä. Tämä siksi, että Mikkelin Punnitse & Säästä ja Kauppahalli sijaitsevat kauppakeskus Stellassa tai sen kyljessä.
3. Kaikissa ostoksissa on pitäydyttävä samalla linjalla kuin aiemminkin. Aina vegaanista ja mahdollisimman paljon luomua ja Reilun kaupan tuotteita.
4. Kielto ei koske toisten ihmisten ostamia, minulle tarjottuja tuotteita. Ts. kylässä saa juoda Pirkka soijajuomaa, jos sitä on tarjolla. En saa kuitenkaan esim. ostattaa "kiellettyjä" tuotteita muilla. Kielto ei myöskään koske oppilaitosruokailuita.
   

Te varmaan ihmettelette miksi jätin Tradekan ulkopuolelle boikottikokeilustani? Koska Tradekalla ei yksinkertaisesti ole samanlaista valta-asemaa ja sanavaltaa kaupanalalla ja se ei voi esimerkiksi muovata kaupunkikuvaa mielensä mukaan. Jos ette usko tähän, niin käykääpä ihmettelemässä Mikkelin toria joskus. Mikä ketju tuntuu hallitsevan kokonaista sivua torista? Vinkki: Se alkaa samalla kirjaimella kuin allekirjoittaneen nimi.

Artikkelin kertoja asui perheineen jossain Uudellamaalla. Minä Etelä-Savossa. Tässä tuleekin siis yksi kokeiluni jännitystekijä. Miten täällä keskellä maaseutua ja ruuantuotantoa löytää sitä mitä haluaa, kun porukka lämpenee niin hitaasti millekään uudelle?

Huomasin heti, etten olisi voinut tehdä tätä kokeilua Pieksämäellä. Tai siitä olisi ainakin tullut todella tylsä. Torilla myydään harvoin vihanneksia ja koko homma olisi mennyt siihen, että olisin vain käynyt lähikaupassani Yläristin Siwassa.
Mikkeli tuokin koko hommaan hieman jännitystä. Torilta ja Kauppahallista saa kaikenlaista kivaa, ja mitä ei saa sieltä, voi yrittää löytää Punnitse&Säästä:stä. Kauppahallin erikoisansioksi laskettakoon Luomukauppa, jonka löysin sattumalta ja rakastuin heti. Kaikenlaista ihanaa lähi- ja/tai luomutuotettua ruokaa kohtalaisilla hinnoilla. Käykää hei tekin kurkkaamassa. Kahviin ja teehen liittyvät ongelmani ratkaisee ihana Wanha Talo, jossa on myynnissä Omega Ry:n kautta kaikenlaista Reilun Kaupan kahvia ja teetä, sekä muiden myyjien kautta muita ihania hedonismiani ruokkivia tuotteita.

Yritän kirjoittaa jonkinlaista seurantaa, jossa käsittelen mm. sitä, mitä tulen kuukauden aikana syömään, mistä sen ostin ja yleistä turhautumista, kun soijamaito maksaakin 2,5€ litra. Voi olla, että boikotti myös synnyttää kaikenlaisia keittiöinnovaatioita, ehkä kahvi"maito"kin alkaa syntyä itse, kun hinnat alkavat riittävästi sylettämän.

Kattotaan nyt mitä tästä seuraa...