Luvatut kommentit Jossu-tekstin palautteeseen

Aivan ensiksi tahdon pyytää anteeksi, että tässä vastauksessa kesti niin kauan. Elämääni ovat sekoittaneet mm. puoluekokous, kesätyöni koeajan yllätyspurku, jota alan huomenna (toivottavasti) selvittää työpaikkani pääluottamusmiehen kanssa, sekä vanha kunnon juhannus, viikon kestäneine suursiivouksineen.

Ihan mahtavaa, että sain Jossulla on maine-kirjoituksestani niin paljon palautetta ja keskustelua aikaiseksi. Harmi vaan, että asiallisen keskustelun sijaan koko juttu typistettiin kohuksi, tosin ihana Anna Kontula ja hesarin Oskari Onninen kävivät juttelemassa slutshamingistä Radio Helsingin Norsuradiossa, eli jotain hyvää tässäkin.

Lupasin vastauksia kommentteihin, tässä muutamat valitut palat:

1. Nuijapäälle tiedoksi, tamperelaiset eivät ole etninen ryhmä, jota on sorrettu läpi historian. Tein pienen kyselyn ja nettihaun ja sain aika selkeän vastauksen tunnetuilta ja tuntemiltani saamelaisilta. Nunnuka-nukkuka-naima-Aslak-läppä on oikeasti tehnyt hallaa suomalaisten käsitykselle saamelaiskulttuurista voimistamalla stereotypioita ja tekemällä saamelaiskulttuurista halpaa kulttuurikrääsää.
Aiheesta puhuu hyvin esim. Suvi West, kun Tommi Lindgren kysyy häneltä asiasta (noin kohdasta 2:22 eteenpäin)

2. Ilmari (joka myöhemmin poisti kommentin) esitti, että se, että nainen hässii ympäriinsä on verrattavissa raiskaukseen. Anteeksi nyt vaan, mutta ei todellakaan!
Ensimmäisenä mainittu on toki vittumaista, mutta jälkimmäinen on RIKOS!

3. "Tyhmä halpa kuva naisesta", nii-in, naisesta. Mieskö ei ole "tyhmä halpa" jos makoilee pitkin kyliä? Tässä on juuri kyse siitä patriarkaalisen yhteiskunnan luoma kaksinaismoraali. Seksuaalista vapautumista kaikille, ei vain hierarkisen vallan huipulla oleville. (Ja mainittakoon tässä nyt selvyyden vuoksi, että mielestäni ihmisten leimaaminen tyhmiksi tai arvoltaan vähäisiksi seksuaalikäyttäytymisen perusteella on aikas tyhmää toimintaa.)

Yleensäkin yritin vältellä puuttumista metakeskusteluun hyvästä ja huonosta sukupuolisidonnaisesta seksuaalisesta käytöksestä.

Kaikkein surullisinta on, että vaikka koko juttu sai julkisuutta hesarissa asti, niin keskustelu jäi lyhyeksi. Jukka Poika selitteli yksittäistä biaatch-sanaa uutisissa, mutta miksi meillä ei käydä keskustelua rakenteista, jotka synnyttävät seksikielteistä kielenkäyttöä?

Kuuntelin Norsuradion artikkelin, mutta olisipa samaa keskustelua käyty laajemmin YLEn omissa ohjelmissa.
Kontula viittasi Norsuradiossa puhuessaan siihen faktaan, että jo nyt ala-asteikäiset tytöt tekevät elämässään valintoja välttyäkseen tekemästä "huoramaisia" juttuja. Jos käsitys siitä, millainen naiseus on pahasta, on selvillä jopa 2000-luvulla syntyneille lapsille, on enemmän kuin tärkeää, että asiasta keskustellaan ja että kulttuuria pyritään muuttamaan.

Rakenteita on näemmä ravisteltava useammin ja hanakammin, sillä keskustelua ja muutosta tämä maa kaipaa.

Tarvitsen feminismiä, koska...

Olen viime aikoina alkanut seuraamaan Facebookissa toimivan A girls guide to taking over the world-sivun toimintaa. Girls guide julkaisee myös kansiota, johon siitä tykänneet saavat lähettää kuvia, joissa he pitelevät kirjoittamiaan kylttejä, joissa he kertovat, miksi juuri he tarvitsevat feminismiä tässä 2010-luvun maailmassa.

Toistaiseksi moni on kertonut tarvitsevansa feminismiä, koska
- heidän seksuaalisesta ahdistelustaan on tehty vitsi,
- he pelkäävät liikkua öisin ulkona
- tai miesten tapauksessa ovat kyllästyneitä siihen, että heitä pelätään,
- he eivät tahdo olla kontrolloitavina vain sukupuolensa takia,
- tai he ovat kyllästyneitä kuulemaan, että ovat jotenkin ansainneet kohtaamansa psyykkisen tai fyysisen väkivallan.

Mukaan mahtuu myös positiivisia kylttejä, niitä, joiden näkemisen jälkeen palautuu edes pieni murunen uskoa tähän maailmaan. Kuten erään nuoren miehen kyltti, jossa hän ilmoittaa, ettei tahdo olla sellainen mies, jota yhteiskunta häneltä vaatii, vaan sellainen mies, jollaisia tämä yhteiskunta tarvitsee.

Miksi sitten tarvitsen feminismiä?

Koska kun lähden ulos lyhyessä hameessa, olen kuulemma tyrkyllä.
Ja koska "olen tyrkyllä" saa kuka tahansa kommentoida ulkonäköäni. 
Kun laitan saman lyhyen hameen vaalitilaisuuteen, kampanjoin kuulemma seksillä.
Koska lasten on saatava leikkiä leluilla, jotka heitä kiinnostavat, ei leluilla, joita heille sukupuolensa perusteella tuputetaan.
Koska seksuaalisesti aktiivinen mies on pelimies, kun seksuaalisesti aktiivinen nainen saa huoran maineen.
Koska naisten työ on aliarvostettua ja alipalkattua, naisten oletetaan hoivaavan ilmaiseksi.
Koska ystäväni ovat kyllästyneet siihen, että he edustavat tuntemattomille oletettua sukupuoltaan, eivät omaa itseään.
Koska naisia varoitellaan "älä tule raiskatuksi", ihan kuin raiskaus olisi joku mystinen luonnonilmiö.
Koska vieläkään ei ole ymmärretty, ettei tasa-arvopolitiikan ole tarkoitus olla nollasummapeliä, jossa toinen menettää jotain, jos toinen saa jotain.
Koska seksuaaliterveyden opettamista pidetään pornahtavana ja tungettelevana aivopesuna.
Koska ihmisten välisen tasavertaisuuden ei pitäisi perustua heidän sukupuoleensa, vaan heidän ihmisyyteensä.

Ja onhan näitä syitä vaikka kuinka, maailman tappiin asti.

Kommentteihin toivoisin tietoa siitä, miksi juuri Sinä koet tarvitsevasi feminismiä.

Minä joisin, limsaa kiitos!

JCDecaux on sitä mieltä, että parasta alkoholipoliittista keskustelua on suututtaa aikuiset ihmiset kertomalla heille, ettei mainonta vaikuta heidän alkoholin kulutukseensa. Eihän?

Mehän olemme niin fiksuja, ettemme usko mainoksiin. Juomme alkoholia, koska se on kivaa ja usein sosiaalinen kokemus. Emme juo sosiaalisen paineen tai muun ärsykkeen takia. Meillä on täysi kontrolli tähän hommaan ja se, joka väittää vastaan, ei ymmärrä hauskanpidosta mitään. Ihme tiukkapipoja.

Huomaa, että JCDecaux on mainonnan ammattilainen. Mainonnan tehtävä kun on herättää tarpeita ja tunteita.

Alkoholin ulkomainontaa ei olla kieltämässä, koska aikuiset olisivat jotenkin uskomattoman vastuutonta porukkaa, joka ostaisi mitä tahansa mitä kauniilla kuvilla heille myydään.

Alkoholin ulkomainonnan kietämisen pointti on poistaa alkoholimainonta, joka on juurikin mielikuvamainontaa, lasten ja nuorten elinympäristöstä. Suomi on saanut alkoholimainonnasta nuhteita mm. WHO:lta ja YK:n lasten oikeuksien komitealta.

Ulkomainonnan kieltämisessä ei ole kyse aikuisten alkoholinkäytöstä, vaan siitä, millaisen käsityksen lapset ja nuoret alkoholista ja sen vaikutuksista, niin fyysisistä kuin sosiaalisista, saavat.

Alkoholi tuntuu silti olevan jotenkin herkkä asia, jonka käyttöä varsinkaan tälläinen juomaton tyyppi, kuten allekirjoittanut, ei saisi kommentoida. Kun en asiasta mitään tiedä.

Suomalaisen alkoholikulttuurin, tai ainakin sen alkoholikulttuurin, jossa itse elän siihen osallistumatta, ydin tuntuu olevan olla kännissä. Pitää vetää rönöliä pönttöön siihen malliin, että jossain vaiheessa pönttö pimenee.

Kun tätä yrittää jotenkin asiallisesti rajoittaa, tai keskustella vaihtoehdoista, lähtee keskustelu aina samaan "Ei voi aikuisten ihmisten juomiseen puuttua! Ihme terveysfasismia! Ei voi aikuisten ihmisten juomiseen puuttua, vaikka se häiritsisi alaikäisiä ja juomattomia, koska aikuisten ihmisten on saatava juoda alkoholia, koska se on aikuisille sallittua ja kivaa. Joisit sinäkin niin ymmärtäisit. Ei voi aikuisten ihmisten tekemisiä omalla vapaa-ajallaan tuolleen rajoittaa!" Oliko äskeisessä toistoa? No niin on siinä oikeassa keskustelussakin, kokeilkaa joskus.

Silti meillä on tutkimustietoa siitä, että suomalainen alkoholikulttuuri ei sovi meille kaikille. Osa opiskelijoista joisi vähemmän, jos he kokisivat sen olevan sosiaalisesti yhtä hyväksyttävää, kuin heidän tämänhetkinen alkoholin kulutuksensa. Positiivisena huomiona mainittakoon, että alaikäiset nuoret juovat vähemmän alkoholia ja harvemmin humalaan kuin ennen.

Ongelma onkin, että alkoholiton toiminta vaatii suunnittelua. Ei riitäkään, että "varaat ja lämmität saunan ja kutsut porukkaa paikalle". Viina luo omaa oheisohjelmaansa, oli se sitten hauskaa tai ei.


Kulttuurin muutos vaatii, ettei enää mennä siitä, mistä aita on matalin. Luontevan päihteettömän kulttuurin luominen vaatii työtä ja keskustelua.