Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaupunkitila. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaupunkitila. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

überallesmanit vauhdissa osa 2


Terveisiä Päämajakaupungista! Luupäät on näemmä oppineet, että tarrat saa repimällä alas. No, ei huolta, mulla on tusseja. Näitä löytyy mm. Graanille Saksalan suunnasta vievän kevyenliikenteenväylän vierestä enemmänkin.

Sinällään mielenkiintoista, että blogistani on muodostumassa eräänlainen Mikkelin oma vastine Kansallinen tutkimus-blogille. Miniatyyri tosin.

Muotoilen parhaillaan yleisönosastokirjoitusta aiheesta, jonka julkaisen täällä myöhemmin.
Siihen asti otan vastaan vinkkejä hyvistä tarroista, joita tilata peittämään näitä rumiluksia.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Antakaa meidän olla!

Kevät tulee ja kevään mukana myös lämpimät kelit. Ja kaikkihan tietävät mitä tästä seuraa.

Minihamekausi alkaa.

Itse rakastan minihameita ja -mekkoja, vaikka moni muotipoliisi ja kauneusihanteina tunnettuja valkaisuaineita silmiinsä kaatanut kriitikko onkin ollut sitä mieltä, että minihameet kuuluvat niille, joiden sääriä voi verrata harjanvarsiin tai pesismailoihin. Reitevänä saa aika helposti palautetta, jos kehtaa pukeutua niin kuin tahtoo.

Kukaan tuskin kuitenkaan kaipaa kaduilla kulkiessaan palautetta omasta olemuksestaan. Varsinkin kun sitä palautetta saa jo aivan riittävästi katujen varsien mainostauluilta ja vaateliikkeiden ikkunoiden mallinukeilta.

Huuteltu ja viheltely (ihan sama kuka sitä tekee) on aina loukkaavaa. En kaipaa kulkiessani ventovieraiden mielipiteitä itsestäni ja ruumiillisuudestani.

Se, että joku kaljalta haiseva lihavan rekkamiehen oloinen humalainen ukko huutaa minulle terassilta, että "Sulla on hyvä perse" ei ole mielestäni mikään kohteliaisuus. En minä näitä ihmisiä varten pukeudu kuten pukeudun.

En minä pukeudu tavallani ketään muuta, kuin itseäni varten. Usein puhutaan, että nuoret naiset pukeutumisellaan jotenkin "kerjäävät" huomiota. Entä jos me pukeudummekin ihan omaksi iloksemme, emme muiden silmän iloksi?

En tahdo olla ilo kenenkään ventovieraan silmälle, jos se silmä näkee minut vain objektina. Tiedän, etteivät miehet ole mitään pikkulapsia, jotka eivät osaa kontrolloida itseään ja siksi huutelevat mitä sattuu. Se, joka näin väittää, aliarvioi ja loukkaa pahasti kaikkia miehiä.

Tällä viikolla vietetään kansainvälistä katuhäirinnän vastaista viikkoa. Viikon hengessä joukko newyorkilaisia nuoria miehiä teki mahtavan "Shit men say to men who say shit to women on the street" videon, joka on mahtava osoitus siitä, että kaikki nuoret miehetkään eivät suodata huutelua.


Tämän kirjoituksen ideana ei ole syyllistää miehiä. Tähän voisi kirjoittaa jotain ironista siitä, miten monet ystäväni ovat miehiä ja oikeasti pidän miehistä, semmoseen "en ole rasisti, mutta" tyyliin. Päälimmäinen ideani on, että mielestäni kenelläkään ei tulisi olla oikeutta pilata toisen päivää omalla idiotismillaan. Eläkää ja antakaa toistenkin elää. Ja pukeutua.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Totta helvetissä taistelen vastaan!

Revin eilen matkalla opistolle ja opistolta kotiin ainakin 20, ellen lähemmäs 30 Patriootti.comin tarraa. En aio linkittää sivua blogiini, sillä minä en fasistien sivujen kävijämääriä kasvattele. Ellette tahdo nostaa verenpainettanne, niin suosittelen että ette käy lukemassa tätä valkoisen Suomen lähettiläiden ilosanomaa. Siellä ei ole teille mitään nähtävää. Tulee vaan paha mieli.

Patriootti.com on Suomen Vastarintaliikkeen nettisivusto. Vastarintaliike on väkivaltainen kansallissosialistinen- , eli kotikutoisemmin sanottuna natsiliike. Liikkeellä on kontakteja mm. Italian Casa Poundiin ja Ruotsin Svenska Motståndsrörelseniin, joista molemmat tunnetaan ulkomaalaistaustaisiin henkilöihin kohdistuneesta väkivallasta kotimaassaan.

Sekä SVL, että esikuvansa ovat avoimen rasistisia, juutalaisvastaisia ja homofobisia.

Ja nyt nämä kuvotukset ovat tulleet MINUN kaupunkiini. Tai ehkä hakaristejä ja NSDAP:n nimeä, SS-riimuja ja muuta natsikuvastoa ja -koodistoa alikulkuihin maalanneet luupäänatsit ovat löytäneet uuden tavan harjoittaa aatettaan.

Mielestäni vielä näitä kuvia inhottavampaa on se, ettei kaupunki reagoi niihin ja putsaa alikulkuja ja sähkökaappeja, vaan hiljaisella hyväksynnällään siunaa näiden aatteiden asettumisen kaupunkikuvaan. Toisaalta, onhan Mikkelillä oma oikeistolainen historiansa...

Eilen repimäni tarrat kehottavat taistelemaan vastaan ja sen teenkin. Minun Mikkelini on kansainvälinen, kulttuurillisesti monimuotoinen ja siten kaunis.

Jos hyväksymme rasistisen ja yleensäkään ihmisvihamielisen kuvaston kaupunkitilassamme, hyväksymme näistä aatteista kumpuavat viharikokset. Minä en natseja pelkää, mutta tahdon myös ettei kukaan joudu kaupungissani pelkäämään rasistista rikollisuutta.

Tarrojen rapsuttelu on aika helppoa vastarintaa, siihen pystyvät kaikki.

Joten, taistellaan vastaan. Nimittäin näitä "patriootteja" vastaan.