Jeesuksen pääsiäinenkin onnistui paremmin

Joo, ei pärjännyt Second Hand Cinderella kolmea kuukautta. Oikeastaan ei vissiin kolmea viikkoakaan.
Mutta niin käy joskus.

Maailmassa, jossa sukkahousut hajoaa käsiin, ensimmäiset "edustusvaatteet" ostetaan vasta kun saadaan paikka opiskelijakunnan hallituksesta (nyt on kuulkaa käyntikortteja ja kaikkee) ja pleikkarilla on tylsää takoa pelkkää Half-lifea, on helkkarin hankalaa olla ostelematta yhtään mitään ylimääräistä 90 päivän ajan.

Mutta voin sentään sanoa, että yritin. Ja suurimman osan aikaa vitutti.

Löysin kuitenkin uusia puolia itsestäni. Kun tottuu ostelemaan parin euron pokkareita kirppareilta, unohtaa kirjaston olemassaolon, koska arvottaa kirjojen omistamista muun maallisen edelle.
Ja kun unohtaa kirjaston olemassaolon, saa myös aikaan parin kympin kirjastolaskut, kun kirjat unohtaa pinon pohjimmaisiksi.

Toisaalta tunnistin itsestäni myös kaksi tylsyydentappajaa. Sen tyypin, joka syö kun sillä on tylsää ja sen toisen, joka kiertää kotimatkalla alelaarit tai jonkun kirpparin, koska sillä on ollut vähän huono päivä.
Näitä tyyppejä sitten yritänkin vissiin koko loppu kevään opettaa tavoille.

Mutta nyt on pakko mennä ostamaan ne ehjät sukkahousut, koska illalla rokki soi!

Tsiisus mikä krapula! / Tästä se lähtee!

Kukkaro täynnä kuitteja ja tiliote täynnä nostoja. Hauskaa oli, mutta kauhean krapulan moisesta touhusta saa...

Näin summaan eilisen shoppailureissuni muutamaan lauseeseen. Sinne meni joulurahat. Tilalle tuli housut, hameita, paitoja ja koruja.

Vaan ei tule vähään aikaan.

Kotiin kävellessäni sain idean. Kun porukka tekee kaikenlaisia Vegan Challengen ja tipattoman tammikuun tyylisiä lupauksia, niin mitä voi luvata päihteetön vegaani?

No, päihteetön vegaani pistää kolmeksi kuukaudeksi rahahanat pienemmälle. Tammi-, helmi-, ja maaliskuun tulen olemaan ostamatta mitään tavaraa. Ei kirjoja, ei vaatteita tai asusteita, ei meikkejä tai muuta kosmetiikkaa ym. kehonkohennetta, eikä mitään mitä en välttämättä tarvitse. Leikkurilta säästyvät ainoastaan ruoka, lääkkeet, elämykset (teatteri, konsertit jne.) ja välttämättömät taloustavarat, kuten wc-paperi ja pesupähkinät.

Mitä hyötyä tästä sitten on?

No. Olen aikamoinen Second hand Cinderella. Kiertelen vapaa-ajallani kirpputoreja ja ostelen halpoja rytkyjä ja kaikenlaisia vinkeitä asusteita paljon enemmän, kuin mitä todellisuudessa käytän. Näiden kolmen kuukauden tarkoitus onkin puhdistaa vaatekaappini kaikesta turhasta.

Enkä muutenkaan oikeasti tarvitse kaikkea omistamaani roipetta. Välipäivinä tapahtuneen muuton piti olla suursiivous omaisuuteeni, mutta aika paljon kaikenlaista turhaa sitä silti tulee pyörittäneensä nurkissaan.

Elämme planeetalla, joka hukkuu paskaan. Eikö paskasta voisi siis kieltäytyä, edes hetkeksi, ja yrittää elää kestävämmin. Me länkkärit ja muut uusrikkaat ostelemme ikuiseen köyhyyteen tuomittujen globaalin etelän asukkien meille kasaamia kulutushyödykkeitä samalla, kun joka vuosi käytämme planeetan rajalliset resurssit loppuun aikaisemmin ja aikaisemmin. Viime vuonna aloimme elää velaksi jo elokuussa. Miten käy vuonna 2013?

Lisäksi joulu on saatanasta. Ai miksikö? No, koska silloin tällaiset hömelöt ostelevat itselleen kaikenlaisia "joululahjoja". En viitsi edes kertoa mitä kaikkea ostin itselleni tämän ajatuksen varjolla, kun olisin voinut laittaa ainakin puolet "lahjoihin" käyttämästäni summasta hyväntekeväisyyteen tai tehdä sillä itse konkreettista hyvää (lue, mahdottomat määrät hyvää ruokaa) esimerkiksi ystävilleni.

Lisäksi, kun rahaa ei mene ainaiseen kirppareilla ja alennusmyynneissä ramppaamiseen, saattaisin saada kasaan jopa pieniä säästöjä, joilla voin sitten keväällä tehdä jotain kivaa, ottaa esimerkiksi uuden tatuoinnin tai lähteä reissuun. Tai sitten vaan syön kolme kuukautta tavallista paremmin...

Odotan innolla missä vaiheessa kiusaus ostaa, olla kuuliainen kuluttaja, iskee.

Ja loppuvuosi velaksi

Tää se päivä on, tämä on se aamu...

Eli maailman luonnonvarat on nyt sitten tältä vuodelta loppu. Joka vuosi tämä päivämäärä tulee aikaisemmin ja aikaisemmin.

Miksi? No, koska me tykkäämme uudesta ja kiiltävästä, ihanasta ja eksoottisesta, suuresta ja näyttävästä. Kun sanon me, tarkoitan ihmisiä rotuna, ryhmänä, ryppäänä ja maapallon vitsauksena.

Ongelma ei ole pelkästään liikakansoitus, josta Pohjoinen syyttää globaalia Etelää. Ongelma on, että Pohjoinen asettaa hyvän elämän standardit. Ironisesti mieleeni tulee aina The Age of Stupid dokumentin pätkä, jossa nuori nigerialaisnainen kertoo tahtovansa lääkäriksi. Ei pelastaakseen ihmisiä, vaan koska lääkärillä on mahdollisuus rikastua, saada hieno auto ja iso talo. Pääomaa koulutukseen pääsemiseksi kerätään kalastamalla Niger-joesta, joka on täysin pilalla Shellin sekoilujen takia. Jotta kalat voi myydä, on ne pestävä Omolla. Kyllä, Omolla, pyykinpesuaineella.

Pohjoinen myös kiristää ilmastopolitiikkaa aina samoilla vaatimuksilla. "Me emme tee mitään, elleivät Kiina ja Intia osallistu myös." Omaa saamattomuuttaan on helppo perustella sillä, "ettei noikaan tee mitään, löhöövät, panevat ja piereskelevät."

Itse olen niitä, jotka heräsivät huoleen ilmastosta ja luonnosta joskus yläasteella ollessaan. Luin paljon sellaista, mistä en varmaan silloin edes ymmärtänyt ihan kaikkea. Ja jäin sille tielleni. Eihän tällä koko maailmaa pelasteta, mutta jos nyt jotain pientä saisi aikaan omassa lähiympäristössään...

Käytännön ilmastoteot kun eivät ole mitään rakettitiedettä, joka vaatisi koko ajan, elämän ja oikean käden.

Mutta itsestään on hyvä aloittaa.
Karsia turha kulutus pois ja miettiä mistä ostaa ja mistä
Jättää eläinkunnan tuotteet pois ruokavaliosta, joko kokonaan tai edes osa niistä
Vaihtaa sähkösopimusta
Inspiroitua musiikista 
jne. jne. jne.

Ja sitten lisätä vastuksia sitä mukaa kun ehtii. Kirjoitella kansanedustajille, soitella valtuutetuille, vaatia kasvisruokapäiviä kouluihin, vaatia ilmastolakia, jutella kavereille, naapureille, satunnaisille tuntemattomille hedelmähyllyjen välissä, liittyä kansalaisjärjestöön.

Syypääksi osoittautui lopulta rikkipää
Oman pään pääoma, yksilökeskisyys
Keräsin materiaa, tarpeista viis
Kun suoraa kulmaa ei luonnosta löytynyt se keksittiin

Kannoin kruunua kuluttajakuninkaan ihmisen voimin toin kontrollia kaaokseen
Kun soihtumme sulattivat ruhomme sohviimme totesin: "Vain muovi elää ikuisesti"

Stam1na - Rikkipää

Ravut pavuiksi

"Inhoan sitä miten ne kirkuvat keitettäessä!" "Ei se kilju, ilma se vain pakenee."

Ravustuskausi alkaa huomenna.
Jos joku eläinryhmä kohtaa vähättelyä, se on merenelävät. "Ei ne tunne kipua, ne vaan olla möllöttää." Kasvissyöjiksi itseään kutsuvat kalasta ja muista merenelävistä nauttivat vetoavat usein alemmin kehittyneeseen keskushermostoon ja kalojen luonnolliseen elämään ennen tukehtumista ja kuolemaa.

Selkärangattomat ovat vielä kalojakin huonommassa jamassa. "Eihän ne mitään tuskaa tunne, sinne vaan, ääntä kohti!" Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että myös äyriäiset tuntevat kipua ja stressaantuvat. Mitä enemmän aihetta tutkitaan, sitä pidemmälle eliöryhmien kipukartoituksessa päästään.

Kun omatunto kolkuttaa on helppo paeta omasta mielestään ihan rationaalisiin perusteluihin, kuten siihen, etteivät ravut ääntele, ilma se vaan kuoren välistä karkailee.

Ravun kanssa rimmaa kivasti ainakin rapua eettisempi ruoka-aine papu. Papujenkin kanssa voi laulaa snapsilauluja ja nauttia kesäillasta.

Jos olisin kovinkin kokkaushenkinen, niin laittaisin tähän jonkun kivan reseptin... En kuitenkaan ole, joten kehotan teitä rakkaat lukijat tutustumaan keittokirjallisuuteen ihan itse. NIIN! Ja huomenna on Papujuhlat Tampereen Koskipuistossa.

Eläköön ravut!

Ettei totuus unohtuisi lihansyöjiltäkään

Joensuulaisperheen päivä meni pilalle kun broileripullassa oli broilerin osa, sulan jäänne. Voi sitä pahan mielen ja tottumusten romuttumisen määrää.

Niille teistä, joille tämä tulee yllätyksenä, valmistautukaa huolella. Ottakaa vaikka tukea pöydän tai penkin reunasta. Eläinperäiset elintarvikkeet sisältävät eläintä!

Joskus käy jopa niin, että kuluttaja näkee tästä jonkun selkeän merkin, kuten karvaisen nahanpalan makkarassa tai sulan pyörykässä. Eläimissä kun on sulkia ja karvoja, lajista riippuen tietysti.

Eineslihapullatkaan eivät muodostu yht'äkkiä pussin sisälle fysiikan lakien vastaisesti, vaan niitä varten on tapettava useampikin eläin. Eivätkä ne todellakaan iloisesti valssaa pulttipyssyn alle tai hyppää pellehypyillä sähkötettyyn vesialtaaseen.

Koska keskivertokuluttaja syö lihaa mielellään jokaisella aterialla, on sitä tuotettava nopeasti ja suurissa yksiköissä. Maataloustuilla ei pitkälle tavallinen viljelijä pötki, sillä suurimman osan niistä tuntuvat napsivan isot yhtiöt ja varakkaammat viljelijät.

Alistumalla kuluttamaan halpaa ja hutkien tuotettua siunaamme myös eläinten kohtaaman kärsimyksen, josta isot lihatalot yrittävät meitä jatkuvasti mainoskampanjoillaan vieroittaa.

Mutta toveri, mitä odotat? Vielä paljon pitää uudistaa, ennen kuin maasi kelpaa!
Vika ei ole yksin viljelijöiden, mutta kunnes valtio aloittaa vallankumouksellisen ohjelman eläintuotteiden hintojen nostamiseksi tukia leikkaamalla ja siirtämällä painotuksensa luomulaatuiseen kasvituotantoon, on jonkun äänestettävä jaloillaan.

En jaksa tarkistaa monesko veganismiin kannustava kirjoitukseni tämä on. Sen tiedän, ettei tämä ole viimeinen.

Ei tarvitse olla Ellen DeGeneres tai Bill Clinton voidakseen alkaa siirtää kuluttamistaan kasvisruuan suuntaan. Ja jos juuston tai vaikkapa munakkaitten jättäminen tuntuu hankalalta, kannattaa säätää omaa ajattelutapaansa.

Kyse ei ole herkkujen hylkäämisestä, vaan konkreettisesti osoituksesta, että hylkäät kärsimystä tuottavat elintarvikkeet. Ja tilalle tulee sitä paitsi uusia herkkuja.

Yksittäinen ihminen ei muuta koko maailmaa yhdessä yössä, mutta yksittäinen ihminen voi olla omassa yhteisössään se liikkeellepaneva voima, joka saa kokousten kahvimaidon vaihdettua kauramaitoon ja lasten luokkaretken siirrettyä delfinaariosta läheiselle luontopolulle.

Kukaan muu ei tätä maailmaa paranna, ellet juuri sinä lähde mukaan tekemään työtä.

Rahan menoa ei voi estää

Näin ajattelin kun taapersin keskustasta kotiin pari tuntia sitten.

Ennen tätä päivää kävin kunnolla ulkona viimeksi maanantaina. Älkää käsittäkö väärin, en ole rasisti, mutta mielestäni siperialaiset pakkaskelit eivät sovi suomalaiseen yhteiskuntaan. Olen pieni vilukissa, joka on todella allerginen ulkoilulle, jos elohopea putoaa ohi -18C:n.

Eilen kuitenkin päätin, etten voi viettää kokeilukuukauteni ensimmäistä viikkoa kotona, vaan minun on uskaltauduttuva ulkomaailmaan testaamaan vakaumustani.
Eli eikun vaatetta niskaan ja kohti keskustaa. Ensimmäisenä marssin Siwaan, koska tarvitsen huomiseksi aamuksi kahvia ja leipää. Päädyin pikakahviin ja näkkileipään. Lisäksi mukaan tarttui nuudeleita, alennuksessa ollutta ananasmehua ja popcornia.

Siwasta suunnistin sitten torin yli Punnitse & Säästän ihmeelliseen maailmaan. Mielestäni ketjun voisi nimetä uudelleen Punnitse & Tuhlaa:ksi.

P&S:ssä minulla palaa aina rahaa. Tosin tällä kertaa kauppalaskua kasvatti pitkän harkinnan jälkeen vihdoin ostettu Blair's-kastike, jota olin monesti hypistellyt kyseisessä putiikissa asioidessani. Päätin myös palkita itseni ulos uskaltautumisesta Plamilin vegaanisella "maito"suklaalla. Talvesta selviytyminen vaatii tietysti myös parapähkinöitä ja inkiväärikuutioita. Onneksi suklaa on sen verran äkkimakeaa, ettei koko levyä voi syödä kerralla, kuten aikoinaan tein Fazerin sinisen kanssa.

Ja about näine ostoksineni sain sitten menemään ruokiin yhteensä lähemmäs 30€. Jos meno jatkuu samaa rataa, alan varmaan rustailla jotain pula-ajan keittokirjaa aika pian.

Odotan kauhulla mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kunnes pakkanen lauhtuu on turha edes haaveilla hedelmien ostamisesta. Autottoman hipin repussa kaikki hedelmät napsahtavat jäähän nopeammin kuin vihreä ehtii sanoa "Pekka Haavisto on ihana!". Onneksi pakastimessa on omenaa ja marjoja.

Toisaalta yhdessä asiassa olin oikeassa. Kapinahenkeni nousi tänään pintaan Siwan kasvismaitohyllyllä. 2,50€ soijamaidosta ja 2,09€ kauramaidosta on aika sylettävä hinta... Onneksi minulla on lähes hyllymetri erilaisia kasviskeittokirjoja. Voi siis hyvinkin olla, että avaudun tässä blogissa oman maidon valmistamisesta.

Jos jotain hyvää pitää keksiä tästä pakkasviikosta, jota olen viettänyt lähinnä kotona nukkuen, niin kerrottakoon, että sain tarjouksen lähellä tuotetuista luomuperunoista :) Luomuperunahan on aina iloinen asia, vai mitä?

Kuukausi kortitta

Ja heti alkuun kerron teille rakkaat lukijat, että en ole onnistunut saamaan ajokorttiani kuivumaan. Ajan auto noin kerran kuukaudessa, ja streittarinahan en koskaan juo alkoholia. Törttöiltyä tulee joskus ;)

Mutta asiaan. Tammikuun 2.na armon vuonna 2012 Sini sai idean vietettyään mukavat juhlapyhät äidin ruokapatojen äärellä ja tutustuttuaan siellä Anna-lehden artikkeliin (huomasin, että en ole kovin taitava googlaaja, tai sitten artikkelia ei ole arkistoitu nettiin), jossa eteläsuomalainen perhe (vanhemmat + 1 pieni lapsi) elivät kuukauden ilman S-ryhmän ja Keskon kauppoja. Ideani oli, että hei MIE KANS!

Teinpä sitten statuksen Facebookiin, joka kuului näin:

Jos 50 tykkää tästä statuksesta, laittaa Sini ensi kuussa pystyyn kokeilun, jossa välttelee kaikkia S- ja K-ryhmien kauppoja kuukauden ajan, sekä raportoi kokeilun etenemisestä blogiinsa. Kiinnostaako?

57.ää kaveriani kiinnosti, eli pakkohan tähän oli lähteä.

Siinä minä sitten kuukauden päivät mietin, että mihin tuli taas ryhdyttyä, kannattiko jne.

Samalla mietin myös, millaisia sääntöja asetan itselleni helmikuun ajaksi. Syntyi seuraavanlainen listaus.

1. Kaikki S- ja K-ryhmien liikkeet ovat helmikuun ajan pannassa, koskee myös huoltoasemia ja ravintoloita.
2. Kielto ei koske SOK:n omistamassa kiinteistössä sijaitsevia ketjuun kuulumattomia liikkeitä. Tämä siksi, että Mikkelin Punnitse & Säästä ja Kauppahalli sijaitsevat kauppakeskus Stellassa tai sen kyljessä.
3. Kaikissa ostoksissa on pitäydyttävä samalla linjalla kuin aiemminkin. Aina vegaanista ja mahdollisimman paljon luomua ja Reilun kaupan tuotteita.
4. Kielto ei koske toisten ihmisten ostamia, minulle tarjottuja tuotteita. Ts. kylässä saa juoda Pirkka soijajuomaa, jos sitä on tarjolla. En saa kuitenkaan esim. ostattaa "kiellettyjä" tuotteita muilla. Kielto ei myöskään koske oppilaitosruokailuita.
   

Te varmaan ihmettelette miksi jätin Tradekan ulkopuolelle boikottikokeilustani? Koska Tradekalla ei yksinkertaisesti ole samanlaista valta-asemaa ja sanavaltaa kaupanalalla ja se ei voi esimerkiksi muovata kaupunkikuvaa mielensä mukaan. Jos ette usko tähän, niin käykääpä ihmettelemässä Mikkelin toria joskus. Mikä ketju tuntuu hallitsevan kokonaista sivua torista? Vinkki: Se alkaa samalla kirjaimella kuin allekirjoittaneen nimi.

Artikkelin kertoja asui perheineen jossain Uudellamaalla. Minä Etelä-Savossa. Tässä tuleekin siis yksi kokeiluni jännitystekijä. Miten täällä keskellä maaseutua ja ruuantuotantoa löytää sitä mitä haluaa, kun porukka lämpenee niin hitaasti millekään uudelle?

Huomasin heti, etten olisi voinut tehdä tätä kokeilua Pieksämäellä. Tai siitä olisi ainakin tullut todella tylsä. Torilla myydään harvoin vihanneksia ja koko homma olisi mennyt siihen, että olisin vain käynyt lähikaupassani Yläristin Siwassa.
Mikkeli tuokin koko hommaan hieman jännitystä. Torilta ja Kauppahallista saa kaikenlaista kivaa, ja mitä ei saa sieltä, voi yrittää löytää Punnitse&Säästä:stä. Kauppahallin erikoisansioksi laskettakoon Luomukauppa, jonka löysin sattumalta ja rakastuin heti. Kaikenlaista ihanaa lähi- ja/tai luomutuotettua ruokaa kohtalaisilla hinnoilla. Käykää hei tekin kurkkaamassa. Kahviin ja teehen liittyvät ongelmani ratkaisee ihana Wanha Talo, jossa on myynnissä Omega Ry:n kautta kaikenlaista Reilun Kaupan kahvia ja teetä, sekä muiden myyjien kautta muita ihania hedonismiani ruokkivia tuotteita.

Yritän kirjoittaa jonkinlaista seurantaa, jossa käsittelen mm. sitä, mitä tulen kuukauden aikana syömään, mistä sen ostin ja yleistä turhautumista, kun soijamaito maksaakin 2,5€ litra. Voi olla, että boikotti myös synnyttää kaikenlaisia keittiöinnovaatioita, ehkä kahvi"maito"kin alkaa syntyä itse, kun hinnat alkavat riittävästi sylettämän.

Kattotaan nyt mitä tästä seuraa...