Rakas pääministeri Jyrki Käteinen. Tai et sinä oikeastaan ole minulle rakas. Enemmänkin päinvastoin.
No, kuitenkin. Asiaan!
Sain lausunnostasi vaikutelman, että et ole oikein perillä oppisopimuskoulutuksesta, tai siitä, miten oppisopimuskoulutuksessa olevan nuoren tulot muodostuvat.
Tässä tuleekin ensimmäinen kohta johon tahdon sinun kiinnittävän huomiota!
Oppisopimuksella oleva nuori ei saa opintotukea. Hänelle ei siis makseta opintorahaa, ateriakorvauksia, eikä myöskään opintotuen asumislisää. Palkkaus on myös pienempi kuin "ammattimiehen".
Nuori saa siis tukea asumiseensa vain, jos hänen tulonsa ovat riittävän matalat. Hänen on haettava yleistä asumistukea, joka kattaa enintään 80% asumismenoista.
Pieni palkka ja olemattomat tuet lisäävät toimeentulotuen tarvetta.
Ammatillisen osaamisen arvostus ei tunnu olevan kovin korkea. Edelleen puhutaan bensalenkkareista ja kosmetologipissiksistä. Et puheillasi varsinaisesti edistä tämän arvostuksen kasvua.
Meissä on erilaisia oppijoita, joilla on erilaisia elämäntilanteita. Joillekin meistä sopii opiskelu, jossa vietetään paljon aikaa oppilaitoksessa, toiset taas tahtovat heti hommiin kiinni.
Millaisen käsityksen nuori saa työelämästä ja työnteosta, jos hänet ikänsä perusteella viskataan palkkaluokkaan Ö?
Ja tässä ei ole nyt kyse mistään "Ei saa tulla paha mieli" tyyppisestä ajattelusta, vaan ihan siitä kylmästä faktasta, että nuori on työpaikallaan töissä, alallaan töissä toivottavasti vielä ammattiin valmistuttuaan. Vaikka hän on jatkuvasti koulutuksessa, on hän samalla myös työntekijä.
Sanovat, ettei kukaan ole seppä syntyessään. Tämä pätee juurikin oppisopimuskoulutettaviin. He ovat työelämässä oppimassa työtään ja työelämää. Eikä oppisopimuskoulutus ole mitään leikkiä.
Ei voida lähteä liikkeelle siitä, että nuorten on tyydyttävä siihen mitä saavat. Vaikka sehän sinulle ja sinun jengillesi sopisi. Nöyriä, tottelevaisia nuoria. Massat hallinnassa.
Nuorilla on oikeus vaatia toimeentuloa, sillä nuorilla on oikeus elää työllään ja tulla sillä toimeen. Vaihtoehtona kun on kuntien toimeentulotukijonojen kasvattaminen.
Jos meidän pitää pyörittää tätä maata sinun sukupolvesi jälkeen, on kaikki ammattitaito, oli se sitten hankittu koulussa tai työpaikalla, yhtä tärkeää.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nuoret. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nuoret. Näytä kaikki tekstit
torstai 16. elokuuta 2012
maanantai 11. kesäkuuta 2012
Minä joisin, limsaa kiitos!
JCDecaux on sitä mieltä, että parasta alkoholipoliittista keskustelua on suututtaa aikuiset ihmiset kertomalla heille, ettei mainonta vaikuta heidän alkoholin kulutukseensa. Eihän?
Mehän olemme niin fiksuja, ettemme usko mainoksiin. Juomme alkoholia, koska se on kivaa ja usein sosiaalinen kokemus. Emme juo sosiaalisen paineen tai muun ärsykkeen takia. Meillä on täysi kontrolli tähän hommaan ja se, joka väittää vastaan, ei ymmärrä hauskanpidosta mitään. Ihme tiukkapipoja.
Huomaa, että JCDecaux on mainonnan ammattilainen. Mainonnan tehtävä kun on herättää tarpeita ja tunteita.
Alkoholin ulkomainontaa ei olla kieltämässä, koska aikuiset olisivat jotenkin uskomattoman vastuutonta porukkaa, joka ostaisi mitä tahansa mitä kauniilla kuvilla heille myydään.
Alkoholin ulkomainonnan kietämisen pointti on poistaa alkoholimainonta, joka on juurikin mielikuvamainontaa, lasten ja nuorten elinympäristöstä. Suomi on saanut alkoholimainonnasta nuhteita mm. WHO:lta ja YK:n lasten oikeuksien komitealta.
Alkoholi tuntuu silti olevan jotenkin herkkä asia, jonka käyttöä varsinkaan tälläinen juomaton tyyppi, kuten allekirjoittanut, ei saisi kommentoida. Kun en asiasta mitään tiedä.
Suomalaisen alkoholikulttuurin, tai ainakin sen alkoholikulttuurin, jossa itse elän siihen osallistumatta, ydin tuntuu olevan olla kännissä. Pitää vetää rönöliä pönttöön siihen malliin, että jossain vaiheessa pönttö pimenee.
Kun tätä yrittää jotenkin asiallisesti rajoittaa, tai keskustella vaihtoehdoista, lähtee keskustelu aina samaan "Ei voi aikuisten ihmisten juomiseen puuttua! Ihme terveysfasismia! Ei voi aikuisten ihmisten juomiseen puuttua, vaikka se häiritsisi alaikäisiä ja juomattomia, koska aikuisten ihmisten on saatava juoda alkoholia, koska se on aikuisille sallittua ja kivaa. Joisit sinäkin niin ymmärtäisit. Ei voi aikuisten ihmisten tekemisiä omalla vapaa-ajallaan tuolleen rajoittaa!" Oliko äskeisessä toistoa? No niin on siinä oikeassa keskustelussakin, kokeilkaa joskus.
Silti meillä on tutkimustietoa siitä, että suomalainen alkoholikulttuuri ei sovi meille kaikille. Osa opiskelijoista joisi vähemmän, jos he kokisivat sen olevan sosiaalisesti yhtä hyväksyttävää, kuin heidän tämänhetkinen alkoholin kulutuksensa. Positiivisena huomiona mainittakoon, että alaikäiset nuoret juovat vähemmän alkoholia ja harvemmin humalaan kuin ennen.
Ongelma onkin, että alkoholiton toiminta vaatii suunnittelua. Ei riitäkään, että "varaat ja lämmität saunan ja kutsut porukkaa paikalle". Viina luo omaa oheisohjelmaansa, oli se sitten hauskaa tai ei.
Kulttuurin muutos vaatii, ettei enää mennä siitä, mistä aita on matalin. Luontevan päihteettömän kulttuurin luominen vaatii työtä ja keskustelua.
Mehän olemme niin fiksuja, ettemme usko mainoksiin. Juomme alkoholia, koska se on kivaa ja usein sosiaalinen kokemus. Emme juo sosiaalisen paineen tai muun ärsykkeen takia. Meillä on täysi kontrolli tähän hommaan ja se, joka väittää vastaan, ei ymmärrä hauskanpidosta mitään. Ihme tiukkapipoja.
Huomaa, että JCDecaux on mainonnan ammattilainen. Mainonnan tehtävä kun on herättää tarpeita ja tunteita.
Alkoholin ulkomainontaa ei olla kieltämässä, koska aikuiset olisivat jotenkin uskomattoman vastuutonta porukkaa, joka ostaisi mitä tahansa mitä kauniilla kuvilla heille myydään.
Alkoholin ulkomainonnan kietämisen pointti on poistaa alkoholimainonta, joka on juurikin mielikuvamainontaa, lasten ja nuorten elinympäristöstä. Suomi on saanut alkoholimainonnasta nuhteita mm. WHO:lta ja YK:n lasten oikeuksien komitealta.
Ulkomainonnan
kieltämisessä ei ole kyse aikuisten alkoholinkäytöstä, vaan siitä,
millaisen käsityksen lapset ja nuoret alkoholista ja sen vaikutuksista,
niin fyysisistä kuin sosiaalisista, saavat.
Alkoholi tuntuu silti olevan jotenkin herkkä asia, jonka käyttöä varsinkaan tälläinen juomaton tyyppi, kuten allekirjoittanut, ei saisi kommentoida. Kun en asiasta mitään tiedä.
Suomalaisen alkoholikulttuurin, tai ainakin sen alkoholikulttuurin, jossa itse elän siihen osallistumatta, ydin tuntuu olevan olla kännissä. Pitää vetää rönöliä pönttöön siihen malliin, että jossain vaiheessa pönttö pimenee.
Kun tätä yrittää jotenkin asiallisesti rajoittaa, tai keskustella vaihtoehdoista, lähtee keskustelu aina samaan "Ei voi aikuisten ihmisten juomiseen puuttua! Ihme terveysfasismia! Ei voi aikuisten ihmisten juomiseen puuttua, vaikka se häiritsisi alaikäisiä ja juomattomia, koska aikuisten ihmisten on saatava juoda alkoholia, koska se on aikuisille sallittua ja kivaa. Joisit sinäkin niin ymmärtäisit. Ei voi aikuisten ihmisten tekemisiä omalla vapaa-ajallaan tuolleen rajoittaa!" Oliko äskeisessä toistoa? No niin on siinä oikeassa keskustelussakin, kokeilkaa joskus.
Silti meillä on tutkimustietoa siitä, että suomalainen alkoholikulttuuri ei sovi meille kaikille. Osa opiskelijoista joisi vähemmän, jos he kokisivat sen olevan sosiaalisesti yhtä hyväksyttävää, kuin heidän tämänhetkinen alkoholin kulutuksensa. Positiivisena huomiona mainittakoon, että alaikäiset nuoret juovat vähemmän alkoholia ja harvemmin humalaan kuin ennen.
Ongelma onkin, että alkoholiton toiminta vaatii suunnittelua. Ei riitäkään, että "varaat ja lämmität saunan ja kutsut porukkaa paikalle". Viina luo omaa oheisohjelmaansa, oli se sitten hauskaa tai ei.
Kulttuurin muutos vaatii, ettei enää mennä siitä, mistä aita on matalin. Luontevan päihteettömän kulttuurin luominen vaatii työtä ja keskustelua.
Tunnisteet:
alkoholi,
keskustelu,
kulttuuri,
mainonta,
nuoret
torstai 22. maaliskuuta 2012
Antakaa meidän olla!
Kevät tulee ja kevään mukana myös lämpimät kelit. Ja kaikkihan tietävät mitä tästä seuraa.
Minihamekausi alkaa.
Itse rakastan minihameita ja -mekkoja, vaikka moni muotipoliisi ja kauneusihanteina tunnettuja valkaisuaineita silmiinsä kaatanut kriitikko onkin ollut sitä mieltä, että minihameet kuuluvat niille, joiden sääriä voi verrata harjanvarsiin tai pesismailoihin. Reitevänä saa aika helposti palautetta, jos kehtaa pukeutua niin kuin tahtoo.
Kukaan tuskin kuitenkaan kaipaa kaduilla kulkiessaan palautetta omasta olemuksestaan. Varsinkin kun sitä palautetta saa jo aivan riittävästi katujen varsien mainostauluilta ja vaateliikkeiden ikkunoiden mallinukeilta.
Huuteltu ja viheltely (ihan sama kuka sitä tekee) on aina loukkaavaa. En kaipaa kulkiessani ventovieraiden mielipiteitä itsestäni ja ruumiillisuudestani.
Se, että joku kaljalta haiseva lihavan rekkamiehen oloinen humalainen ukko huutaa minulle terassilta, että "Sulla on hyvä perse" ei ole mielestäni mikään kohteliaisuus. En minä näitä ihmisiä varten pukeudu kuten pukeudun.
En minä pukeudu tavallani ketään muuta, kuin itseäni varten. Usein puhutaan, että nuoret naiset pukeutumisellaan jotenkin "kerjäävät" huomiota. Entä jos me pukeudummekin ihan omaksi iloksemme, emme muiden silmän iloksi?
En tahdo olla ilo kenenkään ventovieraan silmälle, jos se silmä näkee minut vain objektina. Tiedän, etteivät miehet ole mitään pikkulapsia, jotka eivät osaa kontrolloida itseään ja siksi huutelevat mitä sattuu. Se, joka näin väittää, aliarvioi ja loukkaa pahasti kaikkia miehiä.
Tällä viikolla vietetään kansainvälistä katuhäirinnän vastaista viikkoa. Viikon hengessä joukko newyorkilaisia nuoria miehiä teki mahtavan "Shit men say to men who say shit to women on the street" videon, joka on mahtava osoitus siitä, että kaikki nuoret miehetkään eivät suodata huutelua.
Tämän kirjoituksen ideana ei ole syyllistää miehiä. Tähän voisi kirjoittaa jotain ironista siitä, miten monet ystäväni ovat miehiä ja oikeasti pidän miehistä, semmoseen "en ole rasisti, mutta" tyyliin. Päälimmäinen ideani on, että mielestäni kenelläkään ei tulisi olla oikeutta pilata toisen päivää omalla idiotismillaan. Eläkää ja antakaa toistenkin elää. Ja pukeutua.
Tunnisteet:
häirintä,
kaupunkitila,
nuoret,
sukupuoli,
väkivalta
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Mä sulle kuule työelämän käytännöt näytän
Perussuomalaisten talousarvioaloite nuorten työllistymisen tutkimiseen ja kokeiluun ei herätä minussa lainkaan hilpeyttä. "Työttömälle esimerkiksi osoitetaan yritys, jossa hänen on käytävä työssä 1-2 viikkoa kuukaudessa. Mainittujen tukien lisäksi ei makseta muita korvauksia. Työnantaja voi halutessaan ja havaitessaan työntekijän hyväksi maksaa palkkaa tai korvausta, joka tiettyyn tasoon noustessaan vähentää em. tukia" ja "Tavoitteena on pitää nuori kiinni työelämän käytännöissä. "
Eli suomeksi, nuorelle osoitetaan työpaikka, jossa on käytävä töissä nimellistä korvausta vastaan oppimassa kyykyttämisen kohteena olemista. Mahtava idea. Ja tätä kannattaa 30 perussuomalaisten kansanedustajaa. Kokeilulle pyydetään 100 000€ osuutta tulevaan budjettiin. Aloitteen on aluepainotuksista päätellen kynäillyt Teuvo "kohuedustaja" Hakkarainen.
Jo nyt nuoret kokevat työelämässä epäoikeudenmukaisuutta ja heidän tietämättömyyttään työelämän todellisista pelisäännöistä ja heidän omista oikeuksistaan työntekijöinä käytetään täysin sumelematta hyväksi. Tähän työelämään myös perussuomalaiset tahtovat selvästi nuoria valmistaa. Työelämään, jossa palkka on mitä on, ja/tai jossa työsuhde koostuu ketjutetuista harjoitteluista ja määräaikaisuuksista.
Ei nykyään valmistuta parikymppisenä, mennä suoraan duuniin ja olla samalla työnantajalla kunnes jäädään eläkkeelle. Hakkaraisen, joka on itsekin käynyt vain kahdeksan luokkaa peruskoulua, pitäisi tietää, ettei työelämässä ole helppoa ilman edes jonkinlaista koulutusta. Pärjätä voi, mutta koulutus tuo tietynlaista turvaa ja varmuutta, vaikka nykyinen työelämä onkin eräänlainen vuoristorata ilman turvakaaria tai jarruja.
Lisäksi ehdotus on kaikessa "kuntouttavuudessaan" täysin epäkelpo, sillä se ei sisällä minkäänlaisia vaatimuksia varsinaisesta kuntouttavasta työstä. Pelkkä työ itsessään ei kuntouta ketään ja erityisesti nuorten työttömien kohdalla on erityisen tärkeää tarjota muutakin toimintaa, kuin pelkkää työtä itseisarvoisena kuntouttajana. Mitä kauemmin ihminen on työttömänä, sitä enemmän tukea hän tarvitsee päästäkseen takaisin työelämään, siinä ei pelkkä pari näppylähanskoja auta. Jos on joutunut jäämään työelämän ulkopuolelle esimerkiksi mielenterveysongelmien tai tukielinsairauden takia, ei määrätty työpaikka, jonka vastaanottamattajättäminen pahimmillaan leikkaa tuet minimiin, varmaan pahemmin nappaa.
Kenties Teuvolla onkin vain oma lehmä ojassa? Haka-Woodin saha tarvitsee varmaan halpaa nuorta työvoimaa pyöriäkseen...
Eli suomeksi, nuorelle osoitetaan työpaikka, jossa on käytävä töissä nimellistä korvausta vastaan oppimassa kyykyttämisen kohteena olemista. Mahtava idea. Ja tätä kannattaa 30 perussuomalaisten kansanedustajaa. Kokeilulle pyydetään 100 000€ osuutta tulevaan budjettiin. Aloitteen on aluepainotuksista päätellen kynäillyt Teuvo "kohuedustaja" Hakkarainen.
Jo nyt nuoret kokevat työelämässä epäoikeudenmukaisuutta ja heidän tietämättömyyttään työelämän todellisista pelisäännöistä ja heidän omista oikeuksistaan työntekijöinä käytetään täysin sumelematta hyväksi. Tähän työelämään myös perussuomalaiset tahtovat selvästi nuoria valmistaa. Työelämään, jossa palkka on mitä on, ja/tai jossa työsuhde koostuu ketjutetuista harjoitteluista ja määräaikaisuuksista.
Ei nykyään valmistuta parikymppisenä, mennä suoraan duuniin ja olla samalla työnantajalla kunnes jäädään eläkkeelle. Hakkaraisen, joka on itsekin käynyt vain kahdeksan luokkaa peruskoulua, pitäisi tietää, ettei työelämässä ole helppoa ilman edes jonkinlaista koulutusta. Pärjätä voi, mutta koulutus tuo tietynlaista turvaa ja varmuutta, vaikka nykyinen työelämä onkin eräänlainen vuoristorata ilman turvakaaria tai jarruja.
Lisäksi ehdotus on kaikessa "kuntouttavuudessaan" täysin epäkelpo, sillä se ei sisällä minkäänlaisia vaatimuksia varsinaisesta kuntouttavasta työstä. Pelkkä työ itsessään ei kuntouta ketään ja erityisesti nuorten työttömien kohdalla on erityisen tärkeää tarjota muutakin toimintaa, kuin pelkkää työtä itseisarvoisena kuntouttajana. Mitä kauemmin ihminen on työttömänä, sitä enemmän tukea hän tarvitsee päästäkseen takaisin työelämään, siinä ei pelkkä pari näppylähanskoja auta. Jos on joutunut jäämään työelämän ulkopuolelle esimerkiksi mielenterveysongelmien tai tukielinsairauden takia, ei määrätty työpaikka, jonka vastaanottamattajättäminen pahimmillaan leikkaa tuet minimiin, varmaan pahemmin nappaa.
Kenties Teuvolla onkin vain oma lehmä ojassa? Haka-Woodin saha tarvitsee varmaan halpaa nuorta työvoimaa pyöriäkseen...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)