Ei se urheilusuoritus, mutta ne pakarat!

En seuraa urheilua, mutta joskus urheilu onnistuu tunkeutumaan minunkin epäurheilulliseen ulottuvuuteeni. Yleensä kiinnostukseni herää, kun aletaan puhua naisista ja urheilusta tavoilla, joilla ei ole mitään tekemistä itse urheilusuoritusten kanssa.

Yhyy, maailman nopeimmat naiset eivät ole tiukkavartaloisia!

Kuka nyt enää jaksaa kiinnostua pikajuoksusta, kun siellä kirmaa vain yhdysvaltalaisia ja jamaikalaisia läskiperseitä hampurilaiset mielessä!?

Toimittaja Juha Jaakkonen sivuuttaa itse urheilusuoritukset täysin keskittymällä ainoastaan juoksijoiden ulkonäköön. Koko jutussa on kaksi kuvituskuvaa (jos taulukkoa ei lasketa), joista toinen on lähikuva yhdysvaltalaisjuoksija Carmelita Jeterin pakaroista. Kaiken huipuksi juttu on otsikoitu "He voisivat olla vielä parempia".

Anteeksi nyt, mutta mitä hemsveettiä! Jutussa haastatellaan suomalaista valmentajaa, jonka valmennettavaa ei nähty koko satasen finaalissa. Valmentaja toteaa, että finaalissa juoksevien naisten ruokavalio tuskin on kovin tiukka, koska heillä on kehoissaan "ylimääräistä". Ja tosiaan, toistan, Petteri Jousteen valmentama Hanna-Maari Latvala ei juossut satasen finaalissa. Tosin ainakin hän syö varmasti paljon paremmin ja terveellisemmin kuin finalistit, onhan rasvaprosenttikin alle 15.

Nyt hei joku järki käteen!

Ihmiskeho on siitä ihana ja ihmeellinen, että niitä on monenlaisia. Lihas ja rasvakudos asettuvat jokaisessa kehossa eri tavalla. Tämän luulisi pitkän linjan valmentajankin ymmärtävän. Vai käytetäänkö Suomessa valmennusmetodia, joka edellyttää valmennettavalta tiettyyn muotoon mahtumista?

Koskahan urheilujournalismissa päästään rasismista ja seksismistä todelliseen urheilusuorituksista uutisointiin?




Jutussa on käytetty lähteenä FFFifi:n Fitness führer-blogia lily.fi:stä.

Rotupuhtoinen lähiöni

Tähän mennessä olen usein esitellyt itseni reippaasti Mikkeliin muuttaneeksi pieksämäkeläiseksi, koska kotikaupunki on ollut minulle tärkeä osa identiteettiäni.

Paitsi että juuri nyt hävettää ihan saatanasti.

Pakolaisia ei voida ottaa, koska ne raukat alkoholisoituu ja hakkaa perheitään huostaanottotilanteisiin asti. Syntysuomalaiset perheethän ovat tietysti kuin suoraan OMOn tai Arielin mainoksista. Lapset leikkivät kivoja leikkejä, äidit pesevät pyykkiä ja isät ovat näkymättömissä, eli töissä, kaikilla suomalaisilla miehillähän on töitä.

Rakas kotikaupunki, nyt vittu oikeesti!

Se on kiva, että halutaan pitää yllä idyllisen maaseutukaupungin mainetta, varsinkin kun ollaan kärsitty parikymmentä vuotta Suomen väkivaltaisimman kaupungin ja muutenkin ankean mestan maineesta, mutta takapajuinen rasismi ei oikein sovi tuohon idylliin.

On eri asia sanoa, ettei ole rahaa tai resursseja, kuin todeta, että nämä pakolaiset ovat ongelmaihmisiä, jotka lähinnä riehuvat ja tuottavat kuluja ja pahaa mieltä.

Pakolaisuus ei ole kevyt, hetkessä tehty valinta, vaan pakon sanelema iso elämänmuutos. Koetut traumat aiheuttavat helposti mielenterveyden järkkymistä, mitä ei myöskään helpota uuden kotimaan torjuva ilmapiiri ja vaiettu, kuoliaaksi kielletty rasismi.

Maahanmuuttajille, erityisesti pakolaisille ei muutenkaan aina ole, tai osata kohdistaa oikeita mielenterveyspalveluita. Joko niitä ei osata vaatia, tai niiden toteuttaminen on hankalaa kielimuurin tai kulttuurierojen takia.
Uskallan väittää, ettei tasapainossa oleva ihminen ryyppää itseään hengiltä tai hakkaa perhettään sairaalakuntoon.

Ja sitten on tietysti nämä tyypit, joiden mielestä on kivaa, kun pizza ja kebab on niin halpaa ja että sitä saa ihan kulman takaa, mutta rapussa moikkaava outo tumma mies ja suomalaiseen suuhun vaikeasti sopivat nimet ovissa ovat aivan liikaa omalle mielenrauhalle.

Ihan vaan vinkkinä, jos Pieksämäki ei tahdo olla seuraavat pari vuosikymmentä "se rasistinen rautatiekaupunki Savossa", niin nyt tartteis tehdä jotain ja aika livakkaan...

Natsit vaalimainosten kimpussa Mikkelissä

Eivät ehtineet vaalijulisteet kauaa olla paikallaan, kun jo Kansallisen vastarinnan urpot kävivät liimailemassa tarrojaan kaupungille levitettyihin julisteisiin.

Esimerkiksi Saksalanraitilla minulla ei ole kasvoja enää ollenkaan ja kanssaehdokkaaltani puuttuu puolet päästä.

Eikä tässä vielä kaikki. Tänään sain kuulla, että KD:n Peter Malualin kuvia on rapsuteltu pois heidän julisteistaan. Etelä-Sudanista Suomeen tullut Peter on Mikkelin maahanmuuttajaehdokkaista ainoa afrikkalaistaustainen.

Jotenkin näitä tuhoja ihmetellessään tuntuu hassulta, että juuri keskiviikkona Mikkelin lukion paneelissa sanoin opiskelijoille, että repikää niitä patrioottien tarroja pois. Rasismi ei kuulu katukuvaan. Ja nyt tämä.

No, toisaalta tästä saa mahtavaa käyttistä ja bensaa omiin liekkeihin.
Huomenna ohjelmassa rikosilmoituksen tekeminen ja Viola - väkivallasta vapaaksi ry:n vaalipaneeli.

Totta helvetissä taistelen vastaan!

Revin eilen matkalla opistolle ja opistolta kotiin ainakin 20, ellen lähemmäs 30 Patriootti.comin tarraa. En aio linkittää sivua blogiini, sillä minä en fasistien sivujen kävijämääriä kasvattele. Ellette tahdo nostaa verenpainettanne, niin suosittelen että ette käy lukemassa tätä valkoisen Suomen lähettiläiden ilosanomaa. Siellä ei ole teille mitään nähtävää. Tulee vaan paha mieli.

Patriootti.com on Suomen Vastarintaliikkeen nettisivusto. Vastarintaliike on väkivaltainen kansallissosialistinen- , eli kotikutoisemmin sanottuna natsiliike. Liikkeellä on kontakteja mm. Italian Casa Poundiin ja Ruotsin Svenska Motståndsrörelseniin, joista molemmat tunnetaan ulkomaalaistaustaisiin henkilöihin kohdistuneesta väkivallasta kotimaassaan.

Sekä SVL, että esikuvansa ovat avoimen rasistisia, juutalaisvastaisia ja homofobisia.

Ja nyt nämä kuvotukset ovat tulleet MINUN kaupunkiini. Tai ehkä hakaristejä ja NSDAP:n nimeä, SS-riimuja ja muuta natsikuvastoa ja -koodistoa alikulkuihin maalanneet luupäänatsit ovat löytäneet uuden tavan harjoittaa aatettaan.

Mielestäni vielä näitä kuvia inhottavampaa on se, ettei kaupunki reagoi niihin ja putsaa alikulkuja ja sähkökaappeja, vaan hiljaisella hyväksynnällään siunaa näiden aatteiden asettumisen kaupunkikuvaan. Toisaalta, onhan Mikkelillä oma oikeistolainen historiansa...

Eilen repimäni tarrat kehottavat taistelemaan vastaan ja sen teenkin. Minun Mikkelini on kansainvälinen, kulttuurillisesti monimuotoinen ja siten kaunis.

Jos hyväksymme rasistisen ja yleensäkään ihmisvihamielisen kuvaston kaupunkitilassamme, hyväksymme näistä aatteista kumpuavat viharikokset. Minä en natseja pelkää, mutta tahdon myös ettei kukaan joudu kaupungissani pelkäämään rasistista rikollisuutta.

Tarrojen rapsuttelu on aika helppoa vastarintaa, siihen pystyvät kaikki.

Joten, taistellaan vastaan. Nimittäin näitä "patriootteja" vastaan.