Jeesuksen pääsiäinenkin onnistui paremmin

Joo, ei pärjännyt Second Hand Cinderella kolmea kuukautta. Oikeastaan ei vissiin kolmea viikkoakaan.
Mutta niin käy joskus.

Maailmassa, jossa sukkahousut hajoaa käsiin, ensimmäiset "edustusvaatteet" ostetaan vasta kun saadaan paikka opiskelijakunnan hallituksesta (nyt on kuulkaa käyntikortteja ja kaikkee) ja pleikkarilla on tylsää takoa pelkkää Half-lifea, on helkkarin hankalaa olla ostelematta yhtään mitään ylimääräistä 90 päivän ajan.

Mutta voin sentään sanoa, että yritin. Ja suurimman osan aikaa vitutti.

Löysin kuitenkin uusia puolia itsestäni. Kun tottuu ostelemaan parin euron pokkareita kirppareilta, unohtaa kirjaston olemassaolon, koska arvottaa kirjojen omistamista muun maallisen edelle.
Ja kun unohtaa kirjaston olemassaolon, saa myös aikaan parin kympin kirjastolaskut, kun kirjat unohtaa pinon pohjimmaisiksi.

Toisaalta tunnistin itsestäni myös kaksi tylsyydentappajaa. Sen tyypin, joka syö kun sillä on tylsää ja sen toisen, joka kiertää kotimatkalla alelaarit tai jonkun kirpparin, koska sillä on ollut vähän huono päivä.
Näitä tyyppejä sitten yritänkin vissiin koko loppu kevään opettaa tavoille.

Mutta nyt on pakko mennä ostamaan ne ehjät sukkahousut, koska illalla rokki soi!

Vitsi oli omakeksimä

Kyllä minäkin osaan kertoa "hauskoja" juttuja hihamerkeistä. Minun mielestäni olisi myös hulvatonta, jos kaikki ulkomaalaiset laitettaisiin asumaan samalle suljetulle asuinalueelle, jossa pääsisi suihkuun vaikka joka päivä, mutta vain kerran elämässä. Myös junien kulkeminen aikataulussaan on minun mielestäni hirmu hauska vitsi. NOT.

Jos sanoo julkisesti, että pitää keskitysleirejä esimerkkinä hyvästä huumorista, niin ei kannata ihmetellä jos kaikki eivät naurakaan mukana.

Lisäksi tekstissä oli muutamia sävyjä, jotka pistivät silmään yhtä paljon kuin hihamerkki-idea. Eikä Erosen huumori edes onnu, saati konttaa, se vetää itseään eteenpäin kyynerpäillään.

En koe olevani natsikortin viuhuttajana siitä ahkerimmasta päästä, mutta tässä vaiheessa on pakko miettiä, onko Eronen ollut paikalla yhdelläkään historian tunnilla, jolla on käsitelty natseja, keskitysleirejä ja Kolmatta valtakuntaa.

Juutalaiset, nuo laitaoikeiston lempiviholliset kun eivät olleet ainoa ihmisryhmä, joiden raidallisissa asuissa oli hienoja hihamerkkejä. Oli koko joukko erivärisiä kolmioita ja niiden yhdistelmiä, joiden mukaan ihmisiä merkittiin eri kategorioihin. Hirrrveen hirrrveen hauska vitsi, eikö?

Kova tuntuu olevan tarve saada "me" ja "muut" näkyvästi erilleen. Ensin täytyy eritellä, sitten sopeuttaa. Aika nurinkurinen logiikka.

Enkä usko, että näinä aikoina kukaan, joka vapaaehtoisesti laittaa pienen puolikuun hihaansa, saisi olla rauhassa katuväkivallalta ja -häirinnältä, jotka ovat todellisia ongelmia nykypäivän Suomessa. Mikä olisikaan houkuttelevampi kohde nakkikioskin jonossa, kuin suomalaisen (rotupetturin tietysti, kunnon suominainen panee aina valkoista) tyttöystävänsä kanssa yöpalaa jonottava nuori jannu, jolla on hihassaan Afganistanin lipun värinen puolikuu.
Pahoinpitelyä ei yksi nauhanluovutusseremonia pyyhi pois.

Ehkä Eronen pelkää, että monessa hihamerkissä olisikin musta reunus. Niitä annettiin rotujensekoittelijoille.

Kuukausi kortitta

Ja heti alkuun kerron teille rakkaat lukijat, että en ole onnistunut saamaan ajokorttiani kuivumaan. Ajan auto noin kerran kuukaudessa, ja streittarinahan en koskaan juo alkoholia. Törttöiltyä tulee joskus ;)

Mutta asiaan. Tammikuun 2.na armon vuonna 2012 Sini sai idean vietettyään mukavat juhlapyhät äidin ruokapatojen äärellä ja tutustuttuaan siellä Anna-lehden artikkeliin (huomasin, että en ole kovin taitava googlaaja, tai sitten artikkelia ei ole arkistoitu nettiin), jossa eteläsuomalainen perhe (vanhemmat + 1 pieni lapsi) elivät kuukauden ilman S-ryhmän ja Keskon kauppoja. Ideani oli, että hei MIE KANS!

Teinpä sitten statuksen Facebookiin, joka kuului näin:

Jos 50 tykkää tästä statuksesta, laittaa Sini ensi kuussa pystyyn kokeilun, jossa välttelee kaikkia S- ja K-ryhmien kauppoja kuukauden ajan, sekä raportoi kokeilun etenemisestä blogiinsa. Kiinnostaako?

57.ää kaveriani kiinnosti, eli pakkohan tähän oli lähteä.

Siinä minä sitten kuukauden päivät mietin, että mihin tuli taas ryhdyttyä, kannattiko jne.

Samalla mietin myös, millaisia sääntöja asetan itselleni helmikuun ajaksi. Syntyi seuraavanlainen listaus.

1. Kaikki S- ja K-ryhmien liikkeet ovat helmikuun ajan pannassa, koskee myös huoltoasemia ja ravintoloita.
2. Kielto ei koske SOK:n omistamassa kiinteistössä sijaitsevia ketjuun kuulumattomia liikkeitä. Tämä siksi, että Mikkelin Punnitse & Säästä ja Kauppahalli sijaitsevat kauppakeskus Stellassa tai sen kyljessä.
3. Kaikissa ostoksissa on pitäydyttävä samalla linjalla kuin aiemminkin. Aina vegaanista ja mahdollisimman paljon luomua ja Reilun kaupan tuotteita.
4. Kielto ei koske toisten ihmisten ostamia, minulle tarjottuja tuotteita. Ts. kylässä saa juoda Pirkka soijajuomaa, jos sitä on tarjolla. En saa kuitenkaan esim. ostattaa "kiellettyjä" tuotteita muilla. Kielto ei myöskään koske oppilaitosruokailuita.
   

Te varmaan ihmettelette miksi jätin Tradekan ulkopuolelle boikottikokeilustani? Koska Tradekalla ei yksinkertaisesti ole samanlaista valta-asemaa ja sanavaltaa kaupanalalla ja se ei voi esimerkiksi muovata kaupunkikuvaa mielensä mukaan. Jos ette usko tähän, niin käykääpä ihmettelemässä Mikkelin toria joskus. Mikä ketju tuntuu hallitsevan kokonaista sivua torista? Vinkki: Se alkaa samalla kirjaimella kuin allekirjoittaneen nimi.

Artikkelin kertoja asui perheineen jossain Uudellamaalla. Minä Etelä-Savossa. Tässä tuleekin siis yksi kokeiluni jännitystekijä. Miten täällä keskellä maaseutua ja ruuantuotantoa löytää sitä mitä haluaa, kun porukka lämpenee niin hitaasti millekään uudelle?

Huomasin heti, etten olisi voinut tehdä tätä kokeilua Pieksämäellä. Tai siitä olisi ainakin tullut todella tylsä. Torilla myydään harvoin vihanneksia ja koko homma olisi mennyt siihen, että olisin vain käynyt lähikaupassani Yläristin Siwassa.
Mikkeli tuokin koko hommaan hieman jännitystä. Torilta ja Kauppahallista saa kaikenlaista kivaa, ja mitä ei saa sieltä, voi yrittää löytää Punnitse&Säästä:stä. Kauppahallin erikoisansioksi laskettakoon Luomukauppa, jonka löysin sattumalta ja rakastuin heti. Kaikenlaista ihanaa lähi- ja/tai luomutuotettua ruokaa kohtalaisilla hinnoilla. Käykää hei tekin kurkkaamassa. Kahviin ja teehen liittyvät ongelmani ratkaisee ihana Wanha Talo, jossa on myynnissä Omega Ry:n kautta kaikenlaista Reilun Kaupan kahvia ja teetä, sekä muiden myyjien kautta muita ihania hedonismiani ruokkivia tuotteita.

Yritän kirjoittaa jonkinlaista seurantaa, jossa käsittelen mm. sitä, mitä tulen kuukauden aikana syömään, mistä sen ostin ja yleistä turhautumista, kun soijamaito maksaakin 2,5€ litra. Voi olla, että boikotti myös synnyttää kaikenlaisia keittiöinnovaatioita, ehkä kahvi"maito"kin alkaa syntyä itse, kun hinnat alkavat riittävästi sylettämän.

Kattotaan nyt mitä tästä seuraa...