Liittolainen tahtoo keksin!

"Minä en voi olla rasisti, minulla on x mustaa kaveria!"

"Paras kaverini on homo. Minulla ei siis voi olla ennakkoluuloja."

"Mutta minä en ole rasisti/homofoobikko/transfobinen nilkki/sovinisti, miksi ette huomaa miten hyvä tyyppi MINÄ olen!?"  

Liian usein feministisessä, rasisminvastaisessa, transfobiaa tai homofobiaa kitkevässä toiminnassa törmää liittolaisiin, joille kaikkein tärkein syy liittolaisuudelle on saada tunnustusta sorron kohteilta.

Englanninkielisessä keskustelussa käytetään termiä "ally cookie", jolla viitataan juuri tähän oletukseen, että kun etuoikeutetussa asemassa oleva toimii sorretun ryhmän hyväksi, on sorrettu ryhmä velvollinen palkitsemaan tämän uljaan yksilön. 

Valitettavasti homma ei toimi niin. Ei voi olla niin, että toisten ihmisarvon tunnistamisesta ja tunnustamisesta jaetaan kunniamainintoja.

Hyvä liittolaisuus ei ole sitä, että teet asioita koska siten muut tietävät miten hieno ihminen olet. Hyvä liittolainen on hiljainen liittolainen siinä mielessä, ettei hän tee itsestään ja liittolaisuudestaan numeroa. Sen sijaan hän pitää ääntä asiasta.

Hyvä liittolainen seisoo bannerin kanssa sateessa, eikä jälkeen päin sano, että olisi oikeastaan voinut olla kotona juomassa teetä, koska eihän se miekkari koske hänen oikeuksiaan, mutta HÄN oli paikalla, koska HÄN välittää.

Hyvä liittolainen puhuu sorrosta, eikä seuraavassa lauseessa totea miten hyvä ihminen hän on, kun hän puhuu tästä sorrosta.Hyvä liittolainen ymmärtää, ettei hän pyöritä liikettä, eikä liike pyöri hänen ympärillään tai hänen armostaan. Liittolainen on liikkeen apulainen.

Miksi liittolaisuus sitten on niin vaikeaa? Tai miksi välillä tulee se fiilis, että tästä kaikesta pitäisi saada nyt joku mitali, tai edes se keksi?

Yksi sana: etuoikeus. Etuoikeus sokaisee. On helppo tuudittautua omaan poteroon, jossa muiden ongelmat eivät koska minua, koska minulla on näitä omiakin ongelmia.

Elämä on helppoa, kun omaa olemassaoloa ja tekemisiä ei tarvitse selittää tai perustella. Minun ei tarvitse perustella oikeuttani olla Suomessa. Minun ei tarvitse vastata jonkun lääkärin käsitystä naiseudesta, jotta passissani ja ajokortissani olisi sukupuolen kohdalla merkintä F, eli female, eli nainen.

Keksinsä leipokoon jokainen keksejä kaipaava itse. Kaupastakin saa ihan hyviä keksejä. Leipominen nimittäin vie aikaa itse taistelulta, jonka pitäisi olla se kaikkein tärkein asia. Kenenkään motivaatio sorron voittamiseen ei voi olla se, että se saa sinut näyttämään hyvältä tyypiltä.

p.s. Toki jokainen saa leipoa niin paljon kuin haluaa. Leipominen voi olla myös kivaa.

Raiskaa se, heh heh, tapa se, heh heh...

Facebookilla on tiukka moderointilinja paljaiden rintojen ja muun moraalisesti arveluttavan suhteen. Imetyskuvia tai kuvia masektomian (rinnan tai rintojen poisto) jälkeisistä rintakehistä otettuja kuvia ei saa esitellä. Kuvat ruokailevista lapsista ja transmiesten rintakehistä tai rintasyövän voittaneen naisen koko rintakehän peittävästä tatuoinnista kun ovat meille aivan liikaa.

Linja on virheellinen ja pettää, pahasti. "Naamakirja" kun pullistelee ryhmiä ja yksittäisiä kuvia, joissa "ihan vaan läpällä" hehkutetaan miten mahtavaa väkivalta naisia kohtaan on. Naisiin kohdistuva väkivalta on Facebookin sokea piste.

Sivut jakavat esimerkiksi kuvia pahoinpidellystä naisesta, jolla on voimakas nenäverenvuoto. Kuvatekstinä kuvalla on "Nenäverenvuoto, ensimmäinen merkki epäonnistuneesta voileivästä".

Toisena esimerkkinä mainittakoon kuva naisesta, jolla on mustelmia kasvoissaan. Kuvatekstinä "1/3 naisista kokee fyysistä väkivaltaa, 2/3 miehistä ei selvästi hoida hommiaan!"
Lisäksi sivustot ja kuvat kannustavat avoimesti väkivaltaan ja raiskauksiin vähättelemällä tekoja ja tekemällä niistä "hauskaa huumoria".

Facebook ei tunnu tajuavan. Rintaruokinta on ylläpidolle ilmiannettuja kuvia tarkastettaessa loukkaavampaa, kuin pahoinpidelty ihminen.

Siksi internetin feministit ovatkin lähteneet niiden mainostajien perään, joiden mainoksia on nähty näillä sivustoilla tai kuvien rinnalla. Osansa ovat tähän mennessä saaneet mm. Dove, Finnair ja American Express.

Kampanja elää myös Twitterissä #FBrape-hashtagin alla.

Tuloksia odotellessa. Itse toivon kampanjan tuloksena Facebookin moderointilinjan muuttuvan. Netin naisvihalle on tultava loppu. Facebook ei voi ummistaa silmiään.

Ja loppuvuosi velaksi

Tää se päivä on, tämä on se aamu...

Eli maailman luonnonvarat on nyt sitten tältä vuodelta loppu. Joka vuosi tämä päivämäärä tulee aikaisemmin ja aikaisemmin.

Miksi? No, koska me tykkäämme uudesta ja kiiltävästä, ihanasta ja eksoottisesta, suuresta ja näyttävästä. Kun sanon me, tarkoitan ihmisiä rotuna, ryhmänä, ryppäänä ja maapallon vitsauksena.

Ongelma ei ole pelkästään liikakansoitus, josta Pohjoinen syyttää globaalia Etelää. Ongelma on, että Pohjoinen asettaa hyvän elämän standardit. Ironisesti mieleeni tulee aina The Age of Stupid dokumentin pätkä, jossa nuori nigerialaisnainen kertoo tahtovansa lääkäriksi. Ei pelastaakseen ihmisiä, vaan koska lääkärillä on mahdollisuus rikastua, saada hieno auto ja iso talo. Pääomaa koulutukseen pääsemiseksi kerätään kalastamalla Niger-joesta, joka on täysin pilalla Shellin sekoilujen takia. Jotta kalat voi myydä, on ne pestävä Omolla. Kyllä, Omolla, pyykinpesuaineella.

Pohjoinen myös kiristää ilmastopolitiikkaa aina samoilla vaatimuksilla. "Me emme tee mitään, elleivät Kiina ja Intia osallistu myös." Omaa saamattomuuttaan on helppo perustella sillä, "ettei noikaan tee mitään, löhöövät, panevat ja piereskelevät."

Itse olen niitä, jotka heräsivät huoleen ilmastosta ja luonnosta joskus yläasteella ollessaan. Luin paljon sellaista, mistä en varmaan silloin edes ymmärtänyt ihan kaikkea. Ja jäin sille tielleni. Eihän tällä koko maailmaa pelasteta, mutta jos nyt jotain pientä saisi aikaan omassa lähiympäristössään...

Käytännön ilmastoteot kun eivät ole mitään rakettitiedettä, joka vaatisi koko ajan, elämän ja oikean käden.

Mutta itsestään on hyvä aloittaa.
Karsia turha kulutus pois ja miettiä mistä ostaa ja mistä
Jättää eläinkunnan tuotteet pois ruokavaliosta, joko kokonaan tai edes osa niistä
Vaihtaa sähkösopimusta
Inspiroitua musiikista 
jne. jne. jne.

Ja sitten lisätä vastuksia sitä mukaa kun ehtii. Kirjoitella kansanedustajille, soitella valtuutetuille, vaatia kasvisruokapäiviä kouluihin, vaatia ilmastolakia, jutella kavereille, naapureille, satunnaisille tuntemattomille hedelmähyllyjen välissä, liittyä kansalaisjärjestöön.

Syypääksi osoittautui lopulta rikkipää
Oman pään pääoma, yksilökeskisyys
Keräsin materiaa, tarpeista viis
Kun suoraa kulmaa ei luonnosta löytynyt se keksittiin

Kannoin kruunua kuluttajakuninkaan ihmisen voimin toin kontrollia kaaokseen
Kun soihtumme sulattivat ruhomme sohviimme totesin: "Vain muovi elää ikuisesti"

Stam1na - Rikkipää

Tarvitsen feminismiä, koska...

Olen viime aikoina alkanut seuraamaan Facebookissa toimivan A girls guide to taking over the world-sivun toimintaa. Girls guide julkaisee myös kansiota, johon siitä tykänneet saavat lähettää kuvia, joissa he pitelevät kirjoittamiaan kylttejä, joissa he kertovat, miksi juuri he tarvitsevat feminismiä tässä 2010-luvun maailmassa.

Toistaiseksi moni on kertonut tarvitsevansa feminismiä, koska
- heidän seksuaalisesta ahdistelustaan on tehty vitsi,
- he pelkäävät liikkua öisin ulkona
- tai miesten tapauksessa ovat kyllästyneitä siihen, että heitä pelätään,
- he eivät tahdo olla kontrolloitavina vain sukupuolensa takia,
- tai he ovat kyllästyneitä kuulemaan, että ovat jotenkin ansainneet kohtaamansa psyykkisen tai fyysisen väkivallan.

Mukaan mahtuu myös positiivisia kylttejä, niitä, joiden näkemisen jälkeen palautuu edes pieni murunen uskoa tähän maailmaan. Kuten erään nuoren miehen kyltti, jossa hän ilmoittaa, ettei tahdo olla sellainen mies, jota yhteiskunta häneltä vaatii, vaan sellainen mies, jollaisia tämä yhteiskunta tarvitsee.

Miksi sitten tarvitsen feminismiä?

Koska kun lähden ulos lyhyessä hameessa, olen kuulemma tyrkyllä.
Ja koska "olen tyrkyllä" saa kuka tahansa kommentoida ulkonäköäni. 
Kun laitan saman lyhyen hameen vaalitilaisuuteen, kampanjoin kuulemma seksillä.
Koska lasten on saatava leikkiä leluilla, jotka heitä kiinnostavat, ei leluilla, joita heille sukupuolensa perusteella tuputetaan.
Koska seksuaalisesti aktiivinen mies on pelimies, kun seksuaalisesti aktiivinen nainen saa huoran maineen.
Koska naisten työ on aliarvostettua ja alipalkattua, naisten oletetaan hoivaavan ilmaiseksi.
Koska ystäväni ovat kyllästyneet siihen, että he edustavat tuntemattomille oletettua sukupuoltaan, eivät omaa itseään.
Koska naisia varoitellaan "älä tule raiskatuksi", ihan kuin raiskaus olisi joku mystinen luonnonilmiö.
Koska vieläkään ei ole ymmärretty, ettei tasa-arvopolitiikan ole tarkoitus olla nollasummapeliä, jossa toinen menettää jotain, jos toinen saa jotain.
Koska seksuaaliterveyden opettamista pidetään pornahtavana ja tungettelevana aivopesuna.
Koska ihmisten välisen tasavertaisuuden ei pitäisi perustua heidän sukupuoleensa, vaan heidän ihmisyyteensä.

Ja onhan näitä syitä vaikka kuinka, maailman tappiin asti.

Kommentteihin toivoisin tietoa siitä, miksi juuri Sinä koet tarvitsevasi feminismiä.

Pahaa "kommaria" ken pelkäisi?

Näin sateisena sunnuntaina aloin muistella viime kesää. Silloin en minäkään ollut työtön. Painoin duunia opintoihini liittyneessä harjoittelussa synnyinkaupunkini nuorisotoimella.

Osana työtäni olin valvomassa koulujen loppumisen juhlimista paikallisella uimarannalla. Siellä katupartion oranssi anorakki päällä tallustellessani kuulin kun eräs ohitseni kulkenut tyyppi (olimme olleet samaan aikaan lukiossa) sähähti kaverilleen "Toi kommarikin on täällä!"

Kommari. Se on hauska sana. Sitä viljeltiin minua kuvailtaessa useampaankin "oot ihan kiva tyyppi"-sydämeen luokkani yhteishengenkohotusharjoituksissa. Harmi vaan, etten ole kommunisti.

Yleensäkään koko kommari-huutelu on mielenkiintoinen ilmiö. Nimittelyllä yritetään selvästikin louhia maata nimiteltävän jalkojen alta, vaikka todellisuudessa se kertoo paljon myös nimen käyttäjän yleissivistyksen tasosta.

Vaikka eihän "sosialisti" ole läheskään yhtä pureva haukkumanimi... Siitä puuttuu "se jokin".


Kommunismi on aina jotain kamalaa, ja kommunisti on siis kamala ihminen.

Siis kyllähän ne natsit oli kamalia, mutta NE KOMMUNISTIT, ne vasta hirveitä olikin!

Yllä toinen tapa huutaa "KOMMARI!"

Kun yrität vasemmistolaisena kritisoida äärioikealta tulevia laitapuolenhyökkääjiä, saat aina kuulla, ainakin seuraavat kolme kommenttia:

1. ENTÄS SE NEUVOSTO LIITTO!1!! (kirjoitusvirhe tahallinen)
2. Kyllä äärivasemmistokin osaa, ne tekee kamalan paljon kaikkea!
3. Tuo nyt on tuommosta nuorten idealismia, kyllä sinäkin vielä lepyt ja liityt SDP:hen.
++ jos joku mainitsee kettutytöt

Ja kaikkihan löytyvät tuonkin kirjoituksen kommenttien alta... Bingo?

Valitettavasti tämä ei ole kilpailu, kumpi tekee enemmän ja pahempaa. Jos keskustelu nykyisestä äärioikeistosta kääntyy aina Kolmanteen valtakuntaan ja Neuvostoliittoon, mennään pahasti metsään.
Eipä sillä että uusfasistinen liike olisi päässyt kauas juuriltaan. Sen "johtajat" kun tykkäävät edelleen uhkailla poliittisia vastustajiaan uuneilla ja muilutuksilla...

Flipper eristyssellissä

Lähipiirini ei aina ymmärrä miksi suhtaudun niin intohimoisesti Särkänniemen delfinaarioon.

Mielestäni koko paikan saisi sulkea ja delfiinit lähettää Tampereen kaupungin laskuun takaisin mereen. On olemassa vankeudessa eläneiden delfiinien kuntoutukseen erikoistuneita paikkoja, valaiden kuntoutuskeskuksia (cetacean rehabilitation center). Delfiinien maahantuonti on kielletty jo vuonna 1998, eli delfinaario sulkee ovensa vielä joku päivä.

Miksikö delfinaario on niin paha, siellähän on ihmislapsen hyvä olla. Niin, ihmislapsen.

Kuvitellaan, että sinut otetaan kiinni kadulta ja suljetaan pieneen huoneeseen, jossa mahdut lähinnä kävelemään ympyrää. Kuulet jatkuvasti kaikenlaista lämmityslaitteista, ilmastoinnista ja muusta vankeuttasi ylläpitävästä laitteista lähtevää taustamelua, kun sanot jotain kaikuu kaikki takaisin seinien kautta. Välillä sinut päästetään toiseen huoneeseen, jossa sinun on tehtävä kaikenlaisia temppuja.

Luonnossa delfiinit uivat useiden kilometrien matkoja, Särkänniemessä kaikkien altaiden yhteenlaskettu pinta-ala on 700 neliömetriä. Syvyyttä altailla on 4-6 metriä. Tämä kaikuva kaakeloitu vankila on delfiinien koko todellisuus.

Tällä hetkellä delfinaariossa on viisi delfiiniä, joista kolme vanhinta ovat syntyneet 70-80-lukujen taitteessa. Näitä kolmea on yritetty saada lisääntymään useaan otteeseen, mutta vain kaksi poikasta on selvinnyt delfinaariossa hengissä.

Ahtaassa, stressaavassa ympäristössä ei ole kenenkään hyvä olla. Miksi siis toisten altistaminen sille viihteen nimissä on niin tärkeää? Voimme oppia merinisäkkäistä ja valaista myös orjuuttamatta niitä. Maailman pohjoisin delfinaario on maailman pohjoisin delfiinien eristysselli.

Juhla armas potsien?

Joulukuu on jo melkein ovella. Sianlihan huippukausi kesän grillikauden ohella. Paistetut sianjalat käyvät kaupaksi kuin häkä. Vuonna 2009 suomalaiset lappoivat kitoihinsa 6,5 miljoonaa kiloa joulukinkkua (Lähde). Tästä vain 1,5% oli tuontitavaraa, sillä suomalainen ruuantuotantohan on parasta, puhtainta ja rehellisintä maailmassa. Meillä possut iloisesti asettavat päänsä pölkyllä kiitollisuuden kyynelet silmissään. Ymmärtäähän sikakin, että on kunnia-asia kuolla niinkin isänmaallisen asian, kuin joulukinkun tähden.

Valitettavasti suomalainen sika ei ole mikään onnenpossu.

Suomessakin eläinoikeusliike on tuonut yhä uudelleen esille huolen sikojen elinoloista, mahdollisuuksista (voisikin puhua mieluummin mahdottomuudesta) luonnolliseen elämään ja niiden kohtelusta koko niiden lyhyen elinkaaren aikana. Aktivisteja vähäteltiin, leimakirveitä viuhuteltiin ja muutenkin suhtautuminen tuntui olevan luokkaa "ai te olette niin herkkiä, että eläimilläkin pitäisi olla jotain oikeuksia", kunnes suomalaisilta sikatiloilta kuvattua materiaalia julkaistiin koko kansan nähtäville ensin tehotuotanto.net- ja sitten sikatehtaat.fi-sivustoilla.
En linkitä kuvia blogiini, sillä en itsekään niitä mielelläni katsele. Käykää itse noilla sivustoilla.

Hämmennyin ihmisten reaktioista kuviin, joissa mm. siat kahlaavat omissa ulosteissaan, joukossa myös kuolleita tai halvaantuneita yksilöitä. Ensin kauhisteltiin, että "onpas kamalaa, miten ne nyt noin" mutta kun paha mieli on hävinnyt, käydän kaupasta leivän päälle palvikinkkua ja aamupalapöytään pekonia. Osa pesi omatuntonsa puhtaaksi luomulla.

Meno jatkui meiningillä business-as-usual, aktivistien vähättelykin jatkui, vaikka silloisen maa- ja metsätalousministerin omalta sikatilalta paljastui todella hätkähdyttävää eläinten kaltoinkohtelua.

Joten, rakkaat ihmiset, tehkää tänä jouluna poikkeus. Välittäkää.
Säästäkää possu.

Veganismi joulunpyhinä ei ole vaativaa tai mautonta. Hyviä reseptejä perinteisten jouluruokien vegaanisiin versioihin löytyy muunmuassa Piraija.netin jouluruokasivulta sekä useista vegaanikeittokirjoista (melkein kaikissa hyvissä vegekeittokirjoissa on oma osio jouluruuille) ja ruokablogeista. Veganismi joulupyhinä ei tarkoita koko ruokalistan kirjoittamista uusiksi. Pienellä säätämisellä vegaani voi nauttia joulupöydässään rosollia, erilaisia laatikoita, perinteistä joulupuuroa luumukeittoineen ja tietenkin nautti joululeivonnaisista, kuten tähtitortuista ja pipareista. Kinkku on helppo korvata tofulla tai uskaliaampi kokki voi yrittää kotitekoista seitankinkkua.