Ravut pavuiksi

"Inhoan sitä miten ne kirkuvat keitettäessä!" "Ei se kilju, ilma se vain pakenee."

Ravustuskausi alkaa huomenna.
Jos joku eläinryhmä kohtaa vähättelyä, se on merenelävät. "Ei ne tunne kipua, ne vaan olla möllöttää." Kasvissyöjiksi itseään kutsuvat kalasta ja muista merenelävistä nauttivat vetoavat usein alemmin kehittyneeseen keskushermostoon ja kalojen luonnolliseen elämään ennen tukehtumista ja kuolemaa.

Selkärangattomat ovat vielä kalojakin huonommassa jamassa. "Eihän ne mitään tuskaa tunne, sinne vaan, ääntä kohti!" Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että myös äyriäiset tuntevat kipua ja stressaantuvat. Mitä enemmän aihetta tutkitaan, sitä pidemmälle eliöryhmien kipukartoituksessa päästään.

Kun omatunto kolkuttaa on helppo paeta omasta mielestään ihan rationaalisiin perusteluihin, kuten siihen, etteivät ravut ääntele, ilma se vaan kuoren välistä karkailee.

Ravun kanssa rimmaa kivasti ainakin rapua eettisempi ruoka-aine papu. Papujenkin kanssa voi laulaa snapsilauluja ja nauttia kesäillasta.

Jos olisin kovinkin kokkaushenkinen, niin laittaisin tähän jonkun kivan reseptin... En kuitenkaan ole, joten kehotan teitä rakkaat lukijat tutustumaan keittokirjallisuuteen ihan itse. NIIN! Ja huomenna on Papujuhlat Tampereen Koskipuistossa.

Eläköön ravut!

Luomu pyhittää keinot

Törmäsin tänään facebook-kaverini (jonka kanssa kaveeraan myös IRL) statuksessa käymässäni keskustelussa jälleen vanhaan kunnon "Mut luomu on eläimille ihanaa ja tosi jees" argumentointiin. Luomu ei kuitenkaan ole olemassa eläimiä, vaan meitä ihmisiä varten.

Palataanpa hetkeksi perusasioiden äärelle. Evira määrittelee luomun seuraavasti:

Luomutuotannossa periaatteena on tuottaa tuotteita, joiden valmistusmenetelmät eivät ole haitallisia ympäristölle, eivätkä ihmisten, kasvien tai eläinten terveydelle ja hyvinvoinnille.

Vaikka luomutuotannon tarkoitusperät ovat hyvät, on monilla silti turhan ruusuisia kuvia eläinten elämästä luomutuotannossa. Luomulihaa ja muita eläinperäisiä luomutuotteita markkinoidaan mielikuvalla onnellisesta eläimestä, joka on koko elämänsä kirmannut vapaana luonnossa ja syönyt luomurehua iloisesti lajitovereidensa seurassa.

Väärä vastaus! Luomutuotanto on kuluttajalähtöisesti parempien tuotteiden tuottamista. Tuotannon ideana on tuottaa luomulaatuisia elintarvikkeita, kaikki keinotekoinen, ylimääräiset apuaineet tuotannossa ja muu "epäluonnollinen" on siis kielletty.

Luomueläimille ei saa syöttää lisäravinteita, kuten antibiootteja tai kasvua nopeuttavia hormoneja, myös ruuan tulee olla luomulaatuista ja eläinten täytyy pääsääntöisesti päästä ulkoilemaan. Ulkoilukehotus koskee kuitenkin Eviran mukaan lähinnä sikoja, siipikarjaa ja yli vuoden ikäisiä sonneja. Maidontuotannossa on tyypillistä, että vastikään poikinut lehmä imettää useampaa vasikkaa.

Vaikka monien eläinten olot ovat luomutiloilla jonkin verran paremmat verrattuna tehotuotantoon, on luomutilojen kutsuminen eläinten paratiiseiksi verrattavissa orjanomistajaan, joka pitää orjiaan hieman löysemmissä kahleissa, joissa on pidemmät ketjut, kuin naapurilla, joka pitää orjiaan lyhyemmissä kahleissa.

Luomueläimen tarina loppuu samaan paikkaan kuin tehotuotannossa kasvaneen "serkunkin", teurastamolle. Luomueläinten teurastusta koskeva ainoa vaatimus on, että eläimet tulee teurastaa luomuvalvontajärjestelmään kuuluvissa teurastamoissa. Menetelmät ovat täysin samat, kuin tehotuotetuilla eläimillä.

Luomuliha tai -maito ei ole mikään reilun kaupan lenkkari, jolla automaattisesti voitetaan pahat voimat ja pidetään kiinni saavutetuista eduista. Luomu antaa meille hyvän mielen, vailla todellista parannusta tapahtuneeseen. Se pitää yllä valtarakenteita, joissa ihminen on kuluttaja, ei myötätuntoinen toimija.

En vastusta luomutuotannon ideaa, vaan eläintuotannon mielikuvamarkkinointia, joka pilaa luomutuotannon idean. Jos idea on tuottaa eettistä ja puhdasta ravintoa, miten eläinten riisto pienemmän pahan varjolla voi sopia tähän yhtälöön?

Ettei totuus unohtuisi lihansyöjiltäkään

Joensuulaisperheen päivä meni pilalle kun broileripullassa oli broilerin osa, sulan jäänne. Voi sitä pahan mielen ja tottumusten romuttumisen määrää.

Niille teistä, joille tämä tulee yllätyksenä, valmistautukaa huolella. Ottakaa vaikka tukea pöydän tai penkin reunasta. Eläinperäiset elintarvikkeet sisältävät eläintä!

Joskus käy jopa niin, että kuluttaja näkee tästä jonkun selkeän merkin, kuten karvaisen nahanpalan makkarassa tai sulan pyörykässä. Eläimissä kun on sulkia ja karvoja, lajista riippuen tietysti.

Eineslihapullatkaan eivät muodostu yht'äkkiä pussin sisälle fysiikan lakien vastaisesti, vaan niitä varten on tapettava useampikin eläin. Eivätkä ne todellakaan iloisesti valssaa pulttipyssyn alle tai hyppää pellehypyillä sähkötettyyn vesialtaaseen.

Koska keskivertokuluttaja syö lihaa mielellään jokaisella aterialla, on sitä tuotettava nopeasti ja suurissa yksiköissä. Maataloustuilla ei pitkälle tavallinen viljelijä pötki, sillä suurimman osan niistä tuntuvat napsivan isot yhtiöt ja varakkaammat viljelijät.

Alistumalla kuluttamaan halpaa ja hutkien tuotettua siunaamme myös eläinten kohtaaman kärsimyksen, josta isot lihatalot yrittävät meitä jatkuvasti mainoskampanjoillaan vieroittaa.

Mutta toveri, mitä odotat? Vielä paljon pitää uudistaa, ennen kuin maasi kelpaa!
Vika ei ole yksin viljelijöiden, mutta kunnes valtio aloittaa vallankumouksellisen ohjelman eläintuotteiden hintojen nostamiseksi tukia leikkaamalla ja siirtämällä painotuksensa luomulaatuiseen kasvituotantoon, on jonkun äänestettävä jaloillaan.

En jaksa tarkistaa monesko veganismiin kannustava kirjoitukseni tämä on. Sen tiedän, ettei tämä ole viimeinen.

Ei tarvitse olla Ellen DeGeneres tai Bill Clinton voidakseen alkaa siirtää kuluttamistaan kasvisruuan suuntaan. Ja jos juuston tai vaikkapa munakkaitten jättäminen tuntuu hankalalta, kannattaa säätää omaa ajattelutapaansa.

Kyse ei ole herkkujen hylkäämisestä, vaan konkreettisesti osoituksesta, että hylkäät kärsimystä tuottavat elintarvikkeet. Ja tilalle tulee sitä paitsi uusia herkkuja.

Yksittäinen ihminen ei muuta koko maailmaa yhdessä yössä, mutta yksittäinen ihminen voi olla omassa yhteisössään se liikkeellepaneva voima, joka saa kokousten kahvimaidon vaihdettua kauramaitoon ja lasten luokkaretken siirrettyä delfinaariosta läheiselle luontopolulle.

Kukaan muu ei tätä maailmaa paranna, ellet juuri sinä lähde mukaan tekemään työtä.

En pääse niitä sittenkään pakoon!

Tämän kirjoituksen vaihtoehtoinen otsikko voisi olla "Eniten vituttaa kaikki", sillä se tuntuu olleen viime aikojen päällimmäinen ajatus.

Minusta tuntuu, että olen ajatellut ruokaa enemmän kuin koko kuluneena vuonna yhteensä. Olen myös löytänyt itsestäni pienen kofeiiniaddiktin, sillä aamukahvin puute soijamaidon puutteessa on tehnyt minusta hetkittäin todella ikävän ihmisen. Jos olisin päättänyt tehdä kokeilusta videopäiväkirjan (mikä olisi tietysti edellyttänyt, että minulla olisi videokamera...) olisi aika monessa päivityksessä käynyt ilmi, että kahvia tekis mieli, ja mustanahan en juo.

Äkäisenä sitten maleksin pitkin kaupunkia ja negasin kaikesta. Äkkiä kaikki olikin aivan liian kallista ja yleensäkin perseestä. Lohdutin tosin itseäni tehokkaasti mm. sipseillä ja salsalla ja jaksoin jopa tehdä oikeaa ruokaakin muutaman kerran. Aivan metsään ei siis olla menty.

Huomasin kuitenkin, etten pysty millään pakoilemaan kokeilustani ulos suljettuja ketjuja.

Olin jo pitkään ennen kokeilua sopinut ystäväni kanssa, että menemme 17.2 Stam1nan keikalle. No, lippuja ostamaan mennessämme tajusin, että keikkahan on Vaakunassa, joka on Sokos hotelli, ja että lippupistettä hallinnoi siis S-ryhmä. Jouduin jopa vilauttamaan s-etukorttia. Kaiken huipuksi liput olivat ennalta ilmoitettua kalliimmat. Ja silti ostin itselleni lipun keikalle raflaan, jonka palveluista kokeilun alussa vannoin kieltäytyväni. Helvetin hyvin menee, mutta periks ei anneta.

Viikon lopussa lähdin pienelle kiertueelle, kävin Helsingissä ja tätä päivitystä kirjoitan Tampereelta. Olen lähinnä ruokaillut ravintoloissa ja kahviloissa, sekä käynyt yliopistolla toteamassa, ettei Amica oikein ymmärrä veganismin päälle. No, salaatti ja leipä on hyvää. Söin ainakin paljon papuja. Perusruokaostokset olen onnistunut hoitamaan vanhassa kunnon Valintatalossa. Taivuin myös ostamaan kauramaitoa, koska en jaksa olla koko ajan 164-senttinen kokovartalokyrpä. Ihmiset kuulemma tykkää kun niille hymyilee.

Nyt kun olen vuodattanut pakolliset ruokakuulumiseni, toivon, että seurava päivitykseni olisi joku poliittisempi setti.

Rahan menoa ei voi estää

Näin ajattelin kun taapersin keskustasta kotiin pari tuntia sitten.

Ennen tätä päivää kävin kunnolla ulkona viimeksi maanantaina. Älkää käsittäkö väärin, en ole rasisti, mutta mielestäni siperialaiset pakkaskelit eivät sovi suomalaiseen yhteiskuntaan. Olen pieni vilukissa, joka on todella allerginen ulkoilulle, jos elohopea putoaa ohi -18C:n.

Eilen kuitenkin päätin, etten voi viettää kokeilukuukauteni ensimmäistä viikkoa kotona, vaan minun on uskaltauduttuva ulkomaailmaan testaamaan vakaumustani.
Eli eikun vaatetta niskaan ja kohti keskustaa. Ensimmäisenä marssin Siwaan, koska tarvitsen huomiseksi aamuksi kahvia ja leipää. Päädyin pikakahviin ja näkkileipään. Lisäksi mukaan tarttui nuudeleita, alennuksessa ollutta ananasmehua ja popcornia.

Siwasta suunnistin sitten torin yli Punnitse & Säästän ihmeelliseen maailmaan. Mielestäni ketjun voisi nimetä uudelleen Punnitse & Tuhlaa:ksi.

P&S:ssä minulla palaa aina rahaa. Tosin tällä kertaa kauppalaskua kasvatti pitkän harkinnan jälkeen vihdoin ostettu Blair's-kastike, jota olin monesti hypistellyt kyseisessä putiikissa asioidessani. Päätin myös palkita itseni ulos uskaltautumisesta Plamilin vegaanisella "maito"suklaalla. Talvesta selviytyminen vaatii tietysti myös parapähkinöitä ja inkiväärikuutioita. Onneksi suklaa on sen verran äkkimakeaa, ettei koko levyä voi syödä kerralla, kuten aikoinaan tein Fazerin sinisen kanssa.

Ja about näine ostoksineni sain sitten menemään ruokiin yhteensä lähemmäs 30€. Jos meno jatkuu samaa rataa, alan varmaan rustailla jotain pula-ajan keittokirjaa aika pian.

Odotan kauhulla mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kunnes pakkanen lauhtuu on turha edes haaveilla hedelmien ostamisesta. Autottoman hipin repussa kaikki hedelmät napsahtavat jäähän nopeammin kuin vihreä ehtii sanoa "Pekka Haavisto on ihana!". Onneksi pakastimessa on omenaa ja marjoja.

Toisaalta yhdessä asiassa olin oikeassa. Kapinahenkeni nousi tänään pintaan Siwan kasvismaitohyllyllä. 2,50€ soijamaidosta ja 2,09€ kauramaidosta on aika sylettävä hinta... Onneksi minulla on lähes hyllymetri erilaisia kasviskeittokirjoja. Voi siis hyvinkin olla, että avaudun tässä blogissa oman maidon valmistamisesta.

Jos jotain hyvää pitää keksiä tästä pakkasviikosta, jota olen viettänyt lähinnä kotona nukkuen, niin kerrottakoon, että sain tarjouksen lähellä tuotetuista luomuperunoista :) Luomuperunahan on aina iloinen asia, vai mitä?

Kuukausi kortitta

Ja heti alkuun kerron teille rakkaat lukijat, että en ole onnistunut saamaan ajokorttiani kuivumaan. Ajan auto noin kerran kuukaudessa, ja streittarinahan en koskaan juo alkoholia. Törttöiltyä tulee joskus ;)

Mutta asiaan. Tammikuun 2.na armon vuonna 2012 Sini sai idean vietettyään mukavat juhlapyhät äidin ruokapatojen äärellä ja tutustuttuaan siellä Anna-lehden artikkeliin (huomasin, että en ole kovin taitava googlaaja, tai sitten artikkelia ei ole arkistoitu nettiin), jossa eteläsuomalainen perhe (vanhemmat + 1 pieni lapsi) elivät kuukauden ilman S-ryhmän ja Keskon kauppoja. Ideani oli, että hei MIE KANS!

Teinpä sitten statuksen Facebookiin, joka kuului näin:

Jos 50 tykkää tästä statuksesta, laittaa Sini ensi kuussa pystyyn kokeilun, jossa välttelee kaikkia S- ja K-ryhmien kauppoja kuukauden ajan, sekä raportoi kokeilun etenemisestä blogiinsa. Kiinnostaako?

57.ää kaveriani kiinnosti, eli pakkohan tähän oli lähteä.

Siinä minä sitten kuukauden päivät mietin, että mihin tuli taas ryhdyttyä, kannattiko jne.

Samalla mietin myös, millaisia sääntöja asetan itselleni helmikuun ajaksi. Syntyi seuraavanlainen listaus.

1. Kaikki S- ja K-ryhmien liikkeet ovat helmikuun ajan pannassa, koskee myös huoltoasemia ja ravintoloita.
2. Kielto ei koske SOK:n omistamassa kiinteistössä sijaitsevia ketjuun kuulumattomia liikkeitä. Tämä siksi, että Mikkelin Punnitse & Säästä ja Kauppahalli sijaitsevat kauppakeskus Stellassa tai sen kyljessä.
3. Kaikissa ostoksissa on pitäydyttävä samalla linjalla kuin aiemminkin. Aina vegaanista ja mahdollisimman paljon luomua ja Reilun kaupan tuotteita.
4. Kielto ei koske toisten ihmisten ostamia, minulle tarjottuja tuotteita. Ts. kylässä saa juoda Pirkka soijajuomaa, jos sitä on tarjolla. En saa kuitenkaan esim. ostattaa "kiellettyjä" tuotteita muilla. Kielto ei myöskään koske oppilaitosruokailuita.
   

Te varmaan ihmettelette miksi jätin Tradekan ulkopuolelle boikottikokeilustani? Koska Tradekalla ei yksinkertaisesti ole samanlaista valta-asemaa ja sanavaltaa kaupanalalla ja se ei voi esimerkiksi muovata kaupunkikuvaa mielensä mukaan. Jos ette usko tähän, niin käykääpä ihmettelemässä Mikkelin toria joskus. Mikä ketju tuntuu hallitsevan kokonaista sivua torista? Vinkki: Se alkaa samalla kirjaimella kuin allekirjoittaneen nimi.

Artikkelin kertoja asui perheineen jossain Uudellamaalla. Minä Etelä-Savossa. Tässä tuleekin siis yksi kokeiluni jännitystekijä. Miten täällä keskellä maaseutua ja ruuantuotantoa löytää sitä mitä haluaa, kun porukka lämpenee niin hitaasti millekään uudelle?

Huomasin heti, etten olisi voinut tehdä tätä kokeilua Pieksämäellä. Tai siitä olisi ainakin tullut todella tylsä. Torilla myydään harvoin vihanneksia ja koko homma olisi mennyt siihen, että olisin vain käynyt lähikaupassani Yläristin Siwassa.
Mikkeli tuokin koko hommaan hieman jännitystä. Torilta ja Kauppahallista saa kaikenlaista kivaa, ja mitä ei saa sieltä, voi yrittää löytää Punnitse&Säästä:stä. Kauppahallin erikoisansioksi laskettakoon Luomukauppa, jonka löysin sattumalta ja rakastuin heti. Kaikenlaista ihanaa lähi- ja/tai luomutuotettua ruokaa kohtalaisilla hinnoilla. Käykää hei tekin kurkkaamassa. Kahviin ja teehen liittyvät ongelmani ratkaisee ihana Wanha Talo, jossa on myynnissä Omega Ry:n kautta kaikenlaista Reilun Kaupan kahvia ja teetä, sekä muiden myyjien kautta muita ihania hedonismiani ruokkivia tuotteita.

Yritän kirjoittaa jonkinlaista seurantaa, jossa käsittelen mm. sitä, mitä tulen kuukauden aikana syömään, mistä sen ostin ja yleistä turhautumista, kun soijamaito maksaakin 2,5€ litra. Voi olla, että boikotti myös synnyttää kaikenlaisia keittiöinnovaatioita, ehkä kahvi"maito"kin alkaa syntyä itse, kun hinnat alkavat riittävästi sylettämän.

Kattotaan nyt mitä tästä seuraa...

Ilmasto karppaajan lautasella

Olen vihoviimeinen ihminen karppaamisen kannattajaksi. Ihmedieettejä tulee ja menee, eikä niissä useinkaan painoteta mitään muuta, kuin lyhytnäköistä painonpudotusta mahdollisimman nopeasti, mikä harvoin on uskomattoman terveellistä.

Karppaaja on henkilö, joka välttää ruokavaliossaan hiilihydraatteja ja suosii ns. vähän jalostettuja ruokia. Käytännössä tämä tuntuu tarkoittavan perunan, riisin, viljatuotteiden ja korkeahiilihydraattisten vihannesten välttämistä, painottaen ruokavaliota eläinperäisiin elintarvikkeisiin, kuten erilaisiin lihatuotteisiin ja maitotaloustuotteisiin, kuten voihin.

En kiistä sitä, etteikö karppaaminen toimisi. Tiedän monia, jotka ovat onnistuneet pudottamaan painoaan karppaamalla. En kuitenkaan usko ihmedieetteihin, enkä niitä siis kannatakaan.

Karppaajien ruokavalion kulmakiviä tuntuvat olevan lihatuotteet ja voi. Näin minulle kertovat useat keskustelufoorumit, karppaus.infon reseptiosio ja kaikenlaiset kuulemani jutut.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on kirjoittanut todella pätevän (ja pitkän) raportin karjatalouden vaikutuksista ilmaston tilaan ja ilmastonmuutokseen. Livestock's long shadow-raportti käsittelee muun muassa karjatalouden vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen, vedenkäyttöön ja karjatalouden ja ilmastonmuutoksen & saastumisen yhteyttä. Myös monet muut tahot ovat ottaneet kantaa ruuan ilmastovaikutuksiin.

On helppoa laskea yhteen 1 + 1. Perinteisellä matematiikallahan se on kuulemma 2. Ruuantuotannossa on kuitenkin laskettava lähinnä kertolaskuja. Kiloa lihaa ei tuoteta syöttämällä lehmälle kilo rehua, vaan rehua menee helposti useampi kilo lihakiloa kohti. Kaikkeen tähän kuluu vettä ja ravinteita, jotka olisi voinut käyttää suoraan kasvisruuan ainesten kasvattamiseen.

Tiedän, ettei karppaamisesta ole tulossa maailmanlaajuista ihmetrendiä, joka leviää ja leviää ja saavuttaa lopulta enemmistön. Tällä hetkellä maailma on puolillaan ihmisiä, joilla ei ole edes varaa haaveilla lihasta, saati ostaa sitä. Ja joo, tiedän, että karppaustrendin on paisuttanut nykyisiin mittoihin media, joka tekee siitä isomman kuin se on.

Kuitenkin tiedän myös, ettei maapallon kantokyky kestä enää yhtään enempää eläintuotantoa. Jo nyt kolmas maailma maksaa korkeaa ja karvasta hintaa länsimaiden lihansyönnistä. Karppaaminen ilmiönä kasvattaa eläintuotteiden kysyntää, sillä kasvispainotteinen karppaaminen on todella, todella harvinaista.

Karppaaja ei ole mielestäni itse saatana, mutta ainakin todella lyhytnäköinen kaveri. Tiedän, että ruokavalionmuutokset ovat länsimaalainen etuoikeus, mutta emme pysty levittämään ilmastoystävällistä suhtautumista ruokaan, jos länsi näyttää maailmalle mallia, että lihansyönti on tosi jees ja ihanaa ja "terveellistä".

Jos tahdomme mieluummin hidastaa ilmastonmuutosta, kuin alkaa miettiä sopeutumiskeinoja jo nyt, on meidän oltava valmiita muutoksiin. Yksi konkreettinen keino on edistää kasvispainotteista ruokavaliota. Vaikka kasvisruuassa onkin hiilareita, voi myös kasvisruualla laihtua. Ihokin on kuulemma monella parantunut, naisten kuukautiskivut ovat vähentyneet ja sanoovatpa myös, että kuulemma kakka haisee paremmalle. On se jännä...

Mutta ei nyt lopeteta tätä mihinkään kakkakaneettiin, vaan siihen toteamukseen, että kuten jo lapsena opin rallattamaan:

Peruna on pyöreä, Peruna on soikea

Peruna on ruoka ihan oikea,

Perunaa kun suuhun vie, sillä alkaa pitkä tie

Vatsassa sen paras paikka, eikös lie!

Juhla armas potsien?

Joulukuu on jo melkein ovella. Sianlihan huippukausi kesän grillikauden ohella. Paistetut sianjalat käyvät kaupaksi kuin häkä. Vuonna 2009 suomalaiset lappoivat kitoihinsa 6,5 miljoonaa kiloa joulukinkkua (Lähde). Tästä vain 1,5% oli tuontitavaraa, sillä suomalainen ruuantuotantohan on parasta, puhtainta ja rehellisintä maailmassa. Meillä possut iloisesti asettavat päänsä pölkyllä kiitollisuuden kyynelet silmissään. Ymmärtäähän sikakin, että on kunnia-asia kuolla niinkin isänmaallisen asian, kuin joulukinkun tähden.

Valitettavasti suomalainen sika ei ole mikään onnenpossu.

Suomessakin eläinoikeusliike on tuonut yhä uudelleen esille huolen sikojen elinoloista, mahdollisuuksista (voisikin puhua mieluummin mahdottomuudesta) luonnolliseen elämään ja niiden kohtelusta koko niiden lyhyen elinkaaren aikana. Aktivisteja vähäteltiin, leimakirveitä viuhuteltiin ja muutenkin suhtautuminen tuntui olevan luokkaa "ai te olette niin herkkiä, että eläimilläkin pitäisi olla jotain oikeuksia", kunnes suomalaisilta sikatiloilta kuvattua materiaalia julkaistiin koko kansan nähtäville ensin tehotuotanto.net- ja sitten sikatehtaat.fi-sivustoilla.
En linkitä kuvia blogiini, sillä en itsekään niitä mielelläni katsele. Käykää itse noilla sivustoilla.

Hämmennyin ihmisten reaktioista kuviin, joissa mm. siat kahlaavat omissa ulosteissaan, joukossa myös kuolleita tai halvaantuneita yksilöitä. Ensin kauhisteltiin, että "onpas kamalaa, miten ne nyt noin" mutta kun paha mieli on hävinnyt, käydän kaupasta leivän päälle palvikinkkua ja aamupalapöytään pekonia. Osa pesi omatuntonsa puhtaaksi luomulla.

Meno jatkui meiningillä business-as-usual, aktivistien vähättelykin jatkui, vaikka silloisen maa- ja metsätalousministerin omalta sikatilalta paljastui todella hätkähdyttävää eläinten kaltoinkohtelua.

Joten, rakkaat ihmiset, tehkää tänä jouluna poikkeus. Välittäkää.
Säästäkää possu.

Veganismi joulunpyhinä ei ole vaativaa tai mautonta. Hyviä reseptejä perinteisten jouluruokien vegaanisiin versioihin löytyy muunmuassa Piraija.netin jouluruokasivulta sekä useista vegaanikeittokirjoista (melkein kaikissa hyvissä vegekeittokirjoissa on oma osio jouluruuille) ja ruokablogeista. Veganismi joulupyhinä ei tarkoita koko ruokalistan kirjoittamista uusiksi. Pienellä säätämisellä vegaani voi nauttia joulupöydässään rosollia, erilaisia laatikoita, perinteistä joulupuuroa luumukeittoineen ja tietenkin nautti joululeivonnaisista, kuten tähtitortuista ja pipareista. Kinkku on helppo korvata tofulla tai uskaliaampi kokki voi yrittää kotitekoista seitankinkkua.