Tämän blogin innoittajana toimi eilen uusintana katsottu Putous. Koen tarvetta kertoa, että en ole seurannut Putousta enää moneen vuoteen, mutta kolmen viikon Eestin seikkailun jälkeen ajattelin laittaa aivot hetkeksi narikkaan. Toisin kävi.
Sketsihahmokilpailussa julkkiksia metsästävä Sirkka "Sika" Vainola (Krista Kososen sketsihahmo) luetteli, millaisia kauneusleikkauksia eri tähdille on tehty, kun vuoroon tuli Laura Birn, toteaa Sika "Kaikki! Se oli ennen Lauri Birn!" (Huom. ei suora lainaus, mutta viesti välittyy.) Minua ei naurattanut. Kieltämättä odotin, että QX-gaalassakin nähty Kosonen olisi tiennyt paremmin.
Transsukupuolisuus ei ole halpa ja helppo vitsi, jonka voi lyödä pöytään aina kun ei keksi parempaakaan läppää.
Laura/Lauri Birn-vitsissä on kaksi isoa ongelmaa:
1) Se, kuka tietää sukupuolenkorjauksesta ja siihen liittyvistä hoidoista on ainoastaan transhenkilön oma asia ja vain hän voi päättää, kenelle asiasta kerrotaan, milloin ja miten. Esimerkiksi sivuhuomautukset tyyliin "Sä varmaan huomasitkin, että X on trans." eivät ole oikein. Sukupuolenkorjaus on hyvin henkilökohtainen asia. Se, että sinä tiedät asiasta ei tee sinusta oikeutettua jakamaan tietoa vapaasti eteenpäin. Lähimmäisenä sinä et päätä milloin toisen ihmisen olisi syytä tulla kaapista. Mistä päästäänkin seuraavaan ongelmaan.
2) Kun transihmisten asioista puhuttaessa keskitytään pohtimaan sukupuolielimiä, hormoneja ja sitä, kuka "näyttää" minkäkin sukupuolen edustajalta, käännetään samalla katse pois rakenteellisesta väkivallasta, sekä psyykkisestä ja fyysisestä väkivallasta ja väkivallanpelosta, joka on valitettavasti elävä osa transihmisten arkea. Tästä puhui muutama viikko sitten myös yhdysvaltalainen Orange Is The New Black-sarjassa näyttelevä transaktivisti Laverne Cox.
Ja bonuksena mainittakoon, ettei siinä, että joku syntyi sukupuoleen, joka vaati korjaamista, ole mitään hauskaa.
Vuonna 2014 luulisi, että Suomessakin olisi jo päästy eteenpäin "Täti onkin setä"-huumorista.
(toim. huom. outtaamisella [tulee englannin kielen sanasta outing /to out] tarkoitetaan toisen henkilön seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen kertomista asiasta tietämättömille. Esimerkiksi henkilö A kertoo henkilöille B ja C D:n olevan bi, vaikka D ei tahtoisi vielä kertoa asiasta julkisesti.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viihde. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viihde. Näytä kaikki tekstit
maanantai 27. tammikuuta 2014
maanantai 9. heinäkuuta 2012
Flipper eristyssellissä
Lähipiirini ei aina ymmärrä miksi suhtaudun niin intohimoisesti Särkänniemen delfinaarioon.
Mielestäni koko paikan saisi sulkea ja delfiinit lähettää Tampereen kaupungin laskuun takaisin mereen. On olemassa vankeudessa eläneiden delfiinien kuntoutukseen erikoistuneita paikkoja, valaiden kuntoutuskeskuksia (cetacean rehabilitation center). Delfiinien maahantuonti on kielletty jo vuonna 1998, eli delfinaario sulkee ovensa vielä joku päivä.
Miksikö delfinaario on niin paha, siellähän on ihmislapsen hyvä olla. Niin, ihmislapsen.
Kuvitellaan, että sinut otetaan kiinni kadulta ja suljetaan pieneen huoneeseen, jossa mahdut lähinnä kävelemään ympyrää. Kuulet jatkuvasti kaikenlaista lämmityslaitteista, ilmastoinnista ja muusta vankeuttasi ylläpitävästä laitteista lähtevää taustamelua, kun sanot jotain kaikuu kaikki takaisin seinien kautta. Välillä sinut päästetään toiseen huoneeseen, jossa sinun on tehtävä kaikenlaisia temppuja.
Luonnossa delfiinit uivat useiden kilometrien matkoja, Särkänniemessä kaikkien altaiden yhteenlaskettu pinta-ala on 700 neliömetriä. Syvyyttä altailla on 4-6 metriä. Tämä kaikuva kaakeloitu vankila on delfiinien koko todellisuus.
Tällä hetkellä delfinaariossa on viisi delfiiniä, joista kolme vanhinta ovat syntyneet 70-80-lukujen taitteessa. Näitä kolmea on yritetty saada lisääntymään useaan otteeseen, mutta vain kaksi poikasta on selvinnyt delfinaariossa hengissä.
Ahtaassa, stressaavassa ympäristössä ei ole kenenkään hyvä olla. Miksi siis toisten altistaminen sille viihteen nimissä on niin tärkeää? Voimme oppia merinisäkkäistä ja valaista myös orjuuttamatta niitä. Maailman pohjoisin delfinaario on maailman pohjoisin delfiinien eristysselli.
Mielestäni koko paikan saisi sulkea ja delfiinit lähettää Tampereen kaupungin laskuun takaisin mereen. On olemassa vankeudessa eläneiden delfiinien kuntoutukseen erikoistuneita paikkoja, valaiden kuntoutuskeskuksia (cetacean rehabilitation center). Delfiinien maahantuonti on kielletty jo vuonna 1998, eli delfinaario sulkee ovensa vielä joku päivä.
Miksikö delfinaario on niin paha, siellähän on ihmislapsen hyvä olla. Niin, ihmislapsen.
Kuvitellaan, että sinut otetaan kiinni kadulta ja suljetaan pieneen huoneeseen, jossa mahdut lähinnä kävelemään ympyrää. Kuulet jatkuvasti kaikenlaista lämmityslaitteista, ilmastoinnista ja muusta vankeuttasi ylläpitävästä laitteista lähtevää taustamelua, kun sanot jotain kaikuu kaikki takaisin seinien kautta. Välillä sinut päästetään toiseen huoneeseen, jossa sinun on tehtävä kaikenlaisia temppuja.
Luonnossa delfiinit uivat useiden kilometrien matkoja, Särkänniemessä kaikkien altaiden yhteenlaskettu pinta-ala on 700 neliömetriä. Syvyyttä altailla on 4-6 metriä. Tämä kaikuva kaakeloitu vankila on delfiinien koko todellisuus.
Tällä hetkellä delfinaariossa on viisi delfiiniä, joista kolme vanhinta ovat syntyneet 70-80-lukujen taitteessa. Näitä kolmea on yritetty saada lisääntymään useaan otteeseen, mutta vain kaksi poikasta on selvinnyt delfinaariossa hengissä.
Ahtaassa, stressaavassa ympäristössä ei ole kenenkään hyvä olla. Miksi siis toisten altistaminen sille viihteen nimissä on niin tärkeää? Voimme oppia merinisäkkäistä ja valaista myös orjuuttamatta niitä. Maailman pohjoisin delfinaario on maailman pohjoisin delfiinien eristysselli.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)