Ettei totuus unohtuisi lihansyöjiltäkään

Joensuulaisperheen päivä meni pilalle kun broileripullassa oli broilerin osa, sulan jäänne. Voi sitä pahan mielen ja tottumusten romuttumisen määrää.

Niille teistä, joille tämä tulee yllätyksenä, valmistautukaa huolella. Ottakaa vaikka tukea pöydän tai penkin reunasta. Eläinperäiset elintarvikkeet sisältävät eläintä!

Joskus käy jopa niin, että kuluttaja näkee tästä jonkun selkeän merkin, kuten karvaisen nahanpalan makkarassa tai sulan pyörykässä. Eläimissä kun on sulkia ja karvoja, lajista riippuen tietysti.

Eineslihapullatkaan eivät muodostu yht'äkkiä pussin sisälle fysiikan lakien vastaisesti, vaan niitä varten on tapettava useampikin eläin. Eivätkä ne todellakaan iloisesti valssaa pulttipyssyn alle tai hyppää pellehypyillä sähkötettyyn vesialtaaseen.

Koska keskivertokuluttaja syö lihaa mielellään jokaisella aterialla, on sitä tuotettava nopeasti ja suurissa yksiköissä. Maataloustuilla ei pitkälle tavallinen viljelijä pötki, sillä suurimman osan niistä tuntuvat napsivan isot yhtiöt ja varakkaammat viljelijät.

Alistumalla kuluttamaan halpaa ja hutkien tuotettua siunaamme myös eläinten kohtaaman kärsimyksen, josta isot lihatalot yrittävät meitä jatkuvasti mainoskampanjoillaan vieroittaa.

Mutta toveri, mitä odotat? Vielä paljon pitää uudistaa, ennen kuin maasi kelpaa!
Vika ei ole yksin viljelijöiden, mutta kunnes valtio aloittaa vallankumouksellisen ohjelman eläintuotteiden hintojen nostamiseksi tukia leikkaamalla ja siirtämällä painotuksensa luomulaatuiseen kasvituotantoon, on jonkun äänestettävä jaloillaan.

En jaksa tarkistaa monesko veganismiin kannustava kirjoitukseni tämä on. Sen tiedän, ettei tämä ole viimeinen.

Ei tarvitse olla Ellen DeGeneres tai Bill Clinton voidakseen alkaa siirtää kuluttamistaan kasvisruuan suuntaan. Ja jos juuston tai vaikkapa munakkaitten jättäminen tuntuu hankalalta, kannattaa säätää omaa ajattelutapaansa.

Kyse ei ole herkkujen hylkäämisestä, vaan konkreettisesti osoituksesta, että hylkäät kärsimystä tuottavat elintarvikkeet. Ja tilalle tulee sitä paitsi uusia herkkuja.

Yksittäinen ihminen ei muuta koko maailmaa yhdessä yössä, mutta yksittäinen ihminen voi olla omassa yhteisössään se liikkeellepaneva voima, joka saa kokousten kahvimaidon vaihdettua kauramaitoon ja lasten luokkaretken siirrettyä delfinaariosta läheiselle luontopolulle.

Kukaan muu ei tätä maailmaa paranna, ellet juuri sinä lähde mukaan tekemään työtä.

Jos et kestä huonoa omatuntoa, muuta tapasi!

Oikeutta Eläimille toi suomalaisen sikatuotannon uhrit Helsingin keskustaan. Vedottiin lakeihin ja siihen, että ihmisille nyt vaan tulee paha mieli, kun he joutuvat totuuden kanssa kasvokkain. MTK oli sitä mieltä, että tämä kyllä nyt loukkaa sikafarmareita ja siansyöjiä. MTK itsehän on tunnettu rauhallisista, asiallisista mielenosoituksista, joissa viuhutellaan pesäpallomailoja ja poltetaan kuolleitten eläinten ruhoja, joten ihan asiallista kritiikkiä, sanon minä.

Mutta jos mennään asiaan, niin kyllä sietääkin jouluostoksilla ravaavalle kansalle tulla paha mieli ja huono omatunto. He ovat itse syyllisiä siihen, että pieniä porsaita on rahdattava Helsingin keskustaan kansalle muistutukseksi asioiden todellisesta laidasta. He syövät joka joulu n. 6 miljoonaa kiloa joulukinkkua. He vaativat saada syödä lihaa joulupöydässä.

Tässä ei nyt auta se, vaikka Keski-Euroopassa siat voisivat vielä huonommin kuin Suomessa, se ei voi olla tekosyy sille, miksi kohtelemme toisia elollisia kuin orjia. Tässä ei luomu auta. Eläimet elävät luomutuotannossa pari vuotta pidempään ja lamautetaan edelleen lyhyeksi jäävän elämänsä lopussa samanlaisella pulttipyssyllä kuin tehotuotannossa eläneet toverinsa.

Esitän teille lukijoille tässä joulukuun kynnyksellä pyynnön. Ei, minä vaadin! Jättäkää tänä jouluna se kinkku syömättä. Älkää ostako tilalle kalkkunaa, kananpoikaa tai lammasta. Muuttakaa tapojanne.

Minuakaan ei kasvatettu vegaaniksi, muutin itse tapani. En kestänyt ajatusta, että ulkoistan tappamisen teurastajalle, koska en itse pysty niittaamaan eläimiä hengiltä.

Meille opetetaan pienestä asti, etteivät söpöt Babe-possua muistuttavat porsaat ole yhtä ja samaa leivälle lätkäistyn kinkkuviipaleen kanssa. Meille valehdellaan silmät ja suut täyteen, kunnes opimme, että tietämättömyys on autuutta. Nyt on kuitenkin korkea aika näyttää, että me olemme valmiita heräämään tästä valheesta.

Siis, katsokaa sikavideoita, keskustelkaa lähipiirissänne, tehkää toisenlaisia valintoja.