Pari sanaa pimpistä

Minulla ja Raisa Cacciatorella taitaa olla hyvin erilaiset käsitykset siitä, millaisella kielellä lasten positiivista kehonkuvaa edistetään. Tähän tulokseen tulin viikonlopun Savon Sanomien "Kun pippeli on kovana, se asetetaan vauvareikään"-artikkelin pohjalta. Artikkelin lähteenä toimii Cacciatoren vuonna 2007 julkaistu kirja "Huomenna pannaan pussauskoppiin".

Artikkelin sössötys "vauvareiästä", "vauvan kodista" ja "vauvansiemenistä" ei todellakaan muistuta koulutetun ammattikasvattajan tekstiä, vaan enemmänkin samanlaiselta mukasiveellistä höpöhöpöä kuin "etupeppu".

Mielestäni tämä on todella pahasti ristiriidassa sen kanssa, että sama artikkeli kehottaa puhumaan kasvavasta ja muuttuvasta kehosta positiiviseen sävyyn.

Puhe naisen sukupuolielimistä vauvojen kautta syrjäyttää naisen oman seksuaalisuutensa keskiöstä ja laittaa tilalle vauvan. Seksin ainoaksi tehtäväksi jää jälkeläisten, eli vauvojen tuottaminen.Nautinnosta viis. Muutenkin keskiössä tuntuu olevan opettaa, että naisella on "vauvareikä", koska kaikista naisista tulee äitejä.

Puhumattakaan siitä, että sukupuolielimet eivät automaattisesti tarkoita sukupuolta. Sukupuolielimiä on erilaisia, aivan kuten ihmisiäkin.

Alentava "lapsenkielistäminen" ei todellakaan palvele lapsia, etenkään pieniä tyttöjä. Peniksestä tunnutaan voitavan puhua pippelinä tai kikkelinä, mutta vaginasta tuntuu olevan kohtuuttoman vaikeaa puhua edes pimppinä. 

Kuten ystäväni totesi Facebookissa "Pimpistään pitää saada olla ylpeä! Ja vaikea olla ylpeä, jos sille ei ole edes kunnollista nimeä."

Vauvareikä typistää naisen sukupuolielimet ainoastaan lisääntymiseen tarvittaviksi välineiksi. Vauvareikä ei kuulosta paikalta, jonka luvallinen koskettaminen tuo mielihyvää. Vauvareikä on vain aukko, jonka tehtävänä on olla ovi "vauvan kotiin", eli kohtuun.

Mistä päästäänkin vielä tärkeämpään syyhyn siihen, miksi lasten ja aikuisten on osattava puhua sukupuolielimistään ihan oikeilla nimillä. Sukupuolielimillä tehdään muutakin kuin niitä vauvoja. Toivottavasti tämä ei tule kenellekään yllätyksenä.

Sukupuolielimiä kosketellaan monin tavoin, itse tai jonkun muun tai muiden kanssa. Kosketuksen on toki aina perustuttava suostumukseen. Myös sen, että ei tahdo tulla kosketetuksi, on voitava olla mahdollista.

Avaimet tähän kaikkeen voi antaa antamalla lapselle termejä, joilla oman kehon rajoja voi asettaa.

Vauvareikä ei ole sellainen termi. Pimppi on ihanan pehmeä ja pyöreä, suuhunsopiva sana. Vauvareikä kuulostaa kolkolta ja ikävältä paikalta.

Pahaa "kommaria" ken pelkäisi?

Näin sateisena sunnuntaina aloin muistella viime kesää. Silloin en minäkään ollut työtön. Painoin duunia opintoihini liittyneessä harjoittelussa synnyinkaupunkini nuorisotoimella.

Osana työtäni olin valvomassa koulujen loppumisen juhlimista paikallisella uimarannalla. Siellä katupartion oranssi anorakki päällä tallustellessani kuulin kun eräs ohitseni kulkenut tyyppi (olimme olleet samaan aikaan lukiossa) sähähti kaverilleen "Toi kommarikin on täällä!"

Kommari. Se on hauska sana. Sitä viljeltiin minua kuvailtaessa useampaankin "oot ihan kiva tyyppi"-sydämeen luokkani yhteishengenkohotusharjoituksissa. Harmi vaan, etten ole kommunisti.

Yleensäkään koko kommari-huutelu on mielenkiintoinen ilmiö. Nimittelyllä yritetään selvästikin louhia maata nimiteltävän jalkojen alta, vaikka todellisuudessa se kertoo paljon myös nimen käyttäjän yleissivistyksen tasosta.

Vaikka eihän "sosialisti" ole läheskään yhtä pureva haukkumanimi... Siitä puuttuu "se jokin".


Kommunismi on aina jotain kamalaa, ja kommunisti on siis kamala ihminen.

Siis kyllähän ne natsit oli kamalia, mutta NE KOMMUNISTIT, ne vasta hirveitä olikin!

Yllä toinen tapa huutaa "KOMMARI!"

Kun yrität vasemmistolaisena kritisoida äärioikealta tulevia laitapuolenhyökkääjiä, saat aina kuulla, ainakin seuraavat kolme kommenttia:

1. ENTÄS SE NEUVOSTO LIITTO!1!! (kirjoitusvirhe tahallinen)
2. Kyllä äärivasemmistokin osaa, ne tekee kamalan paljon kaikkea!
3. Tuo nyt on tuommosta nuorten idealismia, kyllä sinäkin vielä lepyt ja liityt SDP:hen.
++ jos joku mainitsee kettutytöt

Ja kaikkihan löytyvät tuonkin kirjoituksen kommenttien alta... Bingo?

Valitettavasti tämä ei ole kilpailu, kumpi tekee enemmän ja pahempaa. Jos keskustelu nykyisestä äärioikeistosta kääntyy aina Kolmanteen valtakuntaan ja Neuvostoliittoon, mennään pahasti metsään.
Eipä sillä että uusfasistinen liike olisi päässyt kauas juuriltaan. Sen "johtajat" kun tykkäävät edelleen uhkailla poliittisia vastustajiaan uuneilla ja muilutuksilla...

Käsitemereen hukkuneille

Facebookissa on viime aikoina jaettu paljon kesällä julkaistua uutista kotimaahansa palautetuista turvapaikkaa Suomesta hakeneista kidutuksen uhreista. Suomi siis rikkoo YK:n kidutuksen vastaista sopimusta. Täysin tietoisesti.

Kun itse jaoin kyseisen uutisen seinälleni kiinnitin huomiota uutisen otsikointiin "Kymmeniä kidutettuja turvapaikanhakijoita käännytetään Suomesta".

Kidutusta kokenut henkilö ulkoistetaan ja toiseutetaan termillä turvapaikanhakija. Suomi käännyttää kidutusta kohdanneita ihmisiä. Ja kuten jutussa haastateltu lääkäri toteaa, ei kidutus ole aina vain fyysistä tai seksuaalista, vaan myös psyykkistä.
En aio kuitenkaan nyt keskittyä vain kotimaassaan kidutettuihin karkoitettuihin, vaan laajemmin koko keskusteluun ja kielenkäyttöön, jota siirtolaisuutta ja pakolaisuutta käsitellessä käydään.

Ihminen on helppo ulkoistaa omasta kokemusmaailmasta erilaisilla määritelmillä. Sama määrittely myös hämärtää rajoja. Puhutaan maahanmuuttajista homogeenisenä ryhmänä, jossa Suomeen avioliiton kautta tulleet ovat samassa ryhmässä kiintiöpakolaisina saapuneiden ja työpaikan Suomesta saaneiden ulkomaalaisten kanssa. Usein tähän sotketaan vielä sekaan Suomessa syntyneet siirtolaisten lapset, jotka ovat Suomen kansalaisia, sillä kansalaisuuden saa syntymällä Suomeen. Kaikille näille ihmisille on yhteiset ja erinäiset leimansa.

Myös sillä, mistä olet, on väliä. Kun eurooppalainen nuori lähtee muutamaksi kuukaudeksi palloilemaan päämäärättömästi pikkurahalla Aasiaan tai Afrikkaan, hän kansainvälistyy. Kun afrikkalainen tai aasialainen nuori palloilee päämäärättömästi pikkurahalla pitkin Eurooppaa, hän on ongelma.

Kaikista tärkein "leima" tässä keskustelussa on kuitenkin ihminen, osoitus lajikumppanuudesta. Vaikka edelleenkin joillekin tuntuu tekevän tiukkaa myöntää, että niin suomalaiset, kuin somalialaisetkin olemme kaikki samaa yhteistä lajia.

On kivuttomampaa puhua hukkuneista pakolaisista, kuin hukkuneista ihmisistä. Kun kesällä joku humalainen kalastaja putoaa veneestä ja painuu pohjaan, uutisoidaan ihmisen hukkuneen (tai humalaisen tai kalastajan). Kun kymmeniä tai jopa satoja hukkuu Välimerelle, hukkuu venepakolaisia. Ainakin otsikoissa.

Ehkä koko siirtolaiskeskustelu olisi inhimillisempää, jos puhuisimme leimojemme sijaan toisistamme ihmisinä?