Tappelisitte ite, senkin säälittävät surkimukset!

En tavallisesti kirjoita blogeja valtavien negatiivisten tunnekuohujen vallassa, koska ränttejä joutuu usein katumaan, mutta nyt en voi vastustaa kiusausta... Anteeksi.

Aloitin Äitienpäivän katsomalla perinteisiä sunnuntaiaamun eläindokumentteja äitini kanssa. Valitettavasti aihe ei ollutkaan söpöt ja veikeät ovelat eläimet, vaan Michael Vickiltä pelastetut taistelukoirat.

Michael Vick on niitä ihmisiä, joita avoimesti halveksun ja vihaan, vaikka en tunne miestä ollenkaan. Tieto siitä, että kaveri on ammattiurheilu-uransa ohella pyörittänyt ja osallistunut aktiivisesti koiratappeluihin riittää. Vick osallistui myös hävinneiden ja huonosti pärjänneiden koirien lopettamiseen mm. hirttämällä ja hukuttamalla.

Dokumentissä esiteltiin Bad Newz Kennels:istä pelastettuja koiria. Yhdellä koirista ei ollut ollenkaan hampaita, ne oli poistatettu, jotta mestarinartulla oli voitu teettää pentuja. Toinen taas pelkäsi taluttimessa kävelemistä niin paljon, että sitä piti aluksi kantaa joka paikkaan, lisäksi sama koira pelkäsi ihmisiä ja heidän läheisyyttään. Surullisia tarinoita oli valtavasti. Vickin tontilta löytyi yli 70 koiraa.

Ja kaikki nämä traumat ja fyysiset vammat ihmisten itserakkauden, idiotismin ja julmuuden takia. Kun rahalla saa, ei viattoman elämällä tunnu olevan mitään väliä. En edes tahdo alkaa etsimään tilastoja, joista selviäisi moniko koira kulki vuosien varrella Vickin käsien läpi.

Tavallisesti uskon toisiin mahdollisuuksiin, mutta Vickin kohdalla en jaksa uskoa tapojen parantumiseen tai maailmankuvan muuttumiseen. Vaikka Vick kampanjoi aktiivisesti H.R 2492:n (lakialoite, joka tekisi laittomien eläintappeluiden seuraamisesta ja lasten niihin tuomisesta osavaltiotasolla tuomittavan [lähinnä sakkoja] rikoksen) puolesta, en usko, että sakkorangaistus pelottaa Vickin kaltaista ammattiurheilijaa, jolla on mm. sponsorisopimus Niken kanssa.

Vickiä ovat Niken lisäksi sponsoroineet mm. Subway lahjoittamalla rahaa BET:n (Black Entertainment Television, tv-kanava Yhdysvalloissa, Boondocks [tv-sarja] kertoo teille, miksi BET on paha) vuoden urheilija-tyyppiseen palkintoon, Coca-Cola ja Kraft.

Jotenkin on vaikeaa uskoa, että tätä julmuutta voisi tapahtua vain USA:n ihmemaassa. Myös Suomessa on varmasti sitä sairasta porukkaa, joka tappeluttaa koiriaan rahan toivossa. En nyt osoittele sormella mihinkään, mutta KRP:llä on tietoja ja epäilyjä ollut useamman vuoden ajan piireistä, joissa tätä "huvia" harrastetaan tai on harrastettu.

Tavallisesti en kehota kyttäämään naapuria, mutta jos koira on aina haavaumilla, tai katoaa käsittämättömästi, niin juuri tätä varten eläinsuojeluvalvojat ovat olemassa. Eläinten hyvinvointi on meidän ihmisten vastuulla.

En pääse niitä sittenkään pakoon!

Tämän kirjoituksen vaihtoehtoinen otsikko voisi olla "Eniten vituttaa kaikki", sillä se tuntuu olleen viime aikojen päällimmäinen ajatus.

Minusta tuntuu, että olen ajatellut ruokaa enemmän kuin koko kuluneena vuonna yhteensä. Olen myös löytänyt itsestäni pienen kofeiiniaddiktin, sillä aamukahvin puute soijamaidon puutteessa on tehnyt minusta hetkittäin todella ikävän ihmisen. Jos olisin päättänyt tehdä kokeilusta videopäiväkirjan (mikä olisi tietysti edellyttänyt, että minulla olisi videokamera...) olisi aika monessa päivityksessä käynyt ilmi, että kahvia tekis mieli, ja mustanahan en juo.

Äkäisenä sitten maleksin pitkin kaupunkia ja negasin kaikesta. Äkkiä kaikki olikin aivan liian kallista ja yleensäkin perseestä. Lohdutin tosin itseäni tehokkaasti mm. sipseillä ja salsalla ja jaksoin jopa tehdä oikeaa ruokaakin muutaman kerran. Aivan metsään ei siis olla menty.

Huomasin kuitenkin, etten pysty millään pakoilemaan kokeilustani ulos suljettuja ketjuja.

Olin jo pitkään ennen kokeilua sopinut ystäväni kanssa, että menemme 17.2 Stam1nan keikalle. No, lippuja ostamaan mennessämme tajusin, että keikkahan on Vaakunassa, joka on Sokos hotelli, ja että lippupistettä hallinnoi siis S-ryhmä. Jouduin jopa vilauttamaan s-etukorttia. Kaiken huipuksi liput olivat ennalta ilmoitettua kalliimmat. Ja silti ostin itselleni lipun keikalle raflaan, jonka palveluista kokeilun alussa vannoin kieltäytyväni. Helvetin hyvin menee, mutta periks ei anneta.

Viikon lopussa lähdin pienelle kiertueelle, kävin Helsingissä ja tätä päivitystä kirjoitan Tampereelta. Olen lähinnä ruokaillut ravintoloissa ja kahviloissa, sekä käynyt yliopistolla toteamassa, ettei Amica oikein ymmärrä veganismin päälle. No, salaatti ja leipä on hyvää. Söin ainakin paljon papuja. Perusruokaostokset olen onnistunut hoitamaan vanhassa kunnon Valintatalossa. Taivuin myös ostamaan kauramaitoa, koska en jaksa olla koko ajan 164-senttinen kokovartalokyrpä. Ihmiset kuulemma tykkää kun niille hymyilee.

Nyt kun olen vuodattanut pakolliset ruokakuulumiseni, toivon, että seurava päivitykseni olisi joku poliittisempi setti.

Kesä se vaan menee ohi..

Paahdoin kuun puoliväliin asti harjoittelussa, jossain välissä rakkauskin loppui, mutta kävin silti toisten oikeuksia rakkauteen puolustamassa, ja nyt ajattelin tuottaa jonkin väsyneen tekstin yön selkään.

En tosin aio puhua mitään kovin suuria ja järkeviä. Lähinnä ajattelin kertoa parvekepuutarhan kuulumisia. Ensimmäiset paprikat jo punoittavat kovasti ja tomaatitikin pykäävät kovasti hedelmää (vai marjaa vai mikä se tomaatti nyt sitten on) ja nauttivat olostaan. Keksin vihdoin korvata Arabian mehukannun, tai no, en korvannut, vaan tuunasin siihen lisälaitteen. Tein vanhasta säilykepurkista kastelukannun, eli tein reikiä sen pohjaan ja kastelen nykyään kasvit sen läpi. Ihmeellistä on tämä minun elämä.

Tosiaan, rakkaus loppui ja olin vähän aikaa aika hukassa olemiseni kanssa. Kävin töissä, ja kiitänkin nuorisotointa, sillä pää ei levinnyt ihan täysin, kun piti aamulla nousta sängystä ja mennä töihin. Suuntasin kaiken tarmoni uudelleen ja olen nyt ainakin hetken aikaa ihan vaan vapaa ja yksin, ei sillä että yrittää ei kuitenkaan saisi...
Liityin vihdoin Vegaaniliittoon ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi tulevalle löytöeläinsuojalle, eli kyllä tää tästä.

Ja täytin 21! Woohaa! Olen myös näin kypsemmällä iällä löytänyt sisäisen Star Wars pöhköni uudestaan, ja tätä oikeastaan arvostan.

Ehkä tämä riittää tältä erää, huomenna voisin kertoa jotain vähän vakavampaa.