tiistai 1. toukokuuta 2012

Sananen Vapusta

Minä olen barrikadivassari, katoilla juoksija, kaduilla riehuja, lippuja ja kylttejä ja lakanoita kantava, mieltä osoittava, väriä tunnustava, epäkelpo, työtön, loinen, takkutukkainen, neulatyynynaamainen porvarin salainen märkä päiväuni.

Minä juhlin Vappua. Juhlin ihan uhallani, koska Vappu on työläisten juhla. Kevätkin on ihan jees, mutta erityisesti tahdon vaalia taistelua ja sen tuloksia.

Ilman niitä tuloksia, oltaisiin kusessa koko saatanan sakki, korviamme myöten, kirjaimellisesti tai vertauskuvallisesti. Polviamme myöten paskassa, paitsi ne, joiden ei ole tarvinnut asemansa eteen sormeaankaan nostaa.

Pienestä on loppujen lopuksi kiinni se, että Suomessa asiat ovat, kuten ne ovat. Ja ei ole mitään takuuta, että pitkään on samanlaista, sillä me olemme kadottaneet sen, mikä meidät tähän nosti. Hyvinvointivaltiokehitys lähti kansan keskinäisestä solidaarisuudesta. Nyt sitä ei ole. Ihmiset nyrpistelevät progressiiviselle verotukselle ja varallisuusveron palauttamiselle. Kaikki pitäisi yksityistää, sun mummoskin. Vahvemmilla on oikeus tehdä mitä huvittaa. Näkymätön käsi taitaa olla nyrkissä, ja aika syvällä työläisen perseessä. Sieltä ei markkinoita ja yhteiskuntaa pahemmin korjailla.   

Minua harmittaa, etten pääse tänä(kään) Vappuna marssille, vaan juhlin kotona. Mihinkään demareiden puistojuhlaan kun en suostu menemään. Siellä ei ole minulle mitään nähtävää.

Mutta hyvin ne raikaa työväenlaulut ja muu Vappuun sopiva musiikki kotonakin. Ja taistelua on oltava muulloinkin kuin Vappuna. Näihin kuviin ja tunnelmiin <3




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti