Voisivatko oikeistolaiset siis kiivetä pois selästäni!
Jälkijytkyläisessä politiikassa yhdeksi maahanmuuton ja toisten kulttuurien vastustamisen suurimmaksi syyksi on nostettu naisten ihmisoikeudet. Niiden kannattaminen kun näyttää tosi hyvältä ulospäin.
Valitettavasti homma ei toimi ihan niin, että huudetaan "Mutta entäs naisten oikeudet!" ihan joka ikiseen väliin, jos "ihmisoikeustaistelulla" ei ole mitään loogista linjaa.
Erityisen suosittu keppihevonen tuntuu olevan musliminainen. Musliminainen kun on vielä suomalaisia lähilajejaan, kapista mokuttajanaista ja tavallista ihanan valkoista suomalaisnaista enemmän hukassa.
Hyvä esimerkki tästä on perjantaina uutisoitu kansanedustaja Saarakkalan ehdottama burkha- ja niqabkielto. Saarakkala on sitä mieltä, että muutaman kymmenen naisen (mitä todennäköisimmin vapaaehtoinen) verhoutuminen on suuri loukkaus heidän oikeuksiaan kohtaan.
Naisten oikeuksien punainen lanka ei kuitenkaan ole kovin yhtenäinen. Saarakkala vastustaa yhtä naisten lisääntymisterveyden kulmakivistä, oikeutta aborttiin. Hänen mielestään lääkärin pitäisi saada kieltäytyä abortista vakaumuksensa pohjalta.
Burkhakieltoa ajetaan sinisilmäisesti sillä perusteella, että verhotut naiset ovat jotenkin totaalisen alistettuja tahdottomia raukkoja, jotka oma mies huputtaa ennen kotoa poistumista.
Kuinka montaa musliminaista vaikkapa Saarakkala on konsultoinut asiasta ennen kiellon puuhaamisen aloittamista?
Saarakkalalla tuskin valkoisena (oletettavasti) kristittynä miehenä on pahemmin kokemusta elämästä muslimina, saati musliminaisena.
Jo aiemmin keväällä FEMENin tempauksen myötä musliminaiset ympäri maailmaa ilmaisivat, etteivät he tahdo olla länsimaisten feministien keppihevosia. En usko heidän tahtovan sen suuremmin olla islamofobisten, maahanmuuttajavihamielisten oikeistolaisten miesten keppihevosia.
Ei toisten oikeuksia voi ajaa omista lähtökohdista, kuuntelematta ja ymmärtämättä toisten ajatuksia ja asemaa.
Luovuttamattomat ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ja kiinnostus niiden edistämiseen on tärkeää. Tavassa, jolla näitä oikeuksia ajetaan, on kuitenkin vielä oikeistolla ja myös lännen liberaaleilla oppimisen varaa.
Hei vaan!
VastaaPoistaTulipahan tässä muutama ajatus. Koska en kuulu älymystöeliittiin, niin lainaan osaksi muita.
"Monilla seuduilla, joissa burkan käyttö on periaatteessa vapaaehtoista, sitä on kuitenkin käytännössä pakko käyttää välttääkseen huonon naisen maineen, joka on erittäin raskas leima ja vahingoittaa sosiaalisia suhteita ja asemaa."
Siinä hieman siitä vapaaehtoisuudesta. Varmasti osa käyttääkin aivan vapaaehtoisesti, mutta osa pakotetaan joko suoraan tai vähän kiertäen.
Sitten pääasiaan.
On hieman negatiivinen kaiku tuossa kun sanoit "Saarakkalalla tuskin valkoisena (oletettavasti) kristittynä miehenä on pahemmin kokemusta elämästä muslimina, saati musliminaisena."
Ensin haluan sanoa, että ihonväri ja islaminusko eivät varsinaisesti liity toisiinsa. Tunnen muslimeja kaikissa sateenkaaren väreissä. Kuulostaa myös hieman kaksinaismoralismilta ajaa yhteisen hyvän ja tasa-arvon asiaa ja lokeroida ihmisiä ihonvärin ja uskomusten perusteella.
Cheers,
Aki.
Oletko koskaan kuullut termistä "valkoisen etuoikeus" (eng. white privilege http://en.wikipedia.org/wiki/White_privilege )?
VastaaPoistaTähän viittasin kommentilla Saarakkalan ihonväristä.
Valitettavasti yhteiskuntamme ei ole täydellinen, saati edes kovin tasa-arvoinen. Rasismin lisäksi ympäröivä yhteiskunta "palkitsee" valkoisuudesta. Tämä näkyy esim. kuluttamassamme populaarikulttuurissa. Television katselu kohottaa valkoisten poikien, mutta laskee värillisten lasten (sukupuolesta riippumatta) ja valkoisten tyttöjen itsetuntoa ja minäkuvaa. http://edition.cnn.com/2012/06/01/showbiz/tv/tv-kids-self-esteem/
Näin on myös Suomessa, jossa televisiossa on loppujenlopuksi hyvin vähän moninaisuutta esillä. Ja populaarikulttuurihan vain toistaa reaalimaailmaa, paitsi että sieltä on lakaistu kaikki ikävät asiat maton alle.
Saarakkalan asema islamin arvostelijana perustuu hänen ansaitsemattomaan asemaansa (hän on vain sattunut syntymään valkoiseksi suomalaiseksi mieheksi, mitään näistä hänen ei ole tarvinnut ansaita, mitään hän ei ole näiden ominaisuuksien eteen tehnyt) joka sattuu olemaan vallitsevassa yhteiskuntajärjestyksessä varsin korkea ja lähellä ns. vallan kahvaa. (Mainittakoon, että mielestäni tätä järjestelmää tulisi muuttaa, koska se on, no, huono.)
Sukupuoli ja ihonväri ovat avainasemassa, kun puhutaan vallasta yhteiskunnassa. On todella naiivia väittää, etteivät nämä vaikuta mitenkään mihinkään. Tähän yhtälöön voitaisiin vielä lisätä asioita, kuten seksuaalinen suuntautuminen ja/tai vammaisuus. Kyse on intersektionaalisuudesta, eli asioiden päällekkäistymisesta siten, että ne mahdollistavat sortavia valtarakenteita. Esimerkiksi vammainen homoseksuaali latinomies on "enemmän marginaalissa", kuin vammainen homoseksuaali valkoihoinen.
Tämä toivottavasti hieman selvensi sitä, mitä hain takaa.