Aina Helsinki Priden aikaan muutamat tyypit kyseenalaistavat koko Pride-festivaalien tarkoituksen.
Yleensä ihmetellään, että eikö koko "kattokaa kun mä oon erilainen"-touhu karnevaaleineen vain vahvista stereotypioita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä ja työnnä koko HLBTQI-ihmisryhmää entistä enemmän marginaaliin.
EI. EI. EI. EI. EI!!
Ohjaan vapaaehtoisena Setan nuortenryhmää ja voin sanoa, että minä näen sen tarpeen, joka tällä yhteiskunnalla on sille, että ihminen saa olla juuri se, kuka kokee olevansa ja rakastaa juuri sitä, jota kokee rakastavansa.
Meillä on Suomessa edelleen nuoria, jotka pelkäävät läheistensä suhtautumista asiassa, jossa hyväksyntä olisi kaikkein olennaisinta. Siinä, mitä nuori itse kokee olevansa, siinä, kuka nuori todella on.
Meillä on nuoria, jotka pelkäävät, että perhe ja läheiset hylkäävät heidät, lakkaavat rakastamasta heitä ehdoitta, kun he paljastavat näille ihmisille todellisen minänsä.
Meillä on nuoria, jotka pelkäävät, etteivät enää saa asua kotona, kun he tulevat ulos kaapista.
Meillä on nuoria, jotka kokevat, etteivät välttämättä tahdo, tai vain jaksa elää, koska yhteiskunta on heitä kohtaan väkivaltainen, niin henkisesti, kuin fyysisesti.
Meillä on nuoria, jotka pelkäävät ventovieraiden heihin kohdistamaa väkivaltaa.
Meillä on nuoria, jotka eivät tarvitsisi masennukseensa lääkkeeksi niinkään kemiallisia yhdisteitä, vaan hyväksyntää.
Ja näistä pelokkaista ja ahdistuneista nuorista kasvaa pelokkaita ja ahdistuneita aikuisia, ellei heitä todella aleta nähdä sellaisina, kuin he ovat. Ihmisinä. Rakastettavina tyyppeinä. Perheenjäseninä, ystävinä, työkavereina, sattumanvaraisina kohtaamisina tämän elämän hullun vuoristoradan varrella.
Ja te kehtaatte kyseenalaistaa YHDEN VIIKON Helsingissä ja muutamat kesäpäivät muualla Suomessa.
Näkymättömäksi tekeminen ja tekeytyminen ovat henkisen väkivallan muotoja, joista tämän yhteiskunnan on päästävä eroon. Ihmisillä, jotka eivät koskaan ole olleet marginaalissa, joiden ei ole tarvinnut tehdä olennaista osaa itsestään näkymättömäksi, ei ole käsitystä siitä, miten tärkeää on tulla nähdyksi omana itsenään.
Edes kerran vuodessa.
sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
torstai 27. kesäkuuta 2013
Haudataan neitsyys, jooko?
Insipiroiduin valtavasti katseltuani Laci Greenin Sex+-videoita. Laci tekee vakuuttavia, informatiivisia, mutta silti helkkarin hauskoja videoita seksistä, minäkuvasta, itsetunnosta, seksuaalisuudesta ja kaikenlaisesta kehollisuuteen liittyvästä raikkaalla, feministisellä otteella.
Erityisesti jäin miettimään kahta neitsyyttä käsittelevää videota, sekä immenkalvoa käsittelevää videota.
Vaikkei Suomessa julkisissa peruskouluissa opetetakaan seksistä pidättäytymistä ehkäisymuotona (en tiedä miten on "yksityisten" koulujen laita) ja 90-luvun laman jälkeisestä alennustilasta on hiljalleen alettu toipua, opetusta on kehitetty ja sen painopisteistä on viilattu, on opetuksessa silti vielä petrattavaa.
Yksi näistä tarkastelun paikoista on se, mitä nuorille opetetaan ns. ensimmäisestä kerrasta ja neitsyydestä (ja tämä liittyy muuten tavallaan olennaisesti tuohon Jossu-tekstiin).
Ekasta kerrasta puhutaan kuin huippuhienosta, kalliista lahjasta. Tämä lahja pitäisi sitten antaa sille yhdelle tietylle erikoiselle, erinomaiselle tyypille. Jos menet sen lipsauttamaan jollekin "yhdentekevälle" satunnaiselle tyypille, niin voi sinua, nyt olet likainen. Sinne meni, eikä tule takaisin.
Ja sitten tulevat ne paineet "Onko tämä tyyppi nyt se, jolle tahdon 'antaa neitsyyteni'?" "Mitä jos eka kertani on ihan kamala?" "Onko hän kaiken tämän arvoinen?" Vähemmästäkin ahdistuu.
Ollaanpa rehellisiä, kuinka monen tyypin (sukupuolesta riippumatta) eka kerta on ollut, kuin suoraan jostain ihanasta persikanvärisestä valistusfilmistä?
Neitsyys-puhe sitäpaitsi antaa seksuaalista väkivaltaa kokeneille nuorille todella ikävän käsityksen seksistä. Hyväksikäyttäjän "viemä neitsyys" on vielä pahempi ajatus kuin se, että sen "antaa" "väärälle tyypille".
Puhe neitsyydestä "ihanana lahjana" tekee nuorten seksuaalisesta kehityksestä ja kasvusta omanlaisekseen seksuaaliseksi aikuiseksi oikeasti ahdistavaa. Tunnen tyyppejä, jotka kokevat huonoa omaatuntoa, koska "neitsyys meni väärälle tyypille". Vaikka mitä kukaan tekee neitsyydellä? Sitä ei voi syödä, se ei näy ulospäin, siihen ei voi pukeutua.
Neitsyys on ihmisten luoma käsite, jolla kontrolloidaan seksuaalisuutta. Immenkalvolla ei ole mitään tekemistä neitsyyden kanssa. Ja jos immenkalvon vahtaaminen on niin tärkeää, niin miten vahditaan niiden neitsyyttä, joilla on vaginan sijaan penis?
Puhe neitsyydestä onkin todella keskittynyt heteropenetraation, eli penis menee vaginaan-meininkiin. Onko ns. kultatähti-lesbo (nainen, joka on harrastanut elämänsä aikana seksiä ainoastaan naisten kanssa) koko ikänsä neitsyt, koska penis ei ole käynyt hänen sisällään? Tuskin ainakaan henkilön itsensä mielestä.
Seksuaalikasvatuksen tavoitteena on itsensä kanssa sinut oleva, omat rajansa tunteva ja seksuaalisesti hyvinvoiva ihminen. Miten hyvinvoiva voi olla ihminen, joka kokee jo alussa mokanneensa kaiken, koska ensimmäinen kerta oli väärän henkilön kanssa?
Laci Green tarjoaa neitsyys-termin vastineeksi termiä sexual debut, jonka voisi suomeksi kääntää juurikin ensimmäiseksi kerraksi.
Pidän paljon enemmän puheesta, jossa puhutaan "ensimmäisestä kerrasta", mutta onko ensimmäisen kerran käsite absoluuttinen vai partnerikohtainen? Voiko ekoja kertoja olla useita?
Erityisesti jäin miettimään kahta neitsyyttä käsittelevää videota, sekä immenkalvoa käsittelevää videota.
Vaikkei Suomessa julkisissa peruskouluissa opetetakaan seksistä pidättäytymistä ehkäisymuotona (en tiedä miten on "yksityisten" koulujen laita) ja 90-luvun laman jälkeisestä alennustilasta on hiljalleen alettu toipua, opetusta on kehitetty ja sen painopisteistä on viilattu, on opetuksessa silti vielä petrattavaa.
Yksi näistä tarkastelun paikoista on se, mitä nuorille opetetaan ns. ensimmäisestä kerrasta ja neitsyydestä (ja tämä liittyy muuten tavallaan olennaisesti tuohon Jossu-tekstiin).
Ekasta kerrasta puhutaan kuin huippuhienosta, kalliista lahjasta. Tämä lahja pitäisi sitten antaa sille yhdelle tietylle erikoiselle, erinomaiselle tyypille. Jos menet sen lipsauttamaan jollekin "yhdentekevälle" satunnaiselle tyypille, niin voi sinua, nyt olet likainen. Sinne meni, eikä tule takaisin.
Ja sitten tulevat ne paineet "Onko tämä tyyppi nyt se, jolle tahdon 'antaa neitsyyteni'?" "Mitä jos eka kertani on ihan kamala?" "Onko hän kaiken tämän arvoinen?" Vähemmästäkin ahdistuu.
Ollaanpa rehellisiä, kuinka monen tyypin (sukupuolesta riippumatta) eka kerta on ollut, kuin suoraan jostain ihanasta persikanvärisestä valistusfilmistä?
Neitsyys-puhe sitäpaitsi antaa seksuaalista väkivaltaa kokeneille nuorille todella ikävän käsityksen seksistä. Hyväksikäyttäjän "viemä neitsyys" on vielä pahempi ajatus kuin se, että sen "antaa" "väärälle tyypille".
Puhe neitsyydestä "ihanana lahjana" tekee nuorten seksuaalisesta kehityksestä ja kasvusta omanlaisekseen seksuaaliseksi aikuiseksi oikeasti ahdistavaa. Tunnen tyyppejä, jotka kokevat huonoa omaatuntoa, koska "neitsyys meni väärälle tyypille". Vaikka mitä kukaan tekee neitsyydellä? Sitä ei voi syödä, se ei näy ulospäin, siihen ei voi pukeutua.
Neitsyys on ihmisten luoma käsite, jolla kontrolloidaan seksuaalisuutta. Immenkalvolla ei ole mitään tekemistä neitsyyden kanssa. Ja jos immenkalvon vahtaaminen on niin tärkeää, niin miten vahditaan niiden neitsyyttä, joilla on vaginan sijaan penis?
Puhe neitsyydestä onkin todella keskittynyt heteropenetraation, eli penis menee vaginaan-meininkiin. Onko ns. kultatähti-lesbo (nainen, joka on harrastanut elämänsä aikana seksiä ainoastaan naisten kanssa) koko ikänsä neitsyt, koska penis ei ole käynyt hänen sisällään? Tuskin ainakaan henkilön itsensä mielestä.
Seksuaalikasvatuksen tavoitteena on itsensä kanssa sinut oleva, omat rajansa tunteva ja seksuaalisesti hyvinvoiva ihminen. Miten hyvinvoiva voi olla ihminen, joka kokee jo alussa mokanneensa kaiken, koska ensimmäinen kerta oli väärän henkilön kanssa?
Laci Green tarjoaa neitsyys-termin vastineeksi termiä sexual debut, jonka voisi suomeksi kääntää juurikin ensimmäiseksi kerraksi.
Pidän paljon enemmän puheesta, jossa puhutaan "ensimmäisestä kerrasta", mutta onko ensimmäisen kerran käsite absoluuttinen vai partnerikohtainen? Voiko ekoja kertoja olla useita?
sunnuntai 23. kesäkuuta 2013
Luvatut kommentit Jossu-tekstin palautteeseen
Aivan ensiksi tahdon pyytää anteeksi, että tässä vastauksessa kesti niin kauan. Elämääni ovat sekoittaneet mm. puoluekokous, kesätyöni koeajan yllätyspurku, jota alan huomenna (toivottavasti) selvittää työpaikkani pääluottamusmiehen kanssa, sekä vanha kunnon juhannus, viikon kestäneine suursiivouksineen.
Ihan mahtavaa, että sain Jossulla on maine-kirjoituksestani niin paljon palautetta ja keskustelua aikaiseksi. Harmi vaan, että asiallisen keskustelun sijaan koko juttu typistettiin kohuksi, tosin ihana Anna Kontula ja hesarin Oskari Onninen kävivät juttelemassa slutshamingistä Radio Helsingin Norsuradiossa, eli jotain hyvää tässäkin.
Lupasin vastauksia kommentteihin, tässä muutamat valitut palat:
1. Nuijapäälle tiedoksi, tamperelaiset eivät ole etninen ryhmä, jota on sorrettu läpi historian. Tein pienen kyselyn ja nettihaun ja sain aika selkeän vastauksen tunnetuilta ja tuntemiltani saamelaisilta. Nunnuka-nukkuka-naima-Aslak-läppä on oikeasti tehnyt hallaa suomalaisten käsitykselle saamelaiskulttuurista voimistamalla stereotypioita ja tekemällä saamelaiskulttuurista halpaa kulttuurikrääsää.
Aiheesta puhuu hyvin esim. Suvi West, kun Tommi Lindgren kysyy häneltä asiasta (noin kohdasta 2:22 eteenpäin)
2. Ilmari (joka myöhemmin poisti kommentin) esitti, että se, että nainen hässii ympäriinsä on verrattavissa raiskaukseen. Anteeksi nyt vaan, mutta ei todellakaan!
Ensimmäisenä mainittu on toki vittumaista, mutta jälkimmäinen on RIKOS!
3. "Tyhmä halpa kuva naisesta", nii-in, naisesta. Mieskö ei ole "tyhmä halpa" jos makoilee pitkin kyliä? Tässä on juuri kyse siitä patriarkaalisen yhteiskunnan luoma kaksinaismoraali. Seksuaalista vapautumista kaikille, ei vain hierarkisen vallan huipulla oleville. (Ja mainittakoon tässä nyt selvyyden vuoksi, että mielestäni ihmisten leimaaminen tyhmiksi tai arvoltaan vähäisiksi seksuaalikäyttäytymisen perusteella on aikas tyhmää toimintaa.)
Yleensäkin yritin vältellä puuttumista metakeskusteluun hyvästä ja huonosta sukupuolisidonnaisesta seksuaalisesta käytöksestä.
Kaikkein surullisinta on, että vaikka koko juttu sai julkisuutta hesarissa asti, niin keskustelu jäi lyhyeksi. Jukka Poika selitteli yksittäistä biaatch-sanaa uutisissa, mutta miksi meillä ei käydä keskustelua rakenteista, jotka synnyttävät seksikielteistä kielenkäyttöä?
Kuuntelin Norsuradion artikkelin, mutta olisipa samaa keskustelua käyty laajemmin YLEn omissa ohjelmissa.
Kontula viittasi Norsuradiossa puhuessaan siihen faktaan, että jo nyt ala-asteikäiset tytöt tekevät elämässään valintoja välttyäkseen tekemästä "huoramaisia" juttuja. Jos käsitys siitä, millainen naiseus on pahasta, on selvillä jopa 2000-luvulla syntyneille lapsille, on enemmän kuin tärkeää, että asiasta keskustellaan ja että kulttuuria pyritään muuttamaan.
Rakenteita on näemmä ravisteltava useammin ja hanakammin, sillä keskustelua ja muutosta tämä maa kaipaa.
Ihan mahtavaa, että sain Jossulla on maine-kirjoituksestani niin paljon palautetta ja keskustelua aikaiseksi. Harmi vaan, että asiallisen keskustelun sijaan koko juttu typistettiin kohuksi, tosin ihana Anna Kontula ja hesarin Oskari Onninen kävivät juttelemassa slutshamingistä Radio Helsingin Norsuradiossa, eli jotain hyvää tässäkin.
Lupasin vastauksia kommentteihin, tässä muutamat valitut palat:
1. Nuijapäälle tiedoksi, tamperelaiset eivät ole etninen ryhmä, jota on sorrettu läpi historian. Tein pienen kyselyn ja nettihaun ja sain aika selkeän vastauksen tunnetuilta ja tuntemiltani saamelaisilta. Nunnuka-nukkuka-naima-Aslak-läppä on oikeasti tehnyt hallaa suomalaisten käsitykselle saamelaiskulttuurista voimistamalla stereotypioita ja tekemällä saamelaiskulttuurista halpaa kulttuurikrääsää.
Aiheesta puhuu hyvin esim. Suvi West, kun Tommi Lindgren kysyy häneltä asiasta (noin kohdasta 2:22 eteenpäin)
2. Ilmari (joka myöhemmin poisti kommentin) esitti, että se, että nainen hässii ympäriinsä on verrattavissa raiskaukseen. Anteeksi nyt vaan, mutta ei todellakaan!
Ensimmäisenä mainittu on toki vittumaista, mutta jälkimmäinen on RIKOS!
3. "Tyhmä halpa kuva naisesta", nii-in, naisesta. Mieskö ei ole "tyhmä halpa" jos makoilee pitkin kyliä? Tässä on juuri kyse siitä patriarkaalisen yhteiskunnan luoma kaksinaismoraali. Seksuaalista vapautumista kaikille, ei vain hierarkisen vallan huipulla oleville. (Ja mainittakoon tässä nyt selvyyden vuoksi, että mielestäni ihmisten leimaaminen tyhmiksi tai arvoltaan vähäisiksi seksuaalikäyttäytymisen perusteella on aikas tyhmää toimintaa.)
Yleensäkin yritin vältellä puuttumista metakeskusteluun hyvästä ja huonosta sukupuolisidonnaisesta seksuaalisesta käytöksestä.
Kaikkein surullisinta on, että vaikka koko juttu sai julkisuutta hesarissa asti, niin keskustelu jäi lyhyeksi. Jukka Poika selitteli yksittäistä biaatch-sanaa uutisissa, mutta miksi meillä ei käydä keskustelua rakenteista, jotka synnyttävät seksikielteistä kielenkäyttöä?
Kuuntelin Norsuradion artikkelin, mutta olisipa samaa keskustelua käyty laajemmin YLEn omissa ohjelmissa.
Kontula viittasi Norsuradiossa puhuessaan siihen faktaan, että jo nyt ala-asteikäiset tytöt tekevät elämässään valintoja välttyäkseen tekemästä "huoramaisia" juttuja. Jos käsitys siitä, millainen naiseus on pahasta, on selvillä jopa 2000-luvulla syntyneille lapsille, on enemmän kuin tärkeää, että asiasta keskustellaan ja että kulttuuria pyritään muuttamaan.
Rakenteita on näemmä ravisteltava useammin ja hanakammin, sillä keskustelua ja muutosta tämä maa kaipaa.
perjantai 31. toukokuuta 2013
Jossulla on maine
Tähän mennessä olen tykännyt kesäkumibiiseistä, vaikka osa niistä onkin ollut, no, vähintään mielenkiintoisia tapauksia (esim. viime kesäinen Panisin). Tänä vuonna olen kuitenkin todella, todella pettynyt.
Cheek (jolta en oikeastaan edes odottanut paljoakaan) ja Jukka Poika ovat työstäneet biisin nimeltä Jossu, joka sämplää Taikapeilin kappaletta Jos sulla on toinen.
Kesäkumibiisin idea on edistää nuorten kondomin käyttöä. Se, millä keinoilla Jossu asiaa ajaa, on hyvä kysymys.
Jossun tarinankaaressa nuori tyyppi on alkanut tapailla "Jossua", jolla on ainakin Jukka Pojan heittämien lainien mukaan ns. huonon tytön maine, sillä "Oot ehkä sokee mut mä nään mikä tää biaatch on. Se ei oo viaton, sen laji on triathlon." Tätä ennen on toivottu, ettei Jossusta tulisi kertojalle kuin "yhden illan makaus" sillä tyttö kun on "villimpi tapaus".
Sillä, että Poski on biisin alussa leveillyt tyyppien puhuvan, että hän vaihtaa naista aina kun vaihtaa sukat, ei tunnu olevan mitään väliä, mutta Jossu on selkeästi kamala lutka.
Onko tarinan opetus siis, että kondomia kannattaa käyttää ellei tahdo lapsia tai seksitauteja, vai se, että kondomia on pidettävä, koska mimmit jakaa avomielisesti kaikille, tosin mitäpä siitä, kunhan itse pääsee jaolle.
Mutta miksi jostain kesäkumibiisista kannattaa nostaa meteli?
Englannin kielessä on termi slutshaming, suomeksi voisi puhua esim. huorittelusta. Cheekin ja Jukka Pojan Jossu on huorittelun ytimessä. Maineen voi saada tekemällä vähän, tai tekemättä mitään. Taikka sitten toimimalla odotusten vastaisesti.
Huorittelu ei ole "viatonta pikkukivaa".
Oikeassa maailmassa, jossa me kaikki elämme, myös Cheek ja Jukka Poika, huorittelu tappaa. Nuoret tytöt viiltelevät, hirttäytyvät pattereihin, ottavat yliannostuksia lääkkeitä, koska heidän on leimattu huoriksi. Huorittelun takia vaihdetaan koulua tai jopa kaupunkia, eikä siitä silti välttämättä päästä eroon, koska sana kiertää sosiaalisessa mediassa. Valitettavan usein leiman saa otsaansa seksuaalista väkivaltaa esim. humalassa tai sammuneena kokenut nuori tyttö (esim. case Steubenville).
Ja mitä sitten jos Jossu on villi? Kuka sanoi, ettei nuori tyttö saisi olla seksuaalisesti vapautunut? Esiaviollinen seksi ei ole mikään automaattisesti sielua vaurioittava absoluuttinen paha, vaikka sitä harrastaisi kuinka paljon, kunhan touhussa on kaikkien osapuolien suostumus mukana.Ja ainakin Jossu on ollut fiksu ja käyttänyt sitä kesäkumia.
Näiden perustelujen valossa toivon, että Jossu floppaa.
Cheek (jolta en oikeastaan edes odottanut paljoakaan) ja Jukka Poika ovat työstäneet biisin nimeltä Jossu, joka sämplää Taikapeilin kappaletta Jos sulla on toinen.
Kesäkumibiisin idea on edistää nuorten kondomin käyttöä. Se, millä keinoilla Jossu asiaa ajaa, on hyvä kysymys.
Jossun tarinankaaressa nuori tyyppi on alkanut tapailla "Jossua", jolla on ainakin Jukka Pojan heittämien lainien mukaan ns. huonon tytön maine, sillä "Oot ehkä sokee mut mä nään mikä tää biaatch on. Se ei oo viaton, sen laji on triathlon." Tätä ennen on toivottu, ettei Jossusta tulisi kertojalle kuin "yhden illan makaus" sillä tyttö kun on "villimpi tapaus".
Sillä, että Poski on biisin alussa leveillyt tyyppien puhuvan, että hän vaihtaa naista aina kun vaihtaa sukat, ei tunnu olevan mitään väliä, mutta Jossu on selkeästi kamala lutka.
Onko tarinan opetus siis, että kondomia kannattaa käyttää ellei tahdo lapsia tai seksitauteja, vai se, että kondomia on pidettävä, koska mimmit jakaa avomielisesti kaikille, tosin mitäpä siitä, kunhan itse pääsee jaolle.
Mutta miksi jostain kesäkumibiisista kannattaa nostaa meteli?
Englannin kielessä on termi slutshaming, suomeksi voisi puhua esim. huorittelusta. Cheekin ja Jukka Pojan Jossu on huorittelun ytimessä. Maineen voi saada tekemällä vähän, tai tekemättä mitään. Taikka sitten toimimalla odotusten vastaisesti.
Huorittelu ei ole "viatonta pikkukivaa".
Oikeassa maailmassa, jossa me kaikki elämme, myös Cheek ja Jukka Poika, huorittelu tappaa. Nuoret tytöt viiltelevät, hirttäytyvät pattereihin, ottavat yliannostuksia lääkkeitä, koska heidän on leimattu huoriksi. Huorittelun takia vaihdetaan koulua tai jopa kaupunkia, eikä siitä silti välttämättä päästä eroon, koska sana kiertää sosiaalisessa mediassa. Valitettavan usein leiman saa otsaansa seksuaalista väkivaltaa esim. humalassa tai sammuneena kokenut nuori tyttö (esim. case Steubenville).
Ja mitä sitten jos Jossu on villi? Kuka sanoi, ettei nuori tyttö saisi olla seksuaalisesti vapautunut? Esiaviollinen seksi ei ole mikään automaattisesti sielua vaurioittava absoluuttinen paha, vaikka sitä harrastaisi kuinka paljon, kunhan touhussa on kaikkien osapuolien suostumus mukana.Ja ainakin Jossu on ollut fiksu ja käyttänyt sitä kesäkumia.
Näiden perustelujen valossa toivon, että Jossu floppaa.
maanantai 27. toukokuuta 2013
Raiskaa se, heh heh, tapa se, heh heh...
Facebookilla on tiukka moderointilinja paljaiden rintojen ja muun moraalisesti arveluttavan suhteen. Imetyskuvia tai kuvia masektomian (rinnan tai rintojen poisto) jälkeisistä rintakehistä otettuja kuvia ei saa esitellä. Kuvat ruokailevista lapsista ja transmiesten rintakehistä tai rintasyövän voittaneen naisen koko rintakehän peittävästä tatuoinnista kun ovat meille aivan liikaa.
Linja on virheellinen ja pettää, pahasti. "Naamakirja" kun pullistelee ryhmiä ja yksittäisiä kuvia, joissa "ihan vaan läpällä" hehkutetaan miten mahtavaa väkivalta naisia kohtaan on. Naisiin kohdistuva väkivalta on Facebookin sokea piste.
Sivut jakavat esimerkiksi kuvia pahoinpidellystä naisesta, jolla on voimakas nenäverenvuoto. Kuvatekstinä kuvalla on "Nenäverenvuoto, ensimmäinen merkki epäonnistuneesta voileivästä".
Toisena esimerkkinä mainittakoon kuva naisesta, jolla on mustelmia kasvoissaan. Kuvatekstinä "1/3 naisista kokee fyysistä väkivaltaa, 2/3 miehistä ei selvästi hoida hommiaan!"
Lisäksi sivustot ja kuvat kannustavat avoimesti väkivaltaan ja raiskauksiin vähättelemällä tekoja ja tekemällä niistä "hauskaa huumoria".
Facebook ei tunnu tajuavan. Rintaruokinta on ylläpidolle ilmiannettuja kuvia tarkastettaessa loukkaavampaa, kuin pahoinpidelty ihminen.
Siksi internetin feministit ovatkin lähteneet niiden mainostajien perään, joiden mainoksia on nähty näillä sivustoilla tai kuvien rinnalla. Osansa ovat tähän mennessä saaneet mm. Dove, Finnair ja American Express.
Kampanja elää myös Twitterissä #FBrape-hashtagin alla.
Tuloksia odotellessa. Itse toivon kampanjan tuloksena Facebookin moderointilinjan muuttuvan. Netin naisvihalle on tultava loppu. Facebook ei voi ummistaa silmiään.
Linja on virheellinen ja pettää, pahasti. "Naamakirja" kun pullistelee ryhmiä ja yksittäisiä kuvia, joissa "ihan vaan läpällä" hehkutetaan miten mahtavaa väkivalta naisia kohtaan on. Naisiin kohdistuva väkivalta on Facebookin sokea piste.
Sivut jakavat esimerkiksi kuvia pahoinpidellystä naisesta, jolla on voimakas nenäverenvuoto. Kuvatekstinä kuvalla on "Nenäverenvuoto, ensimmäinen merkki epäonnistuneesta voileivästä".
Toisena esimerkkinä mainittakoon kuva naisesta, jolla on mustelmia kasvoissaan. Kuvatekstinä "1/3 naisista kokee fyysistä väkivaltaa, 2/3 miehistä ei selvästi hoida hommiaan!"
Lisäksi sivustot ja kuvat kannustavat avoimesti väkivaltaan ja raiskauksiin vähättelemällä tekoja ja tekemällä niistä "hauskaa huumoria".
Facebook ei tunnu tajuavan. Rintaruokinta on ylläpidolle ilmiannettuja kuvia tarkastettaessa loukkaavampaa, kuin pahoinpidelty ihminen.
Siksi internetin feministit ovatkin lähteneet niiden mainostajien perään, joiden mainoksia on nähty näillä sivustoilla tai kuvien rinnalla. Osansa ovat tähän mennessä saaneet mm. Dove, Finnair ja American Express.
Kampanja elää myös Twitterissä #FBrape-hashtagin alla.
Tuloksia odotellessa. Itse toivon kampanjan tuloksena Facebookin moderointilinjan muuttuvan. Netin naisvihalle on tultava loppu. Facebook ei voi ummistaa silmiään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)