Tanssii homojen kanssa (2011)

Huomenna on Itsenäisyyspäivä. Pidetään puheita siitä, miten Suomi on paras maa asua, ikinä, ja Facebook-statuksissa kiertää yksi jos toinenkin hömppäpatrioottinen ketjukirje veteraanien kunnioittamisesta. Puhun hömppäpatriotismista, koska nykyinen tapamme viettää itsenäisyyspäivää tuntuu pitävän tärkeimpänä pointtina repiä sodan traumatisoiman sukupolven haavat auki vuosi toisensa perään ja valuttaa niihin suolaa kehumalla, miten hienosti niitä venäläisiä (oikeastihan sanotaan että ryssiä) tuli tapettua, aivan kuin niissäkin sodissa ei olisi tapettu ihmisiä.

Minulle on aina opetettu, että minun pappani ja mummoni puolustivat itsenäistä Suomea. Tahdon ajatella, että se Suomi olisi moniarvoinen ja suvaitsevainen Suomi. Sellainen Suomi, jossa pidettäisiin ääntä oikeasti tärkeistä, oikeista ongelmista, kuten asunnottomuudesta ja lapsiköyhyydestä, ei siitä, kuka tanssii kenenkin kanssa jossain eliitin pippaloissa. Olen aika pettynyt.

Tänä vuonna kärkiaiheeksi on nimittäin noussut viime vuoden linnan juhlissa sattunut "kamala etikettimoka". Siellä on jotkut homot menneet tanssimaan keskenään! Voi sitä isänmaallisen itkun määrää, kun uutisissa on näytetty tanssivia mies- ja naispareja... Kyllä nyt pitää tirauttaa muutama heterokyynel ja vaatia, että tänä vuonna ei homot tanssi!

Suomessa on edelleen hankalaa käsitellä tiettyjä 1939-44 välisiä tapahtumia, kuten Karjalassa sijainneita toisinajattelijoiden vanki- ja pakkotyöleirejä ja sitä, että rintamalla on saattanut olla myös muutama homo. Lottiin kun ei saanut periaatteessa koskea, ja eihän isänmaata puolustaessa kukaan ehdi tuheroa miettiä, siellä ainoa nainen joka mielessä pyöri oli Suomineito ja ehkä välillä oma äiti.

Homoja on ollut aina, kyseessä ei ole mikään 80-luvulla televisiosta opittu muotijuttu. Suomalaiset tahtovat ajatella, että ulkomailla kuuluisin suomalainen on Mannerheim, Lasse Virén tai edes Lauri Törni, mutta totuus taitaa kuitenkin olla, että ainakin Yhdysvalloissa Larry Thornin kanssa kilpailee eräs Kaarinasta kotoisin oleva Touko Laaksonen, joka rapakon takana tunnetaan nimellä Tom of Finland. Laaksonenkin oli veteraani.

Kävin katsomassa Turun Logomossa esillä olleen Tom of Finland-näyttelyn, johon kuuluu myös Durk Dehnerin haastattelun sisältävä videoteos. Tällä videolla Dehner kertoo Toukon hänen kanssaan jakaman sotamuiston.

Neuvostoliittolainen laskuvarjodesantti laskeutui metsään, missä Laaksonen oli vahdissa. Laaksonen hiipi desantin taakse ja pisti tämän pistimellä kuoliaaksi, jätti ruumiin siihen. Kun hän seuraavana aamuna palasi paikalle ja käänsi ruumiin, Laaksonen alkoi itkeä. Hän oli tappanut kauniin nuoren miehen.

En usko, että Laaksonen oli ainoa sotilas, joka itki tappamiaan vihollisia. Itkemisellä tuskin on yhtikäs mitään tekemistä Laaksosen seksuaalisen suuntautumisen kanssa. En myöskään usko Touko Laaksosen olleen ainoa homoseksuaali Suomen armeijan palveluksessa.

Tämä ei ole veteraanien häpäisemistä. Tämä on olemassa olon oikeutuksen antamista myös niille ei-heteroille nuorille miehille ja naisille, jotka palvelivat tätä isänmaata. Suomi ei siihen kaadu. Eikä se kaadu muutamaan linnassa tanssivaan homoonkaan, ei vaikka koko linna olisi heitä täynnä.

Lisäksi minä keksin ainakin kymmenen kamalampaa vääryyttä, kuin tanssivat homot, vaikka he tanssisivat huonosti, koska parketilla on niin vähän tilaa.

Montako sinä keksit?

Arvoasi ei mitata vyötärönympäryksessä!

Iltapulun lauantaiaamun luetuin juttu käsittelee julkkisnaisten todellisia mittoja. Sehän heissä onkin tärkeintä, ei se, osaavatko he laulaa tai näytellä.

Jo pienestä pitäen tyttöjä kehutaan heidän ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella "Onpa sinulla ihanat kengät!" "Onpa äitisi letittänyt tukkasi kauniisti!" "Voi miten söpö mekko sinulla onkaan!" jne jne. Meille taotaan jo pienestä pitäen pieniin päihimme, että parhaita kehuja saa näyttämällä nätiltä, ei piirtämällä hienoja piirrustuksia, kokoamalla korkeita legotorneja tai kiipeämällä oikein korkealle pihakoivuun. Ei meitä rohkaista riekkumaan, mikä näkyy myös vanhemmalla iällä. Vuonna 2005 julkaistussa väitöstutkimuksessa mm. todetaan, että naisten osteoporoosin yleisyys johtuu juuri kasvuiässä luille tärkeiden tömähdyksien ja muiden stimuloivien kokemustan vähäisyydestä, tai jopa puutteesta.

Tytöt eivät saisi siis liikkua, mutta hoikkana täytyy pysyä. Ei siis ihme, että monet pikkutytöt pitävät itseään liian pyöreinä. Tietysti myös mallioppiminen vaikuttaa, jos ympärillä olevat aikuiset ovat jatkuvasti laihdutuskuurilla, vahtivat kaloreita ja puristelevat olemattomia mahamakkaroitaan, on lapsellekin helpompaa peilata itseään näistä aikuisista. Vastuu ei kuitenkaan jää ainoastaan perheille, vaan sanon ihan suoraan, että vikaa on myös yhteiskunnassa.

Bussipysäkit ovat täynnä pehmopornolta näyttäviä alusvaate- ja uimapukumainoksia, joissa photoshopilla retusoidut nuoret naiset esittelevät tis... eikun niitä vaatteita. Kioskeilla, kauppojen kassajonoissa ja netissä törmää jatkuvasti otsikoihin, joissa joku julkkis on kamalan laiha ja pukeutunut "väärin" KATSO NYT IHMEESSÄ NÄÄ KUVAT JA TUNNE OLOSI OIKEIN HUONOKSI JA EPÄONNISTUNEEKSI KUN ET NÄYTÄ SAMALTA!!

Ja ennen joulua alkaa kaikenlaisten kuurien mainostaminen. Tällä lähtee kinkku reisistä alle viikossa ja myös ne muutamat vihreät kuulat, jotka kehtasit laittaa suuhusi Tapaninpäivänä, senkin lihava lortto!
Oikeasti kun ongelma ei ole se, mitä syö joulun ja uuden vuoden päivän välissä, vaan mitä syö uuden vuoden ja joulun välissä... Ja miksi syömisen pitää edes olla ongelma? Jossain ei syödä ollenkaan, ja mielestäni se on suurempi ongelma, kuin muutama, kriitikoiden mielestä, ylipainoinen nuori laulaja.

Se, että on painoindeksinsä ylärajoilla, tai jopa muutaman kilon yli, ei tarkoita, että ahtaa koko ajan suuhuna perunalastuja, donitseja ja ranskalaisia, jatkuvana virtana, kellon ympäri. Koska geenithän eivät liity tähän millään tavalla. Ihminenhän pyöristyy omaa hallitsemattomuuttaan. Kuin pullataikina.

Odotan innolla aikoja, jolloin naisia arvioidaan heidän saavutustensa, ei heidän ulkonäkönsä perusteella. Katsokaapa ihan huviksenne, mainitaanko Itsenäisyyspäivän vastaanoton televisioidussa osuudessa enemmän asioita naisvieraiden puvuista, vai heidän saavutuksistaan puvun ulkopuolella?

Mielestäni Adele, jota myös tuossa IL:n jutussa kuvailtiin kaikkein eniten kiloja keränneeksi, on muotoillut asian hyvin jossain haastattelussaan(vaikka joutuikin sittemmin Voguen kanteen) : Punaisena lankana; tekijän ulkonäöstä viis, kunhan jälki on helkkarin hyvää.
Tämän jutun kirjoitti n. 163cm pitkä n. 70kg painava kansalaisaktivisti, pöytälaatikkorunoilija ja laulaja, joka laulaa, halusitte sitten kuunnella tai ette.

Ilmasto karppaajan lautasella

Olen vihoviimeinen ihminen karppaamisen kannattajaksi. Ihmedieettejä tulee ja menee, eikä niissä useinkaan painoteta mitään muuta, kuin lyhytnäköistä painonpudotusta mahdollisimman nopeasti, mikä harvoin on uskomattoman terveellistä.

Karppaaja on henkilö, joka välttää ruokavaliossaan hiilihydraatteja ja suosii ns. vähän jalostettuja ruokia. Käytännössä tämä tuntuu tarkoittavan perunan, riisin, viljatuotteiden ja korkeahiilihydraattisten vihannesten välttämistä, painottaen ruokavaliota eläinperäisiin elintarvikkeisiin, kuten erilaisiin lihatuotteisiin ja maitotaloustuotteisiin, kuten voihin.

En kiistä sitä, etteikö karppaaminen toimisi. Tiedän monia, jotka ovat onnistuneet pudottamaan painoaan karppaamalla. En kuitenkaan usko ihmedieetteihin, enkä niitä siis kannatakaan.

Karppaajien ruokavalion kulmakiviä tuntuvat olevan lihatuotteet ja voi. Näin minulle kertovat useat keskustelufoorumit, karppaus.infon reseptiosio ja kaikenlaiset kuulemani jutut.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on kirjoittanut todella pätevän (ja pitkän) raportin karjatalouden vaikutuksista ilmaston tilaan ja ilmastonmuutokseen. Livestock's long shadow-raportti käsittelee muun muassa karjatalouden vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen, vedenkäyttöön ja karjatalouden ja ilmastonmuutoksen & saastumisen yhteyttä. Myös monet muut tahot ovat ottaneet kantaa ruuan ilmastovaikutuksiin.

On helppoa laskea yhteen 1 + 1. Perinteisellä matematiikallahan se on kuulemma 2. Ruuantuotannossa on kuitenkin laskettava lähinnä kertolaskuja. Kiloa lihaa ei tuoteta syöttämällä lehmälle kilo rehua, vaan rehua menee helposti useampi kilo lihakiloa kohti. Kaikkeen tähän kuluu vettä ja ravinteita, jotka olisi voinut käyttää suoraan kasvisruuan ainesten kasvattamiseen.

Tiedän, ettei karppaamisesta ole tulossa maailmanlaajuista ihmetrendiä, joka leviää ja leviää ja saavuttaa lopulta enemmistön. Tällä hetkellä maailma on puolillaan ihmisiä, joilla ei ole edes varaa haaveilla lihasta, saati ostaa sitä. Ja joo, tiedän, että karppaustrendin on paisuttanut nykyisiin mittoihin media, joka tekee siitä isomman kuin se on.

Kuitenkin tiedän myös, ettei maapallon kantokyky kestä enää yhtään enempää eläintuotantoa. Jo nyt kolmas maailma maksaa korkeaa ja karvasta hintaa länsimaiden lihansyönnistä. Karppaaminen ilmiönä kasvattaa eläintuotteiden kysyntää, sillä kasvispainotteinen karppaaminen on todella, todella harvinaista.

Karppaaja ei ole mielestäni itse saatana, mutta ainakin todella lyhytnäköinen kaveri. Tiedän, että ruokavalionmuutokset ovat länsimaalainen etuoikeus, mutta emme pysty levittämään ilmastoystävällistä suhtautumista ruokaan, jos länsi näyttää maailmalle mallia, että lihansyönti on tosi jees ja ihanaa ja "terveellistä".

Jos tahdomme mieluummin hidastaa ilmastonmuutosta, kuin alkaa miettiä sopeutumiskeinoja jo nyt, on meidän oltava valmiita muutoksiin. Yksi konkreettinen keino on edistää kasvispainotteista ruokavaliota. Vaikka kasvisruuassa onkin hiilareita, voi myös kasvisruualla laihtua. Ihokin on kuulemma monella parantunut, naisten kuukautiskivut ovat vähentyneet ja sanoovatpa myös, että kuulemma kakka haisee paremmalle. On se jännä...

Mutta ei nyt lopeteta tätä mihinkään kakkakaneettiin, vaan siihen toteamukseen, että kuten jo lapsena opin rallattamaan:

Peruna on pyöreä, Peruna on soikea

Peruna on ruoka ihan oikea,

Perunaa kun suuhun vie, sillä alkaa pitkä tie

Vatsassa sen paras paikka, eikös lie!

Jos et kestä huonoa omatuntoa, muuta tapasi!

Oikeutta Eläimille toi suomalaisen sikatuotannon uhrit Helsingin keskustaan. Vedottiin lakeihin ja siihen, että ihmisille nyt vaan tulee paha mieli, kun he joutuvat totuuden kanssa kasvokkain. MTK oli sitä mieltä, että tämä kyllä nyt loukkaa sikafarmareita ja siansyöjiä. MTK itsehän on tunnettu rauhallisista, asiallisista mielenosoituksista, joissa viuhutellaan pesäpallomailoja ja poltetaan kuolleitten eläinten ruhoja, joten ihan asiallista kritiikkiä, sanon minä.

Mutta jos mennään asiaan, niin kyllä sietääkin jouluostoksilla ravaavalle kansalle tulla paha mieli ja huono omatunto. He ovat itse syyllisiä siihen, että pieniä porsaita on rahdattava Helsingin keskustaan kansalle muistutukseksi asioiden todellisesta laidasta. He syövät joka joulu n. 6 miljoonaa kiloa joulukinkkua. He vaativat saada syödä lihaa joulupöydässä.

Tässä ei nyt auta se, vaikka Keski-Euroopassa siat voisivat vielä huonommin kuin Suomessa, se ei voi olla tekosyy sille, miksi kohtelemme toisia elollisia kuin orjia. Tässä ei luomu auta. Eläimet elävät luomutuotannossa pari vuotta pidempään ja lamautetaan edelleen lyhyeksi jäävän elämänsä lopussa samanlaisella pulttipyssyllä kuin tehotuotannossa eläneet toverinsa.

Esitän teille lukijoille tässä joulukuun kynnyksellä pyynnön. Ei, minä vaadin! Jättäkää tänä jouluna se kinkku syömättä. Älkää ostako tilalle kalkkunaa, kananpoikaa tai lammasta. Muuttakaa tapojanne.

Minuakaan ei kasvatettu vegaaniksi, muutin itse tapani. En kestänyt ajatusta, että ulkoistan tappamisen teurastajalle, koska en itse pysty niittaamaan eläimiä hengiltä.

Meille opetetaan pienestä asti, etteivät söpöt Babe-possua muistuttavat porsaat ole yhtä ja samaa leivälle lätkäistyn kinkkuviipaleen kanssa. Meille valehdellaan silmät ja suut täyteen, kunnes opimme, että tietämättömyys on autuutta. Nyt on kuitenkin korkea aika näyttää, että me olemme valmiita heräämään tästä valheesta.

Siis, katsokaa sikavideoita, keskustelkaa lähipiirissänne, tehkää toisenlaisia valintoja.

Juhla armas potsien?

Joulukuu on jo melkein ovella. Sianlihan huippukausi kesän grillikauden ohella. Paistetut sianjalat käyvät kaupaksi kuin häkä. Vuonna 2009 suomalaiset lappoivat kitoihinsa 6,5 miljoonaa kiloa joulukinkkua (Lähde). Tästä vain 1,5% oli tuontitavaraa, sillä suomalainen ruuantuotantohan on parasta, puhtainta ja rehellisintä maailmassa. Meillä possut iloisesti asettavat päänsä pölkyllä kiitollisuuden kyynelet silmissään. Ymmärtäähän sikakin, että on kunnia-asia kuolla niinkin isänmaallisen asian, kuin joulukinkun tähden.

Valitettavasti suomalainen sika ei ole mikään onnenpossu.

Suomessakin eläinoikeusliike on tuonut yhä uudelleen esille huolen sikojen elinoloista, mahdollisuuksista (voisikin puhua mieluummin mahdottomuudesta) luonnolliseen elämään ja niiden kohtelusta koko niiden lyhyen elinkaaren aikana. Aktivisteja vähäteltiin, leimakirveitä viuhuteltiin ja muutenkin suhtautuminen tuntui olevan luokkaa "ai te olette niin herkkiä, että eläimilläkin pitäisi olla jotain oikeuksia", kunnes suomalaisilta sikatiloilta kuvattua materiaalia julkaistiin koko kansan nähtäville ensin tehotuotanto.net- ja sitten sikatehtaat.fi-sivustoilla.
En linkitä kuvia blogiini, sillä en itsekään niitä mielelläni katsele. Käykää itse noilla sivustoilla.

Hämmennyin ihmisten reaktioista kuviin, joissa mm. siat kahlaavat omissa ulosteissaan, joukossa myös kuolleita tai halvaantuneita yksilöitä. Ensin kauhisteltiin, että "onpas kamalaa, miten ne nyt noin" mutta kun paha mieli on hävinnyt, käydän kaupasta leivän päälle palvikinkkua ja aamupalapöytään pekonia. Osa pesi omatuntonsa puhtaaksi luomulla.

Meno jatkui meiningillä business-as-usual, aktivistien vähättelykin jatkui, vaikka silloisen maa- ja metsätalousministerin omalta sikatilalta paljastui todella hätkähdyttävää eläinten kaltoinkohtelua.

Joten, rakkaat ihmiset, tehkää tänä jouluna poikkeus. Välittäkää.
Säästäkää possu.

Veganismi joulunpyhinä ei ole vaativaa tai mautonta. Hyviä reseptejä perinteisten jouluruokien vegaanisiin versioihin löytyy muunmuassa Piraija.netin jouluruokasivulta sekä useista vegaanikeittokirjoista (melkein kaikissa hyvissä vegekeittokirjoissa on oma osio jouluruuille) ja ruokablogeista. Veganismi joulupyhinä ei tarkoita koko ruokalistan kirjoittamista uusiksi. Pienellä säätämisellä vegaani voi nauttia joulupöydässään rosollia, erilaisia laatikoita, perinteistä joulupuuroa luumukeittoineen ja tietenkin nautti joululeivonnaisista, kuten tähtitortuista ja pipareista. Kinkku on helppo korvata tofulla tai uskaliaampi kokki voi yrittää kotitekoista seitankinkkua.