Ilmasto karppaajan lautasella

Olen vihoviimeinen ihminen karppaamisen kannattajaksi. Ihmedieettejä tulee ja menee, eikä niissä useinkaan painoteta mitään muuta, kuin lyhytnäköistä painonpudotusta mahdollisimman nopeasti, mikä harvoin on uskomattoman terveellistä.

Karppaaja on henkilö, joka välttää ruokavaliossaan hiilihydraatteja ja suosii ns. vähän jalostettuja ruokia. Käytännössä tämä tuntuu tarkoittavan perunan, riisin, viljatuotteiden ja korkeahiilihydraattisten vihannesten välttämistä, painottaen ruokavaliota eläinperäisiin elintarvikkeisiin, kuten erilaisiin lihatuotteisiin ja maitotaloustuotteisiin, kuten voihin.

En kiistä sitä, etteikö karppaaminen toimisi. Tiedän monia, jotka ovat onnistuneet pudottamaan painoaan karppaamalla. En kuitenkaan usko ihmedieetteihin, enkä niitä siis kannatakaan.

Karppaajien ruokavalion kulmakiviä tuntuvat olevan lihatuotteet ja voi. Näin minulle kertovat useat keskustelufoorumit, karppaus.infon reseptiosio ja kaikenlaiset kuulemani jutut.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on kirjoittanut todella pätevän (ja pitkän) raportin karjatalouden vaikutuksista ilmaston tilaan ja ilmastonmuutokseen. Livestock's long shadow-raportti käsittelee muun muassa karjatalouden vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen, vedenkäyttöön ja karjatalouden ja ilmastonmuutoksen & saastumisen yhteyttä. Myös monet muut tahot ovat ottaneet kantaa ruuan ilmastovaikutuksiin.

On helppoa laskea yhteen 1 + 1. Perinteisellä matematiikallahan se on kuulemma 2. Ruuantuotannossa on kuitenkin laskettava lähinnä kertolaskuja. Kiloa lihaa ei tuoteta syöttämällä lehmälle kilo rehua, vaan rehua menee helposti useampi kilo lihakiloa kohti. Kaikkeen tähän kuluu vettä ja ravinteita, jotka olisi voinut käyttää suoraan kasvisruuan ainesten kasvattamiseen.

Tiedän, ettei karppaamisesta ole tulossa maailmanlaajuista ihmetrendiä, joka leviää ja leviää ja saavuttaa lopulta enemmistön. Tällä hetkellä maailma on puolillaan ihmisiä, joilla ei ole edes varaa haaveilla lihasta, saati ostaa sitä. Ja joo, tiedän, että karppaustrendin on paisuttanut nykyisiin mittoihin media, joka tekee siitä isomman kuin se on.

Kuitenkin tiedän myös, ettei maapallon kantokyky kestä enää yhtään enempää eläintuotantoa. Jo nyt kolmas maailma maksaa korkeaa ja karvasta hintaa länsimaiden lihansyönnistä. Karppaaminen ilmiönä kasvattaa eläintuotteiden kysyntää, sillä kasvispainotteinen karppaaminen on todella, todella harvinaista.

Karppaaja ei ole mielestäni itse saatana, mutta ainakin todella lyhytnäköinen kaveri. Tiedän, että ruokavalionmuutokset ovat länsimaalainen etuoikeus, mutta emme pysty levittämään ilmastoystävällistä suhtautumista ruokaan, jos länsi näyttää maailmalle mallia, että lihansyönti on tosi jees ja ihanaa ja "terveellistä".

Jos tahdomme mieluummin hidastaa ilmastonmuutosta, kuin alkaa miettiä sopeutumiskeinoja jo nyt, on meidän oltava valmiita muutoksiin. Yksi konkreettinen keino on edistää kasvispainotteista ruokavaliota. Vaikka kasvisruuassa onkin hiilareita, voi myös kasvisruualla laihtua. Ihokin on kuulemma monella parantunut, naisten kuukautiskivut ovat vähentyneet ja sanoovatpa myös, että kuulemma kakka haisee paremmalle. On se jännä...

Mutta ei nyt lopeteta tätä mihinkään kakkakaneettiin, vaan siihen toteamukseen, että kuten jo lapsena opin rallattamaan:

Peruna on pyöreä, Peruna on soikea

Peruna on ruoka ihan oikea,

Perunaa kun suuhun vie, sillä alkaa pitkä tie

Vatsassa sen paras paikka, eikös lie!

Jos et kestä huonoa omatuntoa, muuta tapasi!

Oikeutta Eläimille toi suomalaisen sikatuotannon uhrit Helsingin keskustaan. Vedottiin lakeihin ja siihen, että ihmisille nyt vaan tulee paha mieli, kun he joutuvat totuuden kanssa kasvokkain. MTK oli sitä mieltä, että tämä kyllä nyt loukkaa sikafarmareita ja siansyöjiä. MTK itsehän on tunnettu rauhallisista, asiallisista mielenosoituksista, joissa viuhutellaan pesäpallomailoja ja poltetaan kuolleitten eläinten ruhoja, joten ihan asiallista kritiikkiä, sanon minä.

Mutta jos mennään asiaan, niin kyllä sietääkin jouluostoksilla ravaavalle kansalle tulla paha mieli ja huono omatunto. He ovat itse syyllisiä siihen, että pieniä porsaita on rahdattava Helsingin keskustaan kansalle muistutukseksi asioiden todellisesta laidasta. He syövät joka joulu n. 6 miljoonaa kiloa joulukinkkua. He vaativat saada syödä lihaa joulupöydässä.

Tässä ei nyt auta se, vaikka Keski-Euroopassa siat voisivat vielä huonommin kuin Suomessa, se ei voi olla tekosyy sille, miksi kohtelemme toisia elollisia kuin orjia. Tässä ei luomu auta. Eläimet elävät luomutuotannossa pari vuotta pidempään ja lamautetaan edelleen lyhyeksi jäävän elämänsä lopussa samanlaisella pulttipyssyllä kuin tehotuotannossa eläneet toverinsa.

Esitän teille lukijoille tässä joulukuun kynnyksellä pyynnön. Ei, minä vaadin! Jättäkää tänä jouluna se kinkku syömättä. Älkää ostako tilalle kalkkunaa, kananpoikaa tai lammasta. Muuttakaa tapojanne.

Minuakaan ei kasvatettu vegaaniksi, muutin itse tapani. En kestänyt ajatusta, että ulkoistan tappamisen teurastajalle, koska en itse pysty niittaamaan eläimiä hengiltä.

Meille opetetaan pienestä asti, etteivät söpöt Babe-possua muistuttavat porsaat ole yhtä ja samaa leivälle lätkäistyn kinkkuviipaleen kanssa. Meille valehdellaan silmät ja suut täyteen, kunnes opimme, että tietämättömyys on autuutta. Nyt on kuitenkin korkea aika näyttää, että me olemme valmiita heräämään tästä valheesta.

Siis, katsokaa sikavideoita, keskustelkaa lähipiirissänne, tehkää toisenlaisia valintoja.

Juhla armas potsien?

Joulukuu on jo melkein ovella. Sianlihan huippukausi kesän grillikauden ohella. Paistetut sianjalat käyvät kaupaksi kuin häkä. Vuonna 2009 suomalaiset lappoivat kitoihinsa 6,5 miljoonaa kiloa joulukinkkua (Lähde). Tästä vain 1,5% oli tuontitavaraa, sillä suomalainen ruuantuotantohan on parasta, puhtainta ja rehellisintä maailmassa. Meillä possut iloisesti asettavat päänsä pölkyllä kiitollisuuden kyynelet silmissään. Ymmärtäähän sikakin, että on kunnia-asia kuolla niinkin isänmaallisen asian, kuin joulukinkun tähden.

Valitettavasti suomalainen sika ei ole mikään onnenpossu.

Suomessakin eläinoikeusliike on tuonut yhä uudelleen esille huolen sikojen elinoloista, mahdollisuuksista (voisikin puhua mieluummin mahdottomuudesta) luonnolliseen elämään ja niiden kohtelusta koko niiden lyhyen elinkaaren aikana. Aktivisteja vähäteltiin, leimakirveitä viuhuteltiin ja muutenkin suhtautuminen tuntui olevan luokkaa "ai te olette niin herkkiä, että eläimilläkin pitäisi olla jotain oikeuksia", kunnes suomalaisilta sikatiloilta kuvattua materiaalia julkaistiin koko kansan nähtäville ensin tehotuotanto.net- ja sitten sikatehtaat.fi-sivustoilla.
En linkitä kuvia blogiini, sillä en itsekään niitä mielelläni katsele. Käykää itse noilla sivustoilla.

Hämmennyin ihmisten reaktioista kuviin, joissa mm. siat kahlaavat omissa ulosteissaan, joukossa myös kuolleita tai halvaantuneita yksilöitä. Ensin kauhisteltiin, että "onpas kamalaa, miten ne nyt noin" mutta kun paha mieli on hävinnyt, käydän kaupasta leivän päälle palvikinkkua ja aamupalapöytään pekonia. Osa pesi omatuntonsa puhtaaksi luomulla.

Meno jatkui meiningillä business-as-usual, aktivistien vähättelykin jatkui, vaikka silloisen maa- ja metsätalousministerin omalta sikatilalta paljastui todella hätkähdyttävää eläinten kaltoinkohtelua.

Joten, rakkaat ihmiset, tehkää tänä jouluna poikkeus. Välittäkää.
Säästäkää possu.

Veganismi joulunpyhinä ei ole vaativaa tai mautonta. Hyviä reseptejä perinteisten jouluruokien vegaanisiin versioihin löytyy muunmuassa Piraija.netin jouluruokasivulta sekä useista vegaanikeittokirjoista (melkein kaikissa hyvissä vegekeittokirjoissa on oma osio jouluruuille) ja ruokablogeista. Veganismi joulupyhinä ei tarkoita koko ruokalistan kirjoittamista uusiksi. Pienellä säätämisellä vegaani voi nauttia joulupöydässään rosollia, erilaisia laatikoita, perinteistä joulupuuroa luumukeittoineen ja tietenkin nautti joululeivonnaisista, kuten tähtitortuista ja pipareista. Kinkku on helppo korvata tofulla tai uskaliaampi kokki voi yrittää kotitekoista seitankinkkua.

Mä sulle kuule työelämän käytännöt näytän

Perussuomalaisten talousarvioaloite nuorten työllistymisen tutkimiseen ja kokeiluun ei herätä minussa lainkaan hilpeyttä. "Työttömälle esimerkiksi osoitetaan yritys, jossa hänen on käytävä työssä 1-2 viikkoa kuukaudessa. Mainittujen tukien lisäksi ei makseta muita korvauksia. Työnantaja voi halutessaan ja havaitessaan työntekijän hyväksi maksaa palkkaa tai korvausta, joka tiettyyn tasoon noustessaan vähentää em. tukia" ja "Tavoitteena on pitää nuori kiinni työelämän käytännöissä. "

Eli suomeksi, nuorelle osoitetaan työpaikka, jossa on käytävä töissä nimellistä korvausta vastaan oppimassa kyykyttämisen kohteena olemista. Mahtava idea. Ja tätä kannattaa 30 perussuomalaisten kansanedustajaa. Kokeilulle pyydetään 100 000€ osuutta tulevaan budjettiin. Aloitteen on aluepainotuksista päätellen kynäillyt Teuvo "kohuedustaja" Hakkarainen.

Jo nyt nuoret kokevat työelämässä epäoikeudenmukaisuutta ja heidän tietämättömyyttään työelämän todellisista pelisäännöistä ja heidän omista oikeuksistaan työntekijöinä käytetään täysin sumelematta hyväksi. Tähän työelämään myös perussuomalaiset tahtovat selvästi nuoria valmistaa. Työelämään, jossa palkka on mitä on, ja/tai jossa työsuhde koostuu ketjutetuista harjoitteluista ja määräaikaisuuksista.

Ei nykyään valmistuta parikymppisenä, mennä suoraan duuniin ja olla samalla työnantajalla kunnes jäädään eläkkeelle. Hakkaraisen, joka on itsekin käynyt vain kahdeksan luokkaa peruskoulua, pitäisi tietää, ettei työelämässä ole helppoa ilman edes jonkinlaista koulutusta. Pärjätä voi, mutta koulutus tuo tietynlaista turvaa ja varmuutta, vaikka nykyinen työelämä onkin eräänlainen vuoristorata ilman turvakaaria tai jarruja.

Lisäksi ehdotus on kaikessa "kuntouttavuudessaan" täysin epäkelpo, sillä se ei sisällä minkäänlaisia vaatimuksia varsinaisesta kuntouttavasta työstä. Pelkkä työ itsessään ei kuntouta ketään ja erityisesti nuorten työttömien kohdalla on erityisen tärkeää tarjota muutakin toimintaa, kuin pelkkää työtä itseisarvoisena kuntouttajana. Mitä kauemmin ihminen on työttömänä, sitä enemmän tukea hän tarvitsee päästäkseen takaisin työelämään, siinä ei pelkkä pari näppylähanskoja auta. Jos on joutunut jäämään työelämän ulkopuolelle esimerkiksi mielenterveysongelmien tai tukielinsairauden takia, ei määrätty työpaikka, jonka vastaanottamattajättäminen pahimmillaan leikkaa tuet minimiin, varmaan pahemmin nappaa.

Kenties Teuvolla onkin vain oma lehmä ojassa? Haka-Woodin saha tarvitsee varmaan halpaa nuorta työvoimaa pyöriäkseen...

Minä en ole oikea vasemmistolainen.

Huom. Teksti sisältää ironiaa, huonoa huumoria ja paskoja stereotypioita, sekä muutaman mielipiteen.

Helsingin Sitvas sai hienon voiton edustajistovaaleissa. Aina kuitenkin joku tekee jotain väärin, ja paska pamahtaa tuulettimeen niin, että korvissa soi. Kulttuuriministeri kun meni onnittelemaan Sitvassia, niin kommenteissa syttyi sota, jossa haukuttiin niin Sitvas, sen jäsenet, vasemmistolaiset yliopisto-opiskelijat, vasemmistolaisuus yleensäkään ja kaikki näitä aiheita sivuavat maan rakoon.

Etenkin minua jäi vaivaamaan erään kirjoittajan kommentointi siitä, miten yliopisto-opiskelijat eivät tiedä mistään oikean työläisen arjesta yhtään mitään. Mokomat keskiluokkaiset tenavat, jotka hilluvat 15€ viinilasit käsissään vailla mitään ymmärrystä siitä oikeasta työläiselämästä. Mieleni teki etsiä kaveri käsiini ja huutaa naama punaisena omasta punaisuudestani ja oikeudestani siihen. Tällä hetkellä olen amis, mutta tähtään yliopistoon. Toisaalta olen varmaan vääränlainen amis, koska olen käynyt myös lukion, tuon parempia ihmisiä lukemaan kasvattavan opinahjon.

Olen perheeni ensimmäinen ylioppilas. Isäni on metsuri ja äitini perushoitaja. Minä olen työläisperheestä. Minä tiedän, mitä työläisen arki on. Ellei työläisellä tarkoitetakin vain tehtaalla kellonympäryksiä painavaa karvaista miestä. Mistä minä sitten olen?

Eikä minustakaan ylioppilasta tullut helpolla. Myönnän kyllä äitini maksaneen kirjat ja tutkintomaksut, mutta ei sitä varten rahastoa ollut. Rahat tulivat äitini palkasta, joka ei todellakaan ole mikään päätähuimaava. Ei kunnallisessa terveydenhuollossa työskentelemällä pääse rikastumaan.

Mutta ehkä minun ei pitäisikään haluta kehittää itseäni. Hirveää paskanjauhantaa sellainen "nälkäinen tartu kirjaan, se on hyvä ase" löpinä. Lapion varteen vaan. Sillä tavalla on tämä maa rakennettu ja kaksi edellistä.

Koko vasemmisto perustuu itseään kehittäneelle työläiselle. Lukevaa työläistä ei pomo hyppyytä, kun hänellä on turvanaan tieto omista oikeuksistaan. Lukeva työläinen kyseenalaistaa porvarin järjestelmän, jossa sortajalla on oikeus sortaa ja sorrettavalla velvollisuus alistua. Lukeva työläinen tietää, ettei pyramideja rakentanut kukaan faarao, vaan orjat. Ja koska vasemmistolaisuus ei perustu auktoriteetteihin, saa kuka tahansa lukea ja myös levittää tietämystään toisille. Lukeva työläinen järjestää opintopiirejä, ideariihiä ja keskustelukerhoja, kuoroja, ompeluseuroja ja urheiluseuroja.

Mutta ei, tosityöläinen painaa vaan työtä, jossa pomo kuristaa ja kurittaa. Ei sillä ole aikaa lukea, urheilla tai laulaa. Sitä paitsi lukeminen on kamalan vaikeaa, se on niiden keskiluokan kakaroiden hommaa. Tosi työläinen puree hammasta ja paukuttaa pajavasaraa. Ja sitten tulee ne keskiluokan kakarat sieltä yliopistosta ilkkumaan. Nehän ei mene koskaan oikeisiin töihinkään. Käyvät vaan pridemarssimassa ja juovat sitä 15€ punaviiniään. Ei ne tiedä mitään mistään, kun ovat vaan opiskelleet isin ja äidin rahoilla. Eivät ne mitään todellisia vasemmistolaisia ole. Sitoutumattomat vasemmistolaiset. Sitoutumattomat vasemmistolaiset, jotka tekevät opintojen ohessa silpputöitä, tai onnekkaimmat vakiduunia, pienellä palkalla.

Juuri tämä alentuva asenne, jota vahvistetaan entisestään tekemällä kanssavasemmistolaisista viiniä lipitteleviä yliopistopellejä, joilla ei ole mitään käsitystä oikeasta työstä, eristää nämä tosityöläiset, kuten kusen hattuun kihahtaminen eristää pikkuhienot kirjaviisaat.

Yhteiskunta ei pyöri, vaikka kuinka hakkaisi pajavasaraa. Jonkun on myös opiskeltava lääketiedettä, maantiedettä, sukupuolentutkimusta, luokanopettajuutta ja montaa muutakin alaa, joille ei riitä, että osaa käytännön. Ei se tee näistä ihmisistä parempia, tai muista huonompia. Vasemmistolaisina meidän pitäisi se tietää, että olemme tässä sopassa yhdessä. Jos ainaisen akateemisuudesta purnaamisen sijaan purnaisimme siitä, miksi porvari kusee meitä silmään näillä meitä jakavilla keinotekoisilla raja-aidoilla?