Minä en ole oikea vasemmistolainen.

Huom. Teksti sisältää ironiaa, huonoa huumoria ja paskoja stereotypioita, sekä muutaman mielipiteen.

Helsingin Sitvas sai hienon voiton edustajistovaaleissa. Aina kuitenkin joku tekee jotain väärin, ja paska pamahtaa tuulettimeen niin, että korvissa soi. Kulttuuriministeri kun meni onnittelemaan Sitvassia, niin kommenteissa syttyi sota, jossa haukuttiin niin Sitvas, sen jäsenet, vasemmistolaiset yliopisto-opiskelijat, vasemmistolaisuus yleensäkään ja kaikki näitä aiheita sivuavat maan rakoon.

Etenkin minua jäi vaivaamaan erään kirjoittajan kommentointi siitä, miten yliopisto-opiskelijat eivät tiedä mistään oikean työläisen arjesta yhtään mitään. Mokomat keskiluokkaiset tenavat, jotka hilluvat 15€ viinilasit käsissään vailla mitään ymmärrystä siitä oikeasta työläiselämästä. Mieleni teki etsiä kaveri käsiini ja huutaa naama punaisena omasta punaisuudestani ja oikeudestani siihen. Tällä hetkellä olen amis, mutta tähtään yliopistoon. Toisaalta olen varmaan vääränlainen amis, koska olen käynyt myös lukion, tuon parempia ihmisiä lukemaan kasvattavan opinahjon.

Olen perheeni ensimmäinen ylioppilas. Isäni on metsuri ja äitini perushoitaja. Minä olen työläisperheestä. Minä tiedän, mitä työläisen arki on. Ellei työläisellä tarkoitetakin vain tehtaalla kellonympäryksiä painavaa karvaista miestä. Mistä minä sitten olen?

Eikä minustakaan ylioppilasta tullut helpolla. Myönnän kyllä äitini maksaneen kirjat ja tutkintomaksut, mutta ei sitä varten rahastoa ollut. Rahat tulivat äitini palkasta, joka ei todellakaan ole mikään päätähuimaava. Ei kunnallisessa terveydenhuollossa työskentelemällä pääse rikastumaan.

Mutta ehkä minun ei pitäisikään haluta kehittää itseäni. Hirveää paskanjauhantaa sellainen "nälkäinen tartu kirjaan, se on hyvä ase" löpinä. Lapion varteen vaan. Sillä tavalla on tämä maa rakennettu ja kaksi edellistä.

Koko vasemmisto perustuu itseään kehittäneelle työläiselle. Lukevaa työläistä ei pomo hyppyytä, kun hänellä on turvanaan tieto omista oikeuksistaan. Lukeva työläinen kyseenalaistaa porvarin järjestelmän, jossa sortajalla on oikeus sortaa ja sorrettavalla velvollisuus alistua. Lukeva työläinen tietää, ettei pyramideja rakentanut kukaan faarao, vaan orjat. Ja koska vasemmistolaisuus ei perustu auktoriteetteihin, saa kuka tahansa lukea ja myös levittää tietämystään toisille. Lukeva työläinen järjestää opintopiirejä, ideariihiä ja keskustelukerhoja, kuoroja, ompeluseuroja ja urheiluseuroja.

Mutta ei, tosityöläinen painaa vaan työtä, jossa pomo kuristaa ja kurittaa. Ei sillä ole aikaa lukea, urheilla tai laulaa. Sitä paitsi lukeminen on kamalan vaikeaa, se on niiden keskiluokan kakaroiden hommaa. Tosi työläinen puree hammasta ja paukuttaa pajavasaraa. Ja sitten tulee ne keskiluokan kakarat sieltä yliopistosta ilkkumaan. Nehän ei mene koskaan oikeisiin töihinkään. Käyvät vaan pridemarssimassa ja juovat sitä 15€ punaviiniään. Ei ne tiedä mitään mistään, kun ovat vaan opiskelleet isin ja äidin rahoilla. Eivät ne mitään todellisia vasemmistolaisia ole. Sitoutumattomat vasemmistolaiset. Sitoutumattomat vasemmistolaiset, jotka tekevät opintojen ohessa silpputöitä, tai onnekkaimmat vakiduunia, pienellä palkalla.

Juuri tämä alentuva asenne, jota vahvistetaan entisestään tekemällä kanssavasemmistolaisista viiniä lipitteleviä yliopistopellejä, joilla ei ole mitään käsitystä oikeasta työstä, eristää nämä tosityöläiset, kuten kusen hattuun kihahtaminen eristää pikkuhienot kirjaviisaat.

Yhteiskunta ei pyöri, vaikka kuinka hakkaisi pajavasaraa. Jonkun on myös opiskeltava lääketiedettä, maantiedettä, sukupuolentutkimusta, luokanopettajuutta ja montaa muutakin alaa, joille ei riitä, että osaa käytännön. Ei se tee näistä ihmisistä parempia, tai muista huonompia. Vasemmistolaisina meidän pitäisi se tietää, että olemme tässä sopassa yhdessä. Jos ainaisen akateemisuudesta purnaamisen sijaan purnaisimme siitä, miksi porvari kusee meitä silmään näillä meitä jakavilla keinotekoisilla raja-aidoilla?