perjantai 29. heinäkuuta 2011

Kirjoitus tisseistä

Minulla on rinnat, tosin omaan makuuni liian pienet. Näytän lähinnä ylipainoiselta koulupojalta, paitsi että omani eivät roiku, sillä rasvaa on (ihan varmasti) vähemmän kuin rasvattomassa maidossa. Kutsun niitä elintasotisseiksi, sillä köyhällä ei ole varaa isompiin. Tosin tähän eräs ystäväni totesi, että pienet rinnat ovat myös ekologiset.

Voin myöntää ihan ääneen, ja omalla naamalla netissä, että olin pettynyt, kun en yläasteikäisenä saanutkaan kivoja bosia, kuten suurin osa oman ikäluokkani tytöistä. Olen edelleen aikalailla samaa mallia kuin yläasteikäisenä, eli teinitermeillä lauta. Veikkaan, etten tästä mallista myöskään tule pääsemään, sillä lapsia en aio hankkia, ainakaan niillä keinoilla, jotka pakottavat koko kehon käymään läpi hurjan määrän muutoksia, enkä myöskään aio ottaa silikoneja.

En sinällään koe olevani sen vähempää nainen, kuin kukaan muukaan itsensä naiseksi määrittelevä. Ei tissit naista tee.
Mangun varmaan tästä aiheesta samalla oikeudella kuin Henry Laasanen ja muu miessakki valittaa saamattomuudestaan. Tosin en usko, että kenenkään miehen tehtävä olisi kehua tissejäni, koska he ovat miehiä ja minulla on tissit, kuten ei pitäisi Laasasenkaan odottaa kaikkien naisien antavan, koska nämä ovat naisia. (Tiedän saavani tästä kamalat kasat hatemailia)

Mutta miten ekologisista elintasotisseistä tehdään ylpeydenaihe? Enhän ainakaan joudu kärsimään selkävaivoista niiden takia, miehet eivät tuijottele kaula-aukostani sisään ja mahdolliset kystat ja kasvaimet erottaa helposti, sillä massaa on vähän. Silti on hankalaa olla tyytyväinen, vaikka en varsinaisesti ahdistukaan pornoutuneesta median kuvakielestä.

Pinta kuuluu pornoon, ei politiikkaan (kiitos Ilkka tästä riimistä) enkä muutenkaan usko, että onni on suurempi kuppikoko, mutta onhan tämä hauska ikuisuusaihe. Ehkä tästä saa joskus vielä lisää tekstiä aikaiseksi.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Kesä se vaan menee ohi..

Paahdoin kuun puoliväliin asti harjoittelussa, jossain välissä rakkauskin loppui, mutta kävin silti toisten oikeuksia rakkauteen puolustamassa, ja nyt ajattelin tuottaa jonkin väsyneen tekstin yön selkään.

En tosin aio puhua mitään kovin suuria ja järkeviä. Lähinnä ajattelin kertoa parvekepuutarhan kuulumisia. Ensimmäiset paprikat jo punoittavat kovasti ja tomaatitikin pykäävät kovasti hedelmää (vai marjaa vai mikä se tomaatti nyt sitten on) ja nauttivat olostaan. Keksin vihdoin korvata Arabian mehukannun, tai no, en korvannut, vaan tuunasin siihen lisälaitteen. Tein vanhasta säilykepurkista kastelukannun, eli tein reikiä sen pohjaan ja kastelen nykyään kasvit sen läpi. Ihmeellistä on tämä minun elämä.

Tosiaan, rakkaus loppui ja olin vähän aikaa aika hukassa olemiseni kanssa. Kävin töissä, ja kiitänkin nuorisotointa, sillä pää ei levinnyt ihan täysin, kun piti aamulla nousta sängystä ja mennä töihin. Suuntasin kaiken tarmoni uudelleen ja olen nyt ainakin hetken aikaa ihan vaan vapaa ja yksin, ei sillä että yrittää ei kuitenkaan saisi...
Liityin vihdoin Vegaaniliittoon ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi tulevalle löytöeläinsuojalle, eli kyllä tää tästä.

Ja täytin 21! Woohaa! Olen myös näin kypsemmällä iällä löytänyt sisäisen Star Wars pöhköni uudestaan, ja tätä oikeastaan arvostan.

Ehkä tämä riittää tältä erää, huomenna voisin kertoa jotain vähän vakavampaa.