keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

überallesmanit vauhdissa osa 2


Terveisiä Päämajakaupungista! Luupäät on näemmä oppineet, että tarrat saa repimällä alas. No, ei huolta, mulla on tusseja. Näitä löytyy mm. Graanille Saksalan suunnasta vievän kevyenliikenteenväylän vierestä enemmänkin.

Sinällään mielenkiintoista, että blogistani on muodostumassa eräänlainen Mikkelin oma vastine Kansallinen tutkimus-blogille. Miniatyyri tosin.

Muotoilen parhaillaan yleisönosastokirjoitusta aiheesta, jonka julkaisen täällä myöhemmin.
Siihen asti otan vastaan vinkkejä hyvistä tarroista, joita tilata peittämään näitä rumiluksia.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Antakaa meidän olla!

Kevät tulee ja kevään mukana myös lämpimät kelit. Ja kaikkihan tietävät mitä tästä seuraa.

Minihamekausi alkaa.

Itse rakastan minihameita ja -mekkoja, vaikka moni muotipoliisi ja kauneusihanteina tunnettuja valkaisuaineita silmiinsä kaatanut kriitikko onkin ollut sitä mieltä, että minihameet kuuluvat niille, joiden sääriä voi verrata harjanvarsiin tai pesismailoihin. Reitevänä saa aika helposti palautetta, jos kehtaa pukeutua niin kuin tahtoo.

Kukaan tuskin kuitenkaan kaipaa kaduilla kulkiessaan palautetta omasta olemuksestaan. Varsinkin kun sitä palautetta saa jo aivan riittävästi katujen varsien mainostauluilta ja vaateliikkeiden ikkunoiden mallinukeilta.

Huuteltu ja viheltely (ihan sama kuka sitä tekee) on aina loukkaavaa. En kaipaa kulkiessani ventovieraiden mielipiteitä itsestäni ja ruumiillisuudestani.

Se, että joku kaljalta haiseva lihavan rekkamiehen oloinen humalainen ukko huutaa minulle terassilta, että "Sulla on hyvä perse" ei ole mielestäni mikään kohteliaisuus. En minä näitä ihmisiä varten pukeudu kuten pukeudun.

En minä pukeudu tavallani ketään muuta, kuin itseäni varten. Usein puhutaan, että nuoret naiset pukeutumisellaan jotenkin "kerjäävät" huomiota. Entä jos me pukeudummekin ihan omaksi iloksemme, emme muiden silmän iloksi?

En tahdo olla ilo kenenkään ventovieraan silmälle, jos se silmä näkee minut vain objektina. Tiedän, etteivät miehet ole mitään pikkulapsia, jotka eivät osaa kontrolloida itseään ja siksi huutelevat mitä sattuu. Se, joka näin väittää, aliarvioi ja loukkaa pahasti kaikkia miehiä.

Tällä viikolla vietetään kansainvälistä katuhäirinnän vastaista viikkoa. Viikon hengessä joukko newyorkilaisia nuoria miehiä teki mahtavan "Shit men say to men who say shit to women on the street" videon, joka on mahtava osoitus siitä, että kaikki nuoret miehetkään eivät suodata huutelua.


Tämän kirjoituksen ideana ei ole syyllistää miehiä. Tähän voisi kirjoittaa jotain ironista siitä, miten monet ystäväni ovat miehiä ja oikeasti pidän miehistä, semmoseen "en ole rasisti, mutta" tyyliin. Päälimmäinen ideani on, että mielestäni kenelläkään ei tulisi olla oikeutta pilata toisen päivää omalla idiotismillaan. Eläkää ja antakaa toistenkin elää. Ja pukeutua.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Totta helvetissä taistelen vastaan!

Revin eilen matkalla opistolle ja opistolta kotiin ainakin 20, ellen lähemmäs 30 Patriootti.comin tarraa. En aio linkittää sivua blogiini, sillä minä en fasistien sivujen kävijämääriä kasvattele. Ellette tahdo nostaa verenpainettanne, niin suosittelen että ette käy lukemassa tätä valkoisen Suomen lähettiläiden ilosanomaa. Siellä ei ole teille mitään nähtävää. Tulee vaan paha mieli.

Patriootti.com on Suomen Vastarintaliikkeen nettisivusto. Vastarintaliike on väkivaltainen kansallissosialistinen- , eli kotikutoisemmin sanottuna natsiliike. Liikkeellä on kontakteja mm. Italian Casa Poundiin ja Ruotsin Svenska Motståndsrörelseniin, joista molemmat tunnetaan ulkomaalaistaustaisiin henkilöihin kohdistuneesta väkivallasta kotimaassaan.

Sekä SVL, että esikuvansa ovat avoimen rasistisia, juutalaisvastaisia ja homofobisia.

Ja nyt nämä kuvotukset ovat tulleet MINUN kaupunkiini. Tai ehkä hakaristejä ja NSDAP:n nimeä, SS-riimuja ja muuta natsikuvastoa ja -koodistoa alikulkuihin maalanneet luupäänatsit ovat löytäneet uuden tavan harjoittaa aatettaan.

Mielestäni vielä näitä kuvia inhottavampaa on se, ettei kaupunki reagoi niihin ja putsaa alikulkuja ja sähkökaappeja, vaan hiljaisella hyväksynnällään siunaa näiden aatteiden asettumisen kaupunkikuvaan. Toisaalta, onhan Mikkelillä oma oikeistolainen historiansa...

Eilen repimäni tarrat kehottavat taistelemaan vastaan ja sen teenkin. Minun Mikkelini on kansainvälinen, kulttuurillisesti monimuotoinen ja siten kaunis.

Jos hyväksymme rasistisen ja yleensäkään ihmisvihamielisen kuvaston kaupunkitilassamme, hyväksymme näistä aatteista kumpuavat viharikokset. Minä en natseja pelkää, mutta tahdon myös ettei kukaan joudu kaupungissani pelkäämään rasistista rikollisuutta.

Tarrojen rapsuttelu on aika helppoa vastarintaa, siihen pystyvät kaikki.

Joten, taistellaan vastaan. Nimittäin näitä "patriootteja" vastaan.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Naistenpäivän soittolista

Vihaan sitä, että Naistenpäivästä on tullut joku krääsäpäivä naisille. Päivän alkuperäinen sanoma hukkuu suklaaseen, kukkiin ja lahjoihin.

En tahdo lahjoja! Tahdon oikeuden omaan kehooni, tasa-arvoisen työelämän ja kehitysmaiden tytöt kouluun ja yhteiskuntiensa johtoon!

Osittain tästä syystä jaoin eilen henk. koht. Facebook-sivullani mielestäni Naistenpäivään sopivia lauluja. Tässäpä lista perusteluineen. Biisit ja niiden mahdolliset oikeat musiikkivideot löysin Youtubesta.

Ani DiFranco - Lost Woman Song



Miksi? : Lost Woman Song on nyt Yhdysvalloissa ajankohtaisempi kuin koskaan. DiFranco on aina ollut kantaaottava feministi, joka kirjoittaa niin lihallisesti naisten elämästä, että toisinaan veren ja sappinesteen voi maistaa suussaan lauluja kuunnellessaan.
Lost Woman Song ottaa kantaa aborttioikeuden puolesta kertomalla yhden nuoren naisen matkasta uskovaisten mielenosoittajien piirittämälle klinikalle.
Maailmassa kuolee vuosittain 70 000 naista epämääräisissä oloissa tehtyihin abortteihin. Mutta ei meillä heikommilla astioilla olekaan niin väliä, kunhan ei tarvitse puhua kondomeista tai mistään ehkäisystä.

Blue King Brown ft. Queen Ifrica - Women's Revolution


Miksi? : Blue King Brown tekee loistavaa kantaaottavaa reggaeta. Women's Revolution on hieno osoitus tästä. Lisäksi biisin video useine retrohenkisine naisaktivistipätkineen on visuaalista karkkia silmille.
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin kappaleen sanoma. Kaikkien maitten naiset liittykää yhteen ja osoittakaa voimanne. Ei ole oikein, että joudumme pelkäämään öisillä kaduilla yksin liikkuessamme, entä miksi meitä kohdellaan kaltoin ja ahdistellaan, vaikka uhraamme paljon omaamme miesten menestymisen eteen?

2pac - Keep Ya Head Up


Miksi? : Keep Ya Head Up on Tupacin oodi yhteiskunnan polkemille yhteisönsä naisille. Vaikka biisi ottaa kantaa myös yhteiskunnan eriarvoistavaan rakenteeseen ja politiikkaan, on kappale erityisesti kannustuslaulu elämän polkemille lähiöiden yksinhuoltajille.
Jo ensimmäisessä säkeistössä ex-mustanpantterin poika lataa kuulijoilleen, miten paradoksaalista on, että tulemme näistä ihanista vahvoista naisista, mutta silti tunnumme vihaavamme heitä, vaikka he antavat meidän puolestamme kaikkensa.
Nykyisessä rap-skenessä saisi olla enemmän Tupacin kaltaisia valistuneita, sydämeltään sivistyneitä tyyppejä.

John Lennon - Woman is the Nigger of the World


Miks? : Vaikka Woman is the nigger of the world on Naistenpäivän klassikko, on todella surullista todeta ettei paljoa ole muuttunut sitten biisin julkistamisen 40 vuotta sitten.
Nainen on edelleen orjien orja. Ja tähän on nyt ihan turha tulla kenenkään jeesustelemaan sillä, miten Suomessa kaikki on ihanasti ja hyvin. Maailmanlaajuisesti ajateltuna naiset ovat edelleen alisteisessa asemassa, jossa he harvoin näkevät työnsä tuottoja tai saavat jalansijaa yhteiskunnan päättävillä tasoilla. Suurin osa maailman lukutaidottomista on köyhiä naisia.

Shystie - Womans world

Shystie on miesvaltaisessa grimessa todella piristävä poikkeus. Womans world kääntää yhteiskunnassa näkyvän naisia vähättelevän tai jopa naisvihamielisen kuvaston ylösalaisin. Mitä jos naiset kohtelisivat miehiä yhtä huonosti? Entä miksi nainen, jolla on näkyvää karvoitusta säärissään tai kainaloissaan on niin kamala näky?
Mielestäni kappale ei ole mikään avoin sodanjulistus miessukupuolta vastaan, vaan enemmänkin osoitus siitä, etteivät yhteiskunnan valtarakenteet ole mitään kiveen kirjoitettua, vaan että asiat voivat muuttua, myös parempaan, alistamattomuuteen perustuvaan, suuntaan.
Sitä paitsi grimeen kuuluu tietty liioittelevan agressiivinen suunsoitto.

Bonus:

Ani DiFranco - Alla This:


Miksi? :Koska Alla This kertoo sanoituksissaan about kaiken mitä tahdoin Naistenpäivänä sanoa. Kuunnelkaa :)

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Puhukaa siitä ja puhukaa lujaa

Suomessa on varmasti ahdisteltu työpaikalla useampaakin naista kuin Hilkka Ahdetta. Onhan Ahteen oma mieskin kiusannut aikanaan alaisiaan.

Omasta mielestäni häirinnän raja meneekin juuri siinä, että kohde tuntee itsensä loukatuksi, ei siinä, mitä häiritsijä mielestään teki joko ihan leikillään, vahingossa, tai häntä ymmärretään ihan väärin nyt tässä hei.

Ongelma onkin, että harva uskaltaa olla "hankala". Jos asioihin puuttuu ja avoimesti osoittaa, ettei hyväksy, on hankala nainen, huumorintajuton lehmä, tosikko, jne. Uskon, että myös häirintää kohdanneilla miehillä on hankalaa, eikä meillä muillakaan helppoa ole. Päinvastoin, ihan saatanan vaikeaa.

Itse olen ainakin todella huumorintajuton, kun puolituntematon setä laittaa käden vyötäisille ja likistää. Minulle kävi näin, nostin kamalan metakan ja sain kyllä anteeksipyyntöni. Tosin vasta monta tuntia jälkikäteen, humalaisella soperruksella höystettynä.

Olin hankala myös kun eräs opiskelukaveri aikanaan "leikillään" kouri minua takaapäin rappusissa. Järkytyin naispuolisten opiskelijatoveritteni reaktiosta oikeastaan enemmän kuin itse häirinnästä. "Miten sä et tommosta leikkiä ymmärrä? Otatpa sä nyt taas asiat tosissas."

Häirintä pilaa päivän, joskus viikonkin. Häirinnästä jää paha olo. Itselleni usein myös fyysinen kuvotus. Lisäksi tulee tunne, että olenko minä toisen silmissä niin arvoton, että minua saa vailla lupaani kosketella oman mielensä mukaan, eikä tarvitse edes pyytää anteeksi.

Mutta vaikka kuinka pelotellaan ja uhkaillaan, lahjotaan ja kiristetään, puhukaa. Älkää jääkö hiljaisina miettimään, teittekö jotain väärin, yllytittekö. Sillä tuskin yllytitte. Ja tämä neuvo koskee kaikkia häirintää kokeneita, sukupuolen kokemuksesta riippumatta.

Oikeus ei kuitenkaan tule aina helpolla. Joskus tosiaan saa otsaansa sen hankalan ihmisen leiman. Valitettavasti tätä käy varsinkin naisille miesvaltaisissa porukoissa. Ja jos porukasta ei löydy riittävästi tukijoita, voi helposti käydä juuri kuten Ahteelle, poikaporukka heittää ulos.

Siksi työpaikalla tapahtuvasta ahdistelusta onkin tärkeää puhua. Kukapa ei tahtoisi työpaikallaan tuntea olevansa turvallisessa ympäristössä.Eikä kukaan halua, että hänet nähdään sukupuolensa takia vain potentiaalisena ahdistelijana.

Solidaarisuus on tärkeää. Madeleine Albright sanoi, että helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan. Se on varmaan sen paikan vieressä, minne toisensa pulaan jättävät ihmiset, sukupuolesta riippumatta, joutuvat.

Kiusaaja saa valtaa omassa pienessä päässään syntyneestä harhasta, että hänen tekojaan ei kukaan vastusta, joten hän voi jatkaa. Vaikka käytännön tasa-arvoasioiden ajaminen vaikuttaa joskus David vs. Goljat-mittakaavan vääntämiseltä, on muistettava, että David kuitenkin voitti Goljatin.

Pysykää lujina. Ja puhukaa lujaa. Puhukaa paljon. Puhukaa kaikille. Tehkää näkymättömissä tapahtuvasta julkista. Te ansaitsette sen ja niin ansaitsee ahdistelijakin.