tiistai 26. kesäkuuta 2012

Vihainen = ärsyttävä = väärässä -kö?

Näkymättömään heteronormiin ei saa puuttua, tai on auttamattoman tiukkapipoinen ulisija. Kiitos tiedosta.

Ystäväni summasi kuitenkin asian hyvin Facebook-statuksessaan. "Kun kukaan ei vääryyksiin puutu, kukaan ei suutu mut myöskään mikään koskaan muutu."

Ongelmahan on se, että monilla ihmisillä on vakaa oletus siitä, että kaikki ovat heteroita, kunnes toisin todistetaan. Naisen puoliso on mies ja pojat hakee nättejä tyttöjä nyt tanssimaan hei!

Mutta entä kun tytöt tahtovatkin hakea tanssimaan? Ja aina eivät edes pääse, olen mm. kuullut lukioista, joissa seurusteleva homopari ei saanut tanssia vanhojen tansseja keskenään, koska joku saattaisi suuttua. Meininki, linnan juhlat all over again... Mutta takaisin aiheeseen.

Kun joutuu koko ajan selittämään, että oma puoliso onkin samaa sukupuolta, tai seuraamaan tätä selittelyä vierestä, ymmärtää, miksi kevyenä heittona tarkoitettu tanssiinhakukehotus voi tuntua loukkaukselta.
Kun on jatkuvasti marginaalissa, aina poikkeus, ulos suljettu, erikoinen, vähän outo mutta menköön, tulee tahdottua outoja asioita, kuten tasavertaista kohtelua.

Meillä kaikilla on joissain tilanteissa etuoikeuksia ja valta-asemia. Fyysisesti kykenevä valkoinen heteromies (esimerkkitapaus, valitettavasti useammin sääntö kuin poikkeus) vaan pääsee unohtamaan tämän joskus. Se, että siitä muistutetaan ei ole vittuilua, vaan kehotus ottaa myös muut huomioon.

Näin Helsinki Pride-viikolla tuntuu asialliselta, että aiheesta keskustellaan. Jokaisella on oikeus olla olemassa ja hakea tanssimaan sitä, jonka kanssa tahtoo tanssia. Tänä vuonnahan Priden teema on osuvasti Tila.

Kenelle sitten on tilaa vaikkapa lavatansseissa? En todellakaan usko, että tanssirauha olisi taattu, jos jollain Savon sydänmaitten tanssilavalla nähtäisiin esim. iltaa viettämään tullut miespari. Haluaisin kovasti uskoa savolaiseen lupsakkuuteen ja joviaaliuteen, mutta pahoin pelkään, että miespari saisi illan aikana peräänsä vähintään ilkeitä huuteluita, ellei jopa uhkauksia.

Juuri tästä syystä tanssikulttuuri on mielenkiintoista. Perinteisissä paritansseissa, joita lavoilla veivataan, on selkeät sukupuoliroolit, mies vie ja nainen väistelee, ettei mies tallo rohkaisuryyppynsä voimalla varpaille.

Eikä tässä ole mitään vikaa. Ongelma vaan on, että aina ei jakseta muistaa, että toisinkin voi olla.

Tilassa voi olla erilainen, mutta erillään ei tarvitsisi pitäytyä. Ei tarvita homotansseja, vaan turvallisia kaikille avoimia tiloja, joissa kaikenlaiset parit voivat tanssia keskenään.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Kumipallona luukuilla pompin..

Po-po-po-poing-vitun-poing!

Valmistuin kesäkuun ensimmäisenä nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi (Olin paperi-Iltalehdessäkin, huomasitteko?) ja jäin sitten samantien työttömäksi, koska vaikka tämä maa tarvitsee nuorisotyölle tekijöitä, on ikävää, kun kunta joutuu maksamaan niille palkkaa.

No, laitoin tietysti pakolliset paperit, eli toimeentulotuen, asumistuen ja työmarkkinatuen, vetämään, koska en saanut kesäksi töitä, vaikka ahkerasti hain ja syödä kuitenkin pitää ja vuokrakin maksaa. Papereista taisin selvitä ihan tuurilla, koska eihän tätä täyttämistä missään opeteta, ennen kuin itse kysyt apua.

Tein kaikki pakolliset temput. Esittelin koulutodistuksia, ilmoittauduin johonkin mihin lie Työkkärin pakolliseen koulutukseen jne. Mutta parhaat temput olivat luvassa eilen.

Olin kiltisti haalinut kasaan kaikki mahdolliset liitteet ja todisteet siitä, että olen olemassa ja ihan hyvä tyyppi, joka kävi pääsykokeissakin, koska tahtoo yhteisöpedagogiksi. No, näiden pakollisten ja vapaaehtoisten liitteiden kanssa sitten marssin pitkin kaupunkia. Ensin lähetettiin Työkkäristä kotiin hakemaan vielä lisää todisteita, sitten Sosiaalitoimistossa sama juttu. En tavallisesti tykkää kiitellä autoilua, mutta nyt on pakko sanoa, että onneksi oli Harmaa Kostaja (80-luvulla valmistettu Nissan Micra, miun auto <3 ) matkassa, niin ehdin vielä kotoa saman päivän aikana Sosiaalitoimistoon sen yhden ainoan paperin kanssa, jotta sain paperit vetämään.

Ajoin keskustan ja kodin väliä eilen 6 kertaa suuntaansa. Eli kolmesti kumpaakin suuntaan. Vain, koska tässä systeemissä on tärkeä todistaa asioita. Liiterumba muisuttaa tahattomasti Speden "Tässä on todistus siitäkin!"-sketsiä, jossa tosin vieraillaan yritysavustusvirastossa.

Veikkaan, että juuri tämä paikkojen välillä juoksenteleminen ja jatkuva todistelu ovat ne tekijät, jotka väsyttävät suomalaiset tilaan jossa säästämme sen kuuluisan 600 miljoonaa euroa vuodessa, koska emme jaksa/osaa hakea meille kuuluvia tukia. 

Ja koko systeemiä voisi helpottaa kaikille maksettavalla vastikkeettomalla perustulolla. Mutta perustulo onkin sitten jo toinen tarina, eri kirjoituksessa, joskus toiste.


maanantai 11. kesäkuuta 2012

Minä joisin, limsaa kiitos!

JCDecaux on sitä mieltä, että parasta alkoholipoliittista keskustelua on suututtaa aikuiset ihmiset kertomalla heille, ettei mainonta vaikuta heidän alkoholin kulutukseensa. Eihän?

Mehän olemme niin fiksuja, ettemme usko mainoksiin. Juomme alkoholia, koska se on kivaa ja usein sosiaalinen kokemus. Emme juo sosiaalisen paineen tai muun ärsykkeen takia. Meillä on täysi kontrolli tähän hommaan ja se, joka väittää vastaan, ei ymmärrä hauskanpidosta mitään. Ihme tiukkapipoja.

Huomaa, että JCDecaux on mainonnan ammattilainen. Mainonnan tehtävä kun on herättää tarpeita ja tunteita.

Alkoholin ulkomainontaa ei olla kieltämässä, koska aikuiset olisivat jotenkin uskomattoman vastuutonta porukkaa, joka ostaisi mitä tahansa mitä kauniilla kuvilla heille myydään.

Alkoholin ulkomainonnan kietämisen pointti on poistaa alkoholimainonta, joka on juurikin mielikuvamainontaa, lasten ja nuorten elinympäristöstä. Suomi on saanut alkoholimainonnasta nuhteita mm. WHO:lta ja YK:n lasten oikeuksien komitealta.

Ulkomainonnan kieltämisessä ei ole kyse aikuisten alkoholinkäytöstä, vaan siitä, millaisen käsityksen lapset ja nuoret alkoholista ja sen vaikutuksista, niin fyysisistä kuin sosiaalisista, saavat.

Alkoholi tuntuu silti olevan jotenkin herkkä asia, jonka käyttöä varsinkaan tälläinen juomaton tyyppi, kuten allekirjoittanut, ei saisi kommentoida. Kun en asiasta mitään tiedä.

Suomalaisen alkoholikulttuurin, tai ainakin sen alkoholikulttuurin, jossa itse elän siihen osallistumatta, ydin tuntuu olevan olla kännissä. Pitää vetää rönöliä pönttöön siihen malliin, että jossain vaiheessa pönttö pimenee.

Kun tätä yrittää jotenkin asiallisesti rajoittaa, tai keskustella vaihtoehdoista, lähtee keskustelu aina samaan "Ei voi aikuisten ihmisten juomiseen puuttua! Ihme terveysfasismia! Ei voi aikuisten ihmisten juomiseen puuttua, vaikka se häiritsisi alaikäisiä ja juomattomia, koska aikuisten ihmisten on saatava juoda alkoholia, koska se on aikuisille sallittua ja kivaa. Joisit sinäkin niin ymmärtäisit. Ei voi aikuisten ihmisten tekemisiä omalla vapaa-ajallaan tuolleen rajoittaa!" Oliko äskeisessä toistoa? No niin on siinä oikeassa keskustelussakin, kokeilkaa joskus.

Silti meillä on tutkimustietoa siitä, että suomalainen alkoholikulttuuri ei sovi meille kaikille. Osa opiskelijoista joisi vähemmän, jos he kokisivat sen olevan sosiaalisesti yhtä hyväksyttävää, kuin heidän tämänhetkinen alkoholin kulutuksensa. Positiivisena huomiona mainittakoon, että alaikäiset nuoret juovat vähemmän alkoholia ja harvemmin humalaan kuin ennen.

Ongelma onkin, että alkoholiton toiminta vaatii suunnittelua. Ei riitäkään, että "varaat ja lämmität saunan ja kutsut porukkaa paikalle". Viina luo omaa oheisohjelmaansa, oli se sitten hauskaa tai ei.


Kulttuurin muutos vaatii, ettei enää mennä siitä, mistä aita on matalin. Luontevan päihteettömän kulttuurin luominen vaatii työtä ja keskustelua.