Minulla on rinnat, tosin omaan makuuni liian pienet. Näytän lähinnä ylipainoiselta koulupojalta, paitsi että omani eivät roiku, sillä rasvaa on (ihan varmasti) vähemmän kuin rasvattomassa maidossa. Kutsun niitä elintasotisseiksi, sillä köyhällä ei ole varaa isompiin. Tosin tähän eräs ystäväni totesi, että pienet rinnat ovat myös ekologiset.
Voin myöntää ihan ääneen, ja omalla naamalla netissä, että olin pettynyt, kun en yläasteikäisenä saanutkaan kivoja bosia, kuten suurin osa oman ikäluokkani tytöistä. Olen edelleen aikalailla samaa mallia kuin yläasteikäisenä, eli teinitermeillä lauta. Veikkaan, etten tästä mallista myöskään tule pääsemään, sillä lapsia en aio hankkia, ainakaan niillä keinoilla, jotka pakottavat koko kehon käymään läpi hurjan määrän muutoksia, enkä myöskään aio ottaa silikoneja.
En sinällään koe olevani sen vähempää nainen, kuin kukaan muukaan itsensä naiseksi määrittelevä. Ei tissit naista tee.
Mangun varmaan tästä aiheesta samalla oikeudella kuin Henry Laasanen ja muu miessakki valittaa saamattomuudestaan. Tosin en usko, että kenenkään miehen tehtävä olisi kehua tissejäni, koska he ovat miehiä ja minulla on tissit, kuten ei pitäisi Laasasenkaan odottaa kaikkien naisien antavan, koska nämä ovat naisia. (Tiedän saavani tästä kamalat kasat hatemailia)
Mutta miten ekologisista elintasotisseistä tehdään ylpeydenaihe? Enhän ainakaan joudu kärsimään selkävaivoista niiden takia, miehet eivät tuijottele kaula-aukostani sisään ja mahdolliset kystat ja kasvaimet erottaa helposti, sillä massaa on vähän. Silti on hankalaa olla tyytyväinen, vaikka en varsinaisesti ahdistukaan pornoutuneesta median kuvakielestä.
Pinta kuuluu pornoon, ei politiikkaan (kiitos Ilkka tästä riimistä) enkä muutenkaan usko, että onni on suurempi kuppikoko, mutta onhan tämä hauska ikuisuusaihe. Ehkä tästä saa joskus vielä lisää tekstiä aikaiseksi.
"Mangun varmaan tästä aiheesta samalla oikeudella kuin Henry Laasanen ja muu miessakki valittaa saamattomuudestaan."
VastaaPoistaEn muista, että Laasanen olisi koskaan mankunut saamattomuudestaan, ja olen lukenut lähes jokaisen hänen kirjoituksensa Uuden Suomen blogipalvelussa. Yleisesti miesaktivistit eivät koskaan mangu mistään saamattomuudesta - vaikka ovatkin solidaarisia yksinäisyydestä kärsiviä miehiä kohtaan. Mielestäni ei ole rakentavaa keskustelua leimata miesaktivismi "saamattomien miesten valittamiseksi". Samalla muuten ylläpidät sukupuolirooli, joka kieltää miehiä valittamasta..
Omasta mielestäni miesaktivisteille tärkeämpi taistelukenttä olisi ehdottomasti työelämän ja vanhemmuuden kysymykset, sillä niissä vallitseva sukupuolijärjestelmä kiilaa sekä miehet, että naiset paitsioon tietyillä alueilla. Naisten työsuhteet ketjuttuvat, kun taas miehet jäävät jalkoihin vanhemmuuden ja huoltajuuden kysymyksissä.
VastaaPoistaEn ole mielestäni kieltänyt ketään valittamasta, sinua, Laasasta tai ketään muutakaan. Otin tuon saamattomuuden esille, koska se tuntuu olevan yleinen aihe epäkriittisen miestutkimuksen harjoittajien parissa. Suosittelen sinua Panu tutustumaan kanssatamperelaisesi, Jiri Niemisen Postmoderni Identiteetti blogiin. http://postmodernity.wordpress.com/
"Omasta mielestäni miesaktivisteille tärkeämpi taistelukenttä olisi ehdottomasti työelämän ja vanhemmuuden kysymykset, sillä niissä vallitseva sukupuolijärjestelmä kiilaa sekä miehet, että naiset paitsioon tietyillä alueilla."
VastaaPoistaTärkeämpi kuin mikä? Näistä ongelmista miesaktivistit ovat puhuneet aktiivisesti.
"En ole mielestäni kieltänyt ketään valittamasta, sinua, Laasasta tai ketään muutakaan."
En ole esittänyt, että olisit kieltänyt. Esitit (nähdäkseni) virheellisesti, että Laasanen ja muut ovat valittaneet saamattomuuttaan. Yritin korjata sen virheellisen väitteen.
"Suosittelen sinua Panu tutustumaan kanssatamperelaisesi, Jiri Niemisen Postmoderni Identiteetti blogiin."
Olen tuota blogia joskus lukenut ja muistaakseni kommentoinutkin, ja joskus puhunut Jirin kanssa jossain sosiaalisissa medioissa. En tosin pidä tuota blogia erityisen laadukkaana (poislukien hauska kirjoitus avaruusteknologiasta :).