torstai 26. huhtikuuta 2012

Lapsi ei suojaa syrjäytymiseltä

Yle uutisoi tänään maahanmuuttajanuorten syrjäytymisriskistä. Koko uutinen oli sisällöltään huolestuttava, mutta minua jäi erityisesti vaivaamaan tutkimuksen tapa määritellä syrjäytymisvaarassa oleva nuori. Alle 29-vuotias äiti, jolla on alle 7-vuotiaita lapsia ei näemmä voi syrjäytyä. Mikä mahtava keino siivota tilastoja.

Vaikka meillä pidetään hyvää huolta odottavista ja pienten lasten äideistä, ei pieni lapsi ole mikään tae yhteiskuntaan mukaan pääsemiselle tai siinä kiinni pysymiselle. Suomalaiselle tai uussuomalaiselle.

Ketään ei kielletä jäämästä kotiin lasten kanssa. Maahanmuuttajaäitien kohdalla kotiin linnoittautuminen kuitenkin hidastaa kotoutumista. Jos ainoaksi kontaktiksi Suomeen ja suomalaisiin jäävät neuvola ja lähikauppa ei kielitaito pääse kehittymään. Myöskään suomalainen puoliso ei takaa mitään, ei kenenkään ikuinen tehtävä voi olla toisen tulkkina toimiminen. Aikuisella ihmisellä on oikeus hoitaa omat asiansa itse.

Jos palveluista ei tiedoteta riittävästi ja suomea opettaa pieni kansalaisopisto pari kertaa vuodessa, ei ole ihme, että maahanmuuttajaäidit jäävät kotiin, jos työtä ei löydy.
 Kun kielitaitoa ja/tai aiempaa kotimaassa hankittua koulutusta ei ole, tai se ei vastaa suomalaisia standardeja, on kotiin jääminen aika ikävä vaihtoehto. Tunnen korkeasti koulutettuja kotiäitejä, joiden ainoa ongelma on, ettei suomalainen järjestelmä tunnista heidän ammattitutkintojaan, vaan vaatii heiltä lisäkouluttautumista, jota tarjoavat vain isoimmat kaupungit. Lähde siinä sitten yksin toiselle puolelle maata ja jätä mies ja lapset kotiin.
Tässä vaiheessa alkaa sitten se perinteinen "laiskoja on nämä meidänkin maahanmuuttajat" lätinä. Ihan sama mitä teet, niin väärin teet kuitenkin.

Maahanmuuttajanaisten euro on 20 centtiä. Se on naurettavan vähän. Karkkirahaa, eikä karkkirahalla pärjää kukaan.

Perhekerhojen ja kansainvälisten iltojen ohella kuntien on tehtävä hartiavoimin työtä nuorten äitien eteen. Jos meidän tahdotaan synnyttävän paljon lapsia nuoresta lähtien, on edellytyksenä se, että me kaikki pääsemme myös kiinni yhteiskuntaan, emmekä jää lasten kanssa yksin kotiin vastoin omaa tahtoamme. Emme tahdo tempputyöllistämistä tai päivärahalla kitkuttamista, vaan ihmisarvoista työtä ja toimeentuloa.



Kirjoittaja ei ole raskaana, eikä aio lisääntyä vähään aikaan, mutta on huomannut lähipiirissään pienimuotoisen lisääntymis- ja perheenperustamistrendin.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Ei paljoa naurata

Miksi ihmeessä minä luen jonkun Helena Erosen blogia, kun ei siitä saa kuin korkeaa verenpainetta, joka ei sovi näin aikaisiin aamuihin.

Uusin "hauska juttu" on FGM, eli naisten sukuelinten silpominen. Heimotapa, joka ei kuulu millään tavalla Koraanin opetuksiin, mutta on levinnyt laajalle islamilaiseen maailmaan. Tapa on yleinen myös koptikristittyjen keskuudessa ja osa papeista ei suostu kastamaan silpomattomia tyttöjä.

Ensisijaisesti silpominen on kontrollin keino yhteisössä, joka arvottaa neitsytmorsiamia yli kaiken.

Siltä varalta, että tämäkin kirjoitus poistetaan, tallensin kuvan omalle koneelleni. Ihan vaan, koska mielestäni teidän on nähtävä tämä:


Luulisi Erosella olevan sen verran naisten välistä solidaarisuutta, ettei hän laskisi leikkiä näin vakavilla asioilla. Sukuelinten silpominen ei ole vaihtoehto, vaan pienille tytöille pakolla tehtävä toimenpide. Verenhukkaan ja erilaisiin tulehduksista seuraaviin myrkytystiloihin kuolee useita tyttöjä joka vuosi. Lisäksi seurauksena on komplikaatioita synnytyksissä ja pahimmillaan kipuja läpi elämän.

Ja tämä onkin sitten jonkun mielestä hillittömän hyvä vitsi... Shokkiarvoahan tuommosella kirjottelulla varmaan haetaan. Hirmu hauska seurata vierestä kun netissä kukkahattutädit kohisee. Luulis aikuisella ihmisellä olevan parempaa tekemistä.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Vitsi oli omakeksimä

Kyllä minäkin osaan kertoa "hauskoja" juttuja hihamerkeistä. Minun mielestäni olisi myös hulvatonta, jos kaikki ulkomaalaiset laitettaisiin asumaan samalle suljetulle asuinalueelle, jossa pääsisi suihkuun vaikka joka päivä, mutta vain kerran elämässä. Myös junien kulkeminen aikataulussaan on minun mielestäni hirmu hauska vitsi. NOT.

Jos sanoo julkisesti, että pitää keskitysleirejä esimerkkinä hyvästä huumorista, niin ei kannata ihmetellä jos kaikki eivät naurakaan mukana.

Lisäksi tekstissä oli muutamia sävyjä, jotka pistivät silmään yhtä paljon kuin hihamerkki-idea. Eikä Erosen huumori edes onnu, saati konttaa, se vetää itseään eteenpäin kyynerpäillään.

En koe olevani natsikortin viuhuttajana siitä ahkerimmasta päästä, mutta tässä vaiheessa on pakko miettiä, onko Eronen ollut paikalla yhdelläkään historian tunnilla, jolla on käsitelty natseja, keskitysleirejä ja Kolmatta valtakuntaa.

Juutalaiset, nuo laitaoikeiston lempiviholliset kun eivät olleet ainoa ihmisryhmä, joiden raidallisissa asuissa oli hienoja hihamerkkejä. Oli koko joukko erivärisiä kolmioita ja niiden yhdistelmiä, joiden mukaan ihmisiä merkittiin eri kategorioihin. Hirrrveen hirrrveen hauska vitsi, eikö?

Kova tuntuu olevan tarve saada "me" ja "muut" näkyvästi erilleen. Ensin täytyy eritellä, sitten sopeuttaa. Aika nurinkurinen logiikka.

Enkä usko, että näinä aikoina kukaan, joka vapaaehtoisesti laittaa pienen puolikuun hihaansa, saisi olla rauhassa katuväkivallalta ja -häirinnältä, jotka ovat todellisia ongelmia nykypäivän Suomessa. Mikä olisikaan houkuttelevampi kohde nakkikioskin jonossa, kuin suomalaisen (rotupetturin tietysti, kunnon suominainen panee aina valkoista) tyttöystävänsä kanssa yöpalaa jonottava nuori jannu, jolla on hihassaan Afganistanin lipun värinen puolikuu.
Pahoinpitelyä ei yksi nauhanluovutusseremonia pyyhi pois.

Ehkä Eronen pelkää, että monessa hihamerkissä olisikin musta reunus. Niitä annettiin rotujensekoittelijoille.