perjantai 20. heinäkuuta 2012

Ravut pavuiksi

"Inhoan sitä miten ne kirkuvat keitettäessä!" "Ei se kilju, ilma se vain pakenee."

Ravustuskausi alkaa huomenna.
Jos joku eläinryhmä kohtaa vähättelyä, se on merenelävät. "Ei ne tunne kipua, ne vaan olla möllöttää." Kasvissyöjiksi itseään kutsuvat kalasta ja muista merenelävistä nauttivat vetoavat usein alemmin kehittyneeseen keskushermostoon ja kalojen luonnolliseen elämään ennen tukehtumista ja kuolemaa.

Selkärangattomat ovat vielä kalojakin huonommassa jamassa. "Eihän ne mitään tuskaa tunne, sinne vaan, ääntä kohti!" Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että myös äyriäiset tuntevat kipua ja stressaantuvat. Mitä enemmän aihetta tutkitaan, sitä pidemmälle eliöryhmien kipukartoituksessa päästään.

Kun omatunto kolkuttaa on helppo paeta omasta mielestään ihan rationaalisiin perusteluihin, kuten siihen, etteivät ravut ääntele, ilma se vaan kuoren välistä karkailee.

Ravun kanssa rimmaa kivasti ainakin rapua eettisempi ruoka-aine papu. Papujenkin kanssa voi laulaa snapsilauluja ja nauttia kesäillasta.

Jos olisin kovinkin kokkaushenkinen, niin laittaisin tähän jonkun kivan reseptin... En kuitenkaan ole, joten kehotan teitä rakkaat lukijat tutustumaan keittokirjallisuuteen ihan itse. NIIN! Ja huomenna on Papujuhlat Tampereen Koskipuistossa.

Eläköön ravut!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Pahaa "kommaria" ken pelkäisi?

Näin sateisena sunnuntaina aloin muistella viime kesää. Silloin en minäkään ollut työtön. Painoin duunia opintoihini liittyneessä harjoittelussa synnyinkaupunkini nuorisotoimella.

Osana työtäni olin valvomassa koulujen loppumisen juhlimista paikallisella uimarannalla. Siellä katupartion oranssi anorakki päällä tallustellessani kuulin kun eräs ohitseni kulkenut tyyppi (olimme olleet samaan aikaan lukiossa) sähähti kaverilleen "Toi kommarikin on täällä!"

Kommari. Se on hauska sana. Sitä viljeltiin minua kuvailtaessa useampaankin "oot ihan kiva tyyppi"-sydämeen luokkani yhteishengenkohotusharjoituksissa. Harmi vaan, etten ole kommunisti.

Yleensäkään koko kommari-huutelu on mielenkiintoinen ilmiö. Nimittelyllä yritetään selvästikin louhia maata nimiteltävän jalkojen alta, vaikka todellisuudessa se kertoo paljon myös nimen käyttäjän yleissivistyksen tasosta.

Vaikka eihän "sosialisti" ole läheskään yhtä pureva haukkumanimi... Siitä puuttuu "se jokin".


Kommunismi on aina jotain kamalaa, ja kommunisti on siis kamala ihminen.

Siis kyllähän ne natsit oli kamalia, mutta NE KOMMUNISTIT, ne vasta hirveitä olikin!

Yllä toinen tapa huutaa "KOMMARI!"

Kun yrität vasemmistolaisena kritisoida äärioikealta tulevia laitapuolenhyökkääjiä, saat aina kuulla, ainakin seuraavat kolme kommenttia:

1. ENTÄS SE NEUVOSTO LIITTO!1!! (kirjoitusvirhe tahallinen)
2. Kyllä äärivasemmistokin osaa, ne tekee kamalan paljon kaikkea!
3. Tuo nyt on tuommosta nuorten idealismia, kyllä sinäkin vielä lepyt ja liityt SDP:hen.
++ jos joku mainitsee kettutytöt

Ja kaikkihan löytyvät tuonkin kirjoituksen kommenttien alta... Bingo?

Valitettavasti tämä ei ole kilpailu, kumpi tekee enemmän ja pahempaa. Jos keskustelu nykyisestä äärioikeistosta kääntyy aina Kolmanteen valtakuntaan ja Neuvostoliittoon, mennään pahasti metsään.
Eipä sillä että uusfasistinen liike olisi päässyt kauas juuriltaan. Sen "johtajat" kun tykkäävät edelleen uhkailla poliittisia vastustajiaan uuneilla ja muilutuksilla...

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Naisurheilua vai naisten urheilua?

Tätä mietin kun luin Salttu Forsströmin kirjoittamaa "Top 10: Lontoon olympialaisten oudoimmat lajit" listausta.

Voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että Saltun mukahauska sovinismi ei oikein pure.
Forsströmin mukaan nyrkkeily ei kuulu naisille, vaan naisten nyrkkeilyn voisi korvata tyynysodalla. Ehkä Salttu tahtoisi elää uudelleen jotain esiteini-ikänsä pehmopornofantasiaa, jossa kaksi blondia mätkii toisiaan tyynyillä seksikkäissä alusvaatteissa?

Myöskään vapaapaini ei naisille sovi. Kamalaa ähisemistä, ei yhtään seksikästä, koska hiki haisee ja ne muijathan on semmosia karpaaseja. Hyi. Hierontaöljyä ja seksiä peliin heti, tai Salttu suuttuu!

Naisista ja urheilusta on jauhettu siitä lähtien kun naiset tahtoivat harrastaa muutakin kuin krokettia. Urheilu on vuosien varrella tehnyt naisista miehisiä, pilannut lisääntymiselimiä ja aiheuttanut ties mitä lesbistä käytöstä ja noituutta.

 Ei sillä että lesbous tai noituus olisivat jotenkin pahasta. Itse tykkään molemmista.

Yleensäkin naisille tuntuu olevan ihan eri säännöt mitä tulee urheiluun. Jääkiekosta tulee tekninen taitolaji, jonka seuraamisesta menee maku jos naiset eivät saa taklata jne. Naisten ja tyttöjen harrastustoiminta saa vähemmän rahoitusta ja muita resursseja. Ja jos nainen on liian hyvä lajissaan, on hänen pakko olla mies.Testattiinhan Marja-Liisa Kirvesniemenkin sukupuolta vuonna 1991, vaikka hän oli tuolloin jo kahden lapsen äiti.

Urheilusta puhuttaessa, jos koska nousee esille sukupuoliessentialismi, eli käsitys siitä, että ihmiset käyttäytyvät tietyllä tavalla, koska sukupuoli. Eli naiset ovat hiljaisia, kilttejä ja passiivisia. Miehet taas ovat äänekkäitä ja agressiivisia. Ja tämä on sitten kiveen hakattua totuutta. Identiteettisi on jotenkin rikki, jos toimit toisin.

Urheilusta löytyy ihmeellisiä sukupuolikäsitysten ja heteronormien pimeitä linnakkeita, joissa homonuorta kielletään tulemasta samaan pukuhuoneeseen ja taitavan naisnyrkkeilijän taito selvittyy lesboudella.
Seksuaalinen suuntautuminen kun tunnetusti muuttaa täysin sen, miten esität sukupuoltasi. 

Eli muistakaa naiset, jos tahdotte miellyttää kaupallisen median seksistisiä heteronormiin luottavia urheilutoimittajia, niin tässäpä lista soveliaista urheilulajeista:

- Tennis
Tennistä on aina ilo katsella, kunhan hameet ovat riittävän lyhyet. Ei todellakaan mitää shortseja.
- Uinti
Rintauintia (paino sanalla rinta) on aina kiva seurata. Saisivat tosin pitää bikineitä, kokouimapuvut on mummoille.
- Telinevoimistelu
Söpöjä hoikkia tyttöjä tiukoissa trikoissa hei!
- Pituushyppy ja muut yleisurheilulajit
Poislukien kuulantyöntö, kiekonheitto ja muut "lesbojen lajit".

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Flipper eristyssellissä

Lähipiirini ei aina ymmärrä miksi suhtaudun niin intohimoisesti Särkänniemen delfinaarioon.

Mielestäni koko paikan saisi sulkea ja delfiinit lähettää Tampereen kaupungin laskuun takaisin mereen. On olemassa vankeudessa eläneiden delfiinien kuntoutukseen erikoistuneita paikkoja, valaiden kuntoutuskeskuksia (cetacean rehabilitation center). Delfiinien maahantuonti on kielletty jo vuonna 1998, eli delfinaario sulkee ovensa vielä joku päivä.

Miksikö delfinaario on niin paha, siellähän on ihmislapsen hyvä olla. Niin, ihmislapsen.

Kuvitellaan, että sinut otetaan kiinni kadulta ja suljetaan pieneen huoneeseen, jossa mahdut lähinnä kävelemään ympyrää. Kuulet jatkuvasti kaikenlaista lämmityslaitteista, ilmastoinnista ja muusta vankeuttasi ylläpitävästä laitteista lähtevää taustamelua, kun sanot jotain kaikuu kaikki takaisin seinien kautta. Välillä sinut päästetään toiseen huoneeseen, jossa sinun on tehtävä kaikenlaisia temppuja.

Luonnossa delfiinit uivat useiden kilometrien matkoja, Särkänniemessä kaikkien altaiden yhteenlaskettu pinta-ala on 700 neliömetriä. Syvyyttä altailla on 4-6 metriä. Tämä kaikuva kaakeloitu vankila on delfiinien koko todellisuus.

Tällä hetkellä delfinaariossa on viisi delfiiniä, joista kolme vanhinta ovat syntyneet 70-80-lukujen taitteessa. Näitä kolmea on yritetty saada lisääntymään useaan otteeseen, mutta vain kaksi poikasta on selvinnyt delfinaariossa hengissä.

Ahtaassa, stressaavassa ympäristössä ei ole kenenkään hyvä olla. Miksi siis toisten altistaminen sille viihteen nimissä on niin tärkeää? Voimme oppia merinisäkkäistä ja valaista myös orjuuttamatta niitä. Maailman pohjoisin delfinaario on maailman pohjoisin delfiinien eristysselli.