keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Rotupuhtoinen lähiöni

Tähän mennessä olen usein esitellyt itseni reippaasti Mikkeliin muuttaneeksi pieksämäkeläiseksi, koska kotikaupunki on ollut minulle tärkeä osa identiteettiäni.

Paitsi että juuri nyt hävettää ihan saatanasti.

Pakolaisia ei voida ottaa, koska ne raukat alkoholisoituu ja hakkaa perheitään huostaanottotilanteisiin asti. Syntysuomalaiset perheethän ovat tietysti kuin suoraan OMOn tai Arielin mainoksista. Lapset leikkivät kivoja leikkejä, äidit pesevät pyykkiä ja isät ovat näkymättömissä, eli töissä, kaikilla suomalaisilla miehillähän on töitä.

Rakas kotikaupunki, nyt vittu oikeesti!

Se on kiva, että halutaan pitää yllä idyllisen maaseutukaupungin mainetta, varsinkin kun ollaan kärsitty parikymmentä vuotta Suomen väkivaltaisimman kaupungin ja muutenkin ankean mestan maineesta, mutta takapajuinen rasismi ei oikein sovi tuohon idylliin.

On eri asia sanoa, ettei ole rahaa tai resursseja, kuin todeta, että nämä pakolaiset ovat ongelmaihmisiä, jotka lähinnä riehuvat ja tuottavat kuluja ja pahaa mieltä.

Pakolaisuus ei ole kevyt, hetkessä tehty valinta, vaan pakon sanelema iso elämänmuutos. Koetut traumat aiheuttavat helposti mielenterveyden järkkymistä, mitä ei myöskään helpota uuden kotimaan torjuva ilmapiiri ja vaiettu, kuoliaaksi kielletty rasismi.

Maahanmuuttajille, erityisesti pakolaisille ei muutenkaan aina ole, tai osata kohdistaa oikeita mielenterveyspalveluita. Joko niitä ei osata vaatia, tai niiden toteuttaminen on hankalaa kielimuurin tai kulttuurierojen takia.
Uskallan väittää, ettei tasapainossa oleva ihminen ryyppää itseään hengiltä tai hakkaa perhettään sairaalakuntoon.

Ja sitten on tietysti nämä tyypit, joiden mielestä on kivaa, kun pizza ja kebab on niin halpaa ja että sitä saa ihan kulman takaa, mutta rapussa moikkaava outo tumma mies ja suomalaiseen suuhun vaikeasti sopivat nimet ovissa ovat aivan liikaa omalle mielenrauhalle.

Ihan vaan vinkkinä, jos Pieksämäki ei tahdo olla seuraavat pari vuosikymmentä "se rasistinen rautatiekaupunki Savossa", niin nyt tartteis tehdä jotain ja aika livakkaan...