keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Aamu valkeni sittenkin...

Aamu valkeni sittenkin
vaikken uskonut valon enää palaavan
linnutkaan eivät laulaneet
oli hiljaista
kuin luonto tietäisi sinun menneen

mutta sitten huomasin sen
et sinä ole poissa!
ulkonahan sataa!

En ole kirjoittanut runoja pitkään aikaan, mutta tänä aamuna, juodessani aamukahvia ja lukiessani netistä niitä vähiä uutisia, jotka Troy Davisin teloituksesta kirjoitettiin, inspiraation hyöky kulki ylitseni. Satuin törmäämään Davisin viimeiseen viestiin kannattajilleen "The struggle for justice doesn't end with me. This struggle is for all the Troy Davises who came before me and all the ones who will come after me. I'm in good spirits and I'm prayerful and at peace. But I will not stop fighting until I've taken my last breath."

Tästä päivästä tulee harmaa ja hiljainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti