Palataanpa hetkeksi perusasioiden äärelle. Evira määrittelee luomun seuraavasti:
Vaikka luomutuotannon tarkoitusperät ovat hyvät, on monilla silti turhan ruusuisia kuvia eläinten elämästä luomutuotannossa. Luomulihaa ja muita eläinperäisiä luomutuotteita markkinoidaan mielikuvalla onnellisesta eläimestä, joka on koko elämänsä kirmannut vapaana luonnossa ja syönyt luomurehua iloisesti lajitovereidensa seurassa.
Luomutuotannossa periaatteena on tuottaa tuotteita, joiden valmistusmenetelmät eivät ole haitallisia ympäristölle, eivätkä ihmisten, kasvien tai eläinten terveydelle ja hyvinvoinnille.
Väärä vastaus! Luomutuotanto on kuluttajalähtöisesti parempien tuotteiden tuottamista. Tuotannon ideana on tuottaa luomulaatuisia elintarvikkeita, kaikki keinotekoinen, ylimääräiset apuaineet tuotannossa ja muu "epäluonnollinen" on siis kielletty.
Luomueläimille ei saa syöttää lisäravinteita, kuten antibiootteja tai kasvua nopeuttavia hormoneja, myös ruuan tulee olla luomulaatuista ja eläinten täytyy pääsääntöisesti päästä ulkoilemaan. Ulkoilukehotus koskee kuitenkin Eviran mukaan lähinnä sikoja, siipikarjaa ja yli vuoden ikäisiä sonneja. Maidontuotannossa on tyypillistä, että vastikään poikinut lehmä imettää useampaa vasikkaa.
Vaikka monien eläinten olot ovat luomutiloilla jonkin verran paremmat verrattuna tehotuotantoon, on luomutilojen kutsuminen eläinten paratiiseiksi verrattavissa orjanomistajaan, joka pitää orjiaan hieman löysemmissä kahleissa, joissa on pidemmät ketjut, kuin naapurilla, joka pitää orjiaan lyhyemmissä kahleissa.
Luomueläimen tarina loppuu samaan paikkaan kuin tehotuotannossa kasvaneen "serkunkin", teurastamolle. Luomueläinten teurastusta koskeva ainoa vaatimus on, että eläimet tulee teurastaa luomuvalvontajärjestelmään kuuluvissa teurastamoissa. Menetelmät ovat täysin samat, kuin tehotuotetuilla eläimillä.
Luomuliha tai -maito ei ole mikään reilun kaupan lenkkari, jolla automaattisesti voitetaan pahat voimat ja pidetään kiinni saavutetuista eduista. Luomu antaa meille hyvän mielen, vailla todellista parannusta tapahtuneeseen. Se pitää yllä valtarakenteita, joissa ihminen on kuluttaja, ei myötätuntoinen toimija.
En vastusta luomutuotannon ideaa, vaan eläintuotannon mielikuvamarkkinointia, joka pilaa luomutuotannon idean. Jos idea on tuottaa eettistä ja puhdasta ravintoa, miten eläinten riisto pienemmän pahan varjolla voi sopia tähän yhtälöön?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti