Iltapulun lauantaiaamun luetuin juttu käsittelee julkkisnaisten todellisia mittoja. Sehän heissä onkin tärkeintä, ei se, osaavatko he laulaa tai näytellä.
Jo pienestä pitäen tyttöjä kehutaan heidän ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella "Onpa sinulla ihanat kengät!" "Onpa äitisi letittänyt tukkasi kauniisti!" "Voi miten söpö mekko sinulla onkaan!" jne jne. Meille taotaan jo pienestä pitäen pieniin päihimme, että parhaita kehuja saa näyttämällä nätiltä, ei piirtämällä hienoja piirrustuksia, kokoamalla korkeita legotorneja tai kiipeämällä oikein korkealle pihakoivuun. Ei meitä rohkaista riekkumaan, mikä näkyy myös vanhemmalla iällä. Vuonna 2005 julkaistussa väitöstutkimuksessa mm. todetaan, että naisten osteoporoosin yleisyys johtuu juuri kasvuiässä luille tärkeiden tömähdyksien ja muiden stimuloivien kokemustan vähäisyydestä, tai jopa puutteesta.
Tytöt eivät saisi siis liikkua, mutta hoikkana täytyy pysyä. Ei siis ihme, että monet pikkutytöt pitävät itseään liian pyöreinä. Tietysti myös mallioppiminen vaikuttaa, jos ympärillä olevat aikuiset ovat jatkuvasti laihdutuskuurilla, vahtivat kaloreita ja puristelevat olemattomia mahamakkaroitaan, on lapsellekin helpompaa peilata itseään näistä aikuisista. Vastuu ei kuitenkaan jää ainoastaan perheille, vaan sanon ihan suoraan, että vikaa on myös yhteiskunnassa.
Bussipysäkit ovat täynnä pehmopornolta näyttäviä alusvaate- ja uimapukumainoksia, joissa photoshopilla retusoidut nuoret naiset esittelevät tis... eikun niitä vaatteita. Kioskeilla, kauppojen kassajonoissa ja netissä törmää jatkuvasti otsikoihin, joissa joku julkkis on kamalan laiha ja pukeutunut "väärin" KATSO NYT IHMEESSÄ NÄÄ KUVAT JA TUNNE OLOSI OIKEIN HUONOKSI JA EPÄONNISTUNEEKSI KUN ET NÄYTÄ SAMALTA!!
Ja ennen joulua alkaa kaikenlaisten kuurien mainostaminen. Tällä lähtee kinkku reisistä alle viikossa ja myös ne muutamat vihreät kuulat, jotka kehtasit laittaa suuhusi Tapaninpäivänä, senkin lihava lortto!
Oikeasti kun ongelma ei ole se, mitä syö joulun ja uuden vuoden päivän välissä, vaan mitä syö uuden vuoden ja joulun välissä... Ja miksi syömisen pitää edes olla ongelma? Jossain ei syödä ollenkaan, ja mielestäni se on suurempi ongelma, kuin muutama, kriitikoiden mielestä, ylipainoinen nuori laulaja.
Se, että on painoindeksinsä ylärajoilla, tai jopa muutaman kilon yli, ei tarkoita, että ahtaa koko ajan suuhuna perunalastuja, donitseja ja ranskalaisia, jatkuvana virtana, kellon ympäri. Koska geenithän eivät liity tähän millään tavalla. Ihminenhän pyöristyy omaa hallitsemattomuuttaan. Kuin pullataikina.
Odotan innolla aikoja, jolloin naisia arvioidaan heidän saavutustensa, ei heidän ulkonäkönsä perusteella. Katsokaapa ihan huviksenne, mainitaanko Itsenäisyyspäivän vastaanoton televisioidussa osuudessa enemmän asioita naisvieraiden puvuista, vai heidän saavutuksistaan puvun ulkopuolella?
Mielestäni Adele, jota myös tuossa IL:n jutussa kuvailtiin kaikkein eniten kiloja keränneeksi, on muotoillut asian hyvin jossain haastattelussaan(vaikka joutuikin sittemmin Voguen kanteen) : Punaisena lankana; tekijän ulkonäöstä viis, kunhan jälki on helkkarin hyvää.
Tämän jutun kirjoitti n. 163cm pitkä n. 70kg painava kansalaisaktivisti, pöytälaatikkorunoilija ja laulaja, joka laulaa, halusitte sitten kuunnella tai ette.
Tärkeä aihe. Toivon että kouluissa keskitytään mahdollisimman paljon mediakriittisyyden opettamiseen. Se on todella tärkeä taito erityisesti nykyisenä internet -aikakautena.
VastaaPoistaTuntuu, että naisia määritetään hyvin usein sitä kautta, kuinka seksuaalisesti haluttuja tai "hyvännäköisiä" he ovat. Miehienkin kohdalla jotkut tosin näin tekee ja sekin on vakavasti otettava yksiulotteinen harha, mutta tuntuu että miesten kohdalla tuota on tapahtunut ainakin suuremmassa mittakaavassa vähemmän aikaa.
Jos nyt kuitenkin haluaa miettiä, että millainen on ihana ja sukupuolisesti vetovoimainen nainen, niin ei se kyllä ainakaan mulla ole sitä, että näytetään barbilta. Kukin tyylillään ja joku on tietty luonnostaan hoikka, mut kyl se kokonaisuus kuitenkin on tärkeämpää kuin se että on tietynlaiset ruumiinosat. Myöskin se paljon puhuttu "Se jokin", joka kovasti tuntuu merkitsevän pariutumisessa, on ainakin itselleni jotain muuta, kuin se että on just samanlainen kuin kaikki muutkin (ketä ne muut sitten onkaan, jos ovat edes olemassa muualla kuin mainoksissa).
Terkuin Turusta,
Kimmo